Tutkija: Irakilaismiehen tapaus voi olla vakava kolaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uskottavuudelle – "Näyttää siltä, ettei olla oltu objektiivisia"
Kuolleeksi väitetyn irakilaismiehen tapaus saattaa koitua vakavaksi kolaukseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uskottavuudelle, arvioi valtiosääntöoikeuden yliopistonlehtori Maija Dahlberg Itä-Suomen yliopistosta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi vuonna 2019 Suomelle langettavan päätöksen tapauksesta, jossa Suomi oli palauttanut vuonna 2017 Irakiin turvapaikanhakijan, joka väitetysti joutui kotimaassaan tapetuksi kolme viikkoa paluunsa jälkeen.
Suomen poliisi kuitenkin epäilee, että kyseessä on huijaus. Poliisin mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle toimitetut kuolintodistukset ja muut asiakirjat ovat väärennettyjä. Keskusrikospoliisin mukaan mies on yhä elossa.
Dahlberg kuitenkin muistuttaa, että irakilaismiehen tapaus on edelleen kesken. Hän korostaa, että tapauksesta on tässä vaiheessa puhuttava edelleen epäilyksenä.
Jos suomalaiset oikeusasteet vahvistavat epäilykset oikeiksi, ollaan hyvin vakavien asioiden äärellä.
Tapaus näyttää Dahlbergin mukaan helposti siltä, ettei ihmisoikeustuomioistuin ole ollut päätöksenteossaan objektiivinen, joka on ehdoton vaatimus tuomioistuimelle.
– Luulen, että tapausta seurataan tiiviisti kaikissa jäsenmaissa. Jos Suomen poliisin epilykset vahvistuvat paikkaansapitäviksi, kritiikki Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta kohtaan tulee lisääntymään, hän sanoo.
Dahlbergin mukaan tunteita herättävä päätös liittyy siihen, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lähtökohtaisesti arvioi tapauksen näyttöön liittyviä kysymyksiä, vaan se on kansallisten tuomioistuinten tehtävä. Ihmisoikeustuomioistuimella ei lisäksi ole mitään koneistoa, joka voisi arvioida esimerkiksi asiakirjojen alkuperää ja aitoutta.
Irakilaismiehen tapauksessa väärennetyksi epäillyt asiakirjat muodostivat keskeisen näytön irakilaismiehen kuolemasta.
Oman ulottuvuutensa asiaan tuo se, että ihmisoikeustuomioistuimeen toimitetaan aina vain asiakirjojen kopiot, ei alkuperäisiä papereita.
Yleensä se ei aiheuta mitään ongelmaa, sillä asiakirjat ovat jäsenmaiden oikeusasteiden omia, eikä niiden alkuperää ei ole syytä epäillä.
Irakilaismiehen tapauksessa tilanne oli kuitenkin toinen. Dahlbergin mukaan ihmisoikeustuomioistuimen olisi pitänyt virka-apupyynnön kautta pyytää esimerkiksi Suomen poliisia selvittämään asiakirjojen alkuperä.
– Näin ei kuitenkaan tehty siitäkään huolimatta, että Suomen viranomaiset olivat kiinnittäneet huomiota irakilaismiehen tapauksen todisteena olleiden poliisiraporttien puutteellisuuteen. Ihmisoikeustuomioistuin luotti pelkästään toisen osapuolen näkemykseen ja antoi langettavan päätöksensä todisteena olevien asiakirjojen perusteella, Dahlberg sanoo.