"Se on täysin epätotta", "En kerta kaikkiaan ymmärrä" – Tutkijat äimistelevät Fortumin johdon lausuntoja Uniper-kaupan riskeistä

Uniper

Turvallisuuspolitiikkaan perehtyneet tutkijat tyrmäävät Fortumin toimitusjohtajan Markus Rauramon näkemyksen Uniper-kauppaan liittyneistä riskeistä.

Fortumin saksalaisen tytäryhtiö Uniperin kannattavuus putosi polvilleen, kun Venäjä lopetti edullisen maakaasun tuonnin Saksaan Nord Streamin kautta. Rauramo sanoi eilen Helsingin Sanomien ja Aalto-yliopiston järjestämässä tilaisuudessa, ettei yhtiö pitänyt mahdollisena sitä, että ”joku lähtisi sotaan Euroopassa ja että Venäjä käyttäisi energiaa aseenaan”.

–  En kerta kaikkiaan ymmärrä tuollaista lausumaa. Silloin oli jo Ukrainassa asemasota käynnissä ja Venäjä oli käyttänyt energiaa painostuskeinona, sanoo apulaisprofessori Katri Pynnöniemi Helsingin yliopistosta.

Pynnöniemi hoitaa yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun yhteistä professuuria, joka keskittyy Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimukseen. Hän huomauttaa, että Venäjä aloitti Ukrainan sodan Krimin valtauksella ja Itä-Ukrainan separatistialueiden luomisella jo vuonna 2014.

–  Tässä kaikessa sokea piste on ollut se, että tehdään Venäjän kanssa kauppaa välittämättä sen poliittisesta järjestelmästä väittämällä, että se on taloudellisesti kannattavaa.

Samoilla linjoilla on hänen kollegansa Veli-Pekka Tynkkynen, joka toimii Venäjän ympäristöpolitiikan professorina Helsingin yliopistossa. Maanpuolustuskorkeakoulu on myöntänyt Tynkkyselle dosentin arvon Venäjän resurssi- ja energiapolitiikasta.

–  Se (Rauramon lausunto) on täysin epätotta, koska vuonna 2014 Euroopassa on ollut jo Venäjän masinoima sota. Tämä tietysti kuvastaa, miten taloudellinen ja poliittinen eliitti on nähnyt Itä-Ukrainan tilanteen sisällissodan tyyppisenä konfliktina eikä sotana. Näin se on myös haluttu nähdä. Jos se olisi ymmärretty sotana, siinä olisi ollut moraalinen ristiriita, Tynkkynen sanoo.

Rauramo sanoi keskiviikkona myös, ettei Fortum uskonut, että Venäjä lopettaisi vuosikymmeniä tekemänsä energiatoimitukset.

Fortumin Saksan-seikkailu alkoi vuonna 2017, jolloin se kertoi neuvottelevansa itselleen osuutta Uniperista.

Jo tällöin Suomessa oli esitetty kriittisiä ääniä Venäjän tavasta yhdistää taloutta ja politiikkaa. Kesällä 2016 valtioneuvosto oli julkaissut Ulkopoliittinen instituutin (Upi) raportin Venäjän toiminnasta Suomen lähialueilla. Pynnöniemi oli yksi raportin kirjoittajista.

Raportissa kirjoitettiin, että Venäjä näkee luonnonvaransa sotilasvoiman ohella tärkeimpinä strategisina resursseinaan ja suurvaltapolitiikkansa mahdollistajana. Kirjoittajat esittelivät konkreettisia esimerkkejä, miten Venäjä oli käyttänyt energiaa aseena Eurooppaa kohtaan. Kirjoittajat totesivat, että energiasta oli muodostunut keskeinen kiistojen kohde EU:n ja Venäjän välille.

–  Venäjä on useaan otteeseen uhannut ja pariin kertaan (vuosina 2006 ja 2009) toteuttanut uhkauksensa kaasuntoimitusten leikkauksista Ukrainan reitillä. Tätä on käytetty painostuskeinona kaasun hintaneuvotteluissa Ukrainan kanssa menestyksekkäin lopputuloksin, raportissa todettiin.

