Tutkijat: Populismin nousussa on paljon tuttua – 1930-lukuun kuitenkin matkaa

Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi sekä oikeistolaisten ja kansallismielisten voimien vahvistuminen Euroopassa on virittänyt pelkoja toiseen maailmasotaan päättyneen kehityksen toistumisesta. Olemmeko jälleen 1930-luvulla?

Historian tuntijoiden käsitykset asiasta menevät jossain määrin ristiin. Brittiläinen historioitsija Simon Schama muistutti pian Yhdysvaltain vaalituloksen selvittyä demokratian nostaneen fasistit valtaan Saksassa.

Huolestuneisiin lukeutuu myös tunnettu kielitieteilijä ja politiikan tutkija Noam Chomsky.

– Vaalitulokset Itävallassa ja Saksassa eivät voi herättämättä epämiellyttäviä muistoja heissä, jotka tuntevat 1930-lukua. Erityisesti heissä, jotka todistivat sitä itse, kuten minä lapsena, Chomsky sanoi verkkolehti Rawsstoryssä.

Maailman johtavana Hitler-asiantuntijana pidetyn Ian Kershaw’n mukaan eräät samankaltaisuudet historian ja nykypäivän välillä saavat kieltämättä ”niskakarvat nousemaan pystyyn”.

Hänen mukaansa ilmeisten yhtäläisyyksien taustalla on kuitenkin merkittäviä eroja.

– En usko, että olemme palamaassa 1930-luvun pimeisiin aikoihin. Katsokaa vaikka suhdetta sotilasmenojen ja hyvinvointimenojen välillä silloin ja nyt, hän perustelee AFP:lle.

Populismista maailmanlaajuisena ilmiönä tuoreen kirjan kirjoittanut valtiotieteen tohtori Benjamin Moffitt korostaa, ettei populismi ole fasismia.

Populistiset liikkeet eivät suhtaudu vihamielisesti demokratiaan, joka on ehtinyt vakiintua natsi-Saksan päivistä jo liki vuosisadan ajan.

Fasismi korostaa joukkoja yksilön kustannuksella, mutta Moffittin mukaan Trump ei todellakaan ole individualismin vastustaja.

– Trump ei ole fasisti, pikemminkin hänellä on jonkinlainen opportunistinen suhtautuminen liberaaliin demokratiaan, Tukholman yliopistossa työskentelevä Moffitt sanoo STT:lle.

Trumpin neuvonantajakseen valinneen Steve Bannonin kohdalla tutkija tosin myöntää, että vertauksissa 1930-lukuun on ”enemmän kaikupohjaa”.

Todennäköisempänä tulevaisuudenkuvana 1930-luvun Saksan sijaan Moffitt näkee esimerkiksi Unkarin, missä pääministeri Viktor Orban on sanonut tavoittelevansa uudenlaista demokratiaa vaihtoehtona nykyiselle liberaalille demokratialle.

Moffittin mukaan erona fasismiin nykyinen populismi ei ole ideologia vaan politiikan tekemisen tapa, jossa asetetaan ”kansa” ja ”eliitit” vastakkain, unohdetaan poliittinen korrektius sekä hyvät tavat ja käytetään hyväksi kriisejä ja uhkia.

Ja jos kriisejä ei ole – Yhdysvaltain taloudella menee esimerkiksi nyt melko hyvin – , tietoisuutta niistä lietsotaan värikkäillä puheilla.

Fasisteista ja Hitleristä puhuvia on syytetty perusteettomasta uhkakuvien maalailusta.

Helsingin yliopiston Euroopan historian professorin Laura Kolben mukaan kiinnekohtien hakeminen historiasta ja tulkintojen tekeminen niistä ovat osa poliittista aikalaiskeskustelua.

– Minusta se on hyvin inhimillistä, Kolbe sanoo.

Hänen mukaansa keskustelu pitäisi pitää avoimena ja antaa tilaa kaikenlaisille äänille, niin huolta kuin toivoa herättäville.

– Molemmille löytyy historiasta vahvat perusteet.

Samalla Kolbe muistuttaa aivan lähihistorian opettavan, ettei ennalta määrättyjä polkuja ole, vaan yllättävät käänteet voivat pistää kuvion aivan uusiksi.

– Sattuman osuus on historiassa suurempi kuin kuvittelemme.