Toiseksi esimerkiksi nostettiin se, että vuonna 2008 Venäjä leikkasi öljytoimituksia Tshekkiin, kun maahan oltiin sijoittamassa Yhdysvaltain ohjuspuolustuksen osia.

Professori Tynkkynen huomauttaa, että Ukrainan kaasutoimitusten katkaisut kurittivat myös muita Euroopan maita, joihin kaasua toimitettiin Ukrainan kautta. Hänen mukaansa Venäjä onnistui kuitenkin syyllistämään asiasta Ukrainaa. Lopulta tilanne kannusti Saksaa toteuttamaan oman Nord Stream -kaasuputken, joka kiersi Ukrainan reitin.

Tynkkynen viittaa energiatoimitusten katkaisuun kovana energia-aseena.

–  Länsi-Euroopan puolella ei ole ennen tätä vuotta käytetty keppejä, eli kovaa energia-asetta, josta nyt puhutaan yksioikoisesti energia-aseena, Tynkkynen sanoo.

Hänen mukaansa Venäjä on kuitenkin ollut taitava myös pehmeän energia-aseen käytössä. Tämä on tarkoittanut Venäjälle myötämielisen politiikan palkitsemista edullisilla toimitussopimuksilla, joista muun muassa Saksan teollisuus ja kotitaloudet nauttivat.

–  Ukraina on hyvä esimerkki siitä, että kaasukaupassa on ollut sekä porkkanat että kepit käytössä. Kun Kiovassa on ollut Venäjä-mielinen hallinto, kaasua on annettu halvalla. Kun on ollut Eurooppa-mielinen hallinto, kaasun hintaa on nostettu ja ehtoja on kiristetty.

Pehmeän energia-aseen käyttö oli huomioitu myös Upin vuoden 2016 raportissa.

–  Esimerkiksi Suomi, Saksa ja Ranska maksavat maakaasustaan huomattavasti vähemmän kuin Venäjää kohtaan kriittiset entiset itäblokin maat Puola, Tshekki, Romania tai Bulgaria, siinä kirjoitettiin.

Raportti sai julkisuudessa osakseen runsasta ryöpytystä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvioi selvityksen antavan ”kovin vähän aineksia Venäjän toiminnan ymmärtämiseen”. Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki (vas.) syytti raporttia vastuuttomasta pelottelusta. Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila nimesi Upin raportin myötä Naton haarakonttoriksi.

Upin julkaisu ei ollut ainoa, jossa suomalaistutkijat varoittivat Venäjän energia-aseesta.

Joulukuussa 2017 valtioneuvosto julkaisi kymmenen eri kirjoittajan raportin energiasta ja geopolitiikasta. Fortum oli tehnyt tuolloin Uniperista ensimmäisen ostotarjouksensa, joka tultaisiin hyväksymään seuraavassa kuussa. Tulevina vuosina Fortum nosti omistuksensa Uniperista 78 prosenttiin.

Raportti muun muassa huomautti, että Euroopan kaasuriippuvuuden kannalta keskeiset Gazpromin putkitoimitukset ovat Venäjän valtion strategisessa ohjauksessa. Gazprom on venäläinen valtionyhtiö.

–  Nord Stream 2 -hankkeen toteutuessa kontrolli kuljetusreitistä Eurooppaan on vankemmin Venäjän valtion käsissä kuin nyt, raportissa kirjoitettiin.

Uusi kaasuputki valmistui syksyllä 2021, mutta sitä ei ole otettu käyttöön Ukrainan sodan vuoksi.

Pynnöniemi lukeutui myös tämän raportin kirjoittajiin. Hän huomauttaa, että raportissa käsiteltiin pitkästi energia-aseen käsitettä. Tämä kuvaa, miten paljon tutkimusta aiheesta oli jo tuolloin olemassa.

–  Ongelma ei ole siinä, etteikö tietoa olisi ollut tarjolla vaan siinä, miten sitä arvotettiin päätöksenteon taustalla. Hypoteesihan on, ettei tietoa hyödynnetty mitenkään, vaan se sivuutettiin. Miksi niin tehtiin, sitä me tutkijat emme osaa selittää. Parempi on kysyä niiltä, jotka päätöksiä olleet tekemässä, Pynnöniemi sanoo.

Tynkkynen tiimeineen vastasi raportin osiosta, joka analysoi Venäjään liittyviä riskejä. Julkaisua laatiessa hän työskenteli ulkoministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä Huoltovarmuuskeskuksen edustajien kanssa.

–  Nämä tahot olivat hyvin vahvasti samassa maailmankuvassa kuin Fortumin kaverit. Karrikoidusti sanottuna energia nähtiin vain kaupankäynnin välineenä: sitä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan ja enempää ei kysellä, Tynkkynen syyttää.

Hänen mukaansa aivan kaikki eivät ajatelleet samalla tavalla, mistä kieli se, että valtioneuvosto rahoitti raporttien kaltaisia hankkeita. Julkisesta keskustelusta hän nostaa Nord Stream -putkien vastustajina esille esimerkiksi Heidi Hautalan (vihr.) ja Elina Valtosen (kok.).

–  Näistä kysymyksistä on puhuttu vuoden 2014 jälkeen, mutta se ei ole muuttanut suurta kuvaa. Suuri massa on ollut sitä mieltä, että taloudellinen yhteistyö kannattaa ja sitoo Venäjää. Tässä samassa veneessä ovat olleet poliitikot, hallinto ja energiateollisuus.

Tynkkysen mielestä Rauramon kommentit kuvaavat rajallista ymmärrystä energia-aseen luonteesta.

–  Jos Fortumin näkökulmasta ei ole olemassa mitään pehmeää energia-asetta, on helposti ymmärrettävissä, etteivät he pysty uskomaan kovan energia-aseen käyttöön. He eivät ole kyenneet näkemään energiaa osana geopoliittisen vallan käyttöä, hän sanoo.

Tynkkynen myös syyttää Fortumia ja muita Länsi-Euroopan energiayhtiöitä siitä, miten ne ovat aktiivisesti pyrkineet vähättelemään Venäjän tapaa yhdistää politiikkaa ja taloutta.

Hänen mukaansa Fortum oli Krimin valtauksen jälkeen itse luomassa ymmärrystä, ettei Ukrainassa ole sotaa, suuria rankaisuja ei tarvita ja kauppaa pitää jatkaa. Tämänkaltainen ajattelu on ollut valtavirtaa muun muassa Suomessa, Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, Tynkkynen sanoo.

–  Pehmeä energia-ase toimii niin, että energiateollisuus on suuri hyötyjä halvoista kaasusopimuksista. Näin se on yksittäisissä maissa suuri lobbausvoima, joka vaikuttaa poliittiseen ilmapiiriin ja siihen, miten Venäjään pitäisi suhtautua.

Tynkkysen mukaan Länsi-Euroopan saamaa halpaa maakaasua on selitetty markkinatalouden ehdoin, vaikka samaan aikaan Venäjä on myynyt samaa kaasua kalliilla sitä kritisoineille Itä-Euroopan maille. Toisaalta myös Viktor Orbanin Unkari on hyötynyt myötämielisyydestään Venäjää kohtaan.

–  Fortum on Venäjän näkökulmasta täyttänyt täydellisesti oman roolinsa tähän päivään saakka. He ovat puhuneet markkinalogiikan äänellä hyökkäyssodan syttymiseen saakka.

Katri Pynnöniemi toivoo, että Venäjää koskevan poliittisen riskin vähättely perattaisiin tulevaisuutta ajatellen.

–  Toivoisin, että nyt tai historiantutkijoiden avustuksella myöhemmin selviäisi, miten on ollut mahdollista, ettei Venäjä-kauppaan liittyviä poliittista riskejä ole nähty. Millä perusteella niitä on arvioitu Fortumilla ja Suomen valtion osalta? Pynnöniemi kysyy.