Atlantin-juhta DC-8 toi tyyliä lentomatkailuun – Finnairin entinen "Paavo Nurmi" kuljettaa nyt apua Ukrainaan
Ukrainan avustustalkoisissa on nähty myös häivähdys suomalaisen lentoliikenteen historiaa.
Yhdysvaltalainen kristillinen avustusjärjestö Samaritan’s Purse on kuljettanut Ukrainaan Puolan kenttien kautta muun muassa sairaalatarvikkeita Finnairin entisellä ”Paavo Nurmella”, rahtikoneeksi muunnetulla ja uusin moottorein varustetulla DC-8:lla.
Viime toukokuussa kuuluisan evankelistan Billy Grahamin pojan Franklin Grahamin johtaman järjestön DC-8 toi myös Torontoon 28 Ukrainan pakolaista, enimmäkseen naisia ja lapsia.
Koneen suomalainen historia alkoi 27. tammikuuta 1969, kun Finnair vastaanotti sen Douglasin Long Beachin tehtaalla Kaliforniassa.
Suuri, nelimoottorinen suihkumatkustajakone siirsi suomalaisen lentoliikenteen uuteen kaukolentojen aikakauteen. Aiemmin Atlantin yli oli lennetty vain tilauslentoja Kar-Airin koneilla.
Avauslento New Yorkiin lennettiin Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta 15. toukokuuta 1969. Suoria lentoja Pohjois-Amerikkaan ei DC-kaseilla vielä tuolloin lennetty.
Ensimmäinen kone sai nimen ”Paavo Nurmi”, myöhemmin laivastoon liitettiin ”Jean Sibelius” ja ”J.K. Paasikivi”. Sittemmin DC-8 -koneilla lensi myös Kalevi Keihäsen Spearair, jonka koneet nimettiin ”Härmän jätkäksi ja ”Härmän mimmiksi”.
Rahtikoneiksi helposti muunnettaviin ”kaseihin” asennettiin Apollo-kuulentoja ja sukellusveneitä varten kehitetty inertiasuunnistuslaitteisto (INS), ja lokakuussa 1969 Finnair lensi maailman ensimmäisenä lentoyhtiönä Atlantin yli ilman erillistä koulutettua navigaattoria.
Tarinoiden mukaan reitillä Amsterdamista New Yorkiin muiden lentoyhtiöiden koneet seurasivat Finnairin DC-kahdeksikkojen suihkuvanaa INS:n erinomaisen suunnistustarkkuuden vuoksi.
Finnairin Atlantin-lennoilla uutuutena oli lisäksi HF-radiopuhelinliikenteen käytön aloitus. Joulukuussa 1971 Finnair alkoi esittää DC-8:ssa matkustajille elokuvia Atlantin-liikenteessä.
Koneiden sisustuksessa käytettiin suomalaisia alan huipputekijöitä. Tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaara suunnitteli matkustamoilmeen.
Ensimmäisen luokan matkustajat saivat nauttia ateriansa ja juomansa Tapio Wirkkalan uusista Ultima Thule -laseista ja astioista, joita on käytetty Finnairin bisnesluokassa näihin päiviin. Matkustamossa palvelivat Finn Hostessit, erityisesti Amerikan-lennoille koulutetut design-asuiset lentoemännät.
Finnair operoi ”kaseilla” vuoteen 1985 asti ja parhaimmillaan yhtiön laivastossa oli neljä DC-8-62 konetta. Vuodesta 1975 käyttöön tulleet laajarunkoiset DC-10 -koneet syrjäyttivät DC-8:t vähitellen Atlantin-liikenteestä ja niillä lennettiin paljon muun muassa charter-lentoja.
Koneita liisattiin myös ulkomaille. Komennus tositoimiin tuli kesällä 1979, kun American Airlinesin DC-10 tuhoutui Chicagon O ́Haren kentällä ja Yhdysvaltain ilmailuhallinto asetti kaikki DC-kympit lentokieltoon onnettomuustutkinnan ajaksi.
Tutkinta esti Finnairinkin DC-10 -lennot Yhdysvaltoihin ja hätiin kutsuttiin kaikki kolme Finnairin ja Kar-Airin ainoa DC-8, kunnes DC-10 -koneiden lentokelpoisuus palautettiin.
”Paavo Nurmi” lensi viimeisen lentonsa Finnairin väreissä marraskuussa 1981 reitillä Helsinki – Las Palmas – Helsinki, minkä jälkeen se myytiin Ranskan ilmavoimille.
Lentäviä DC-8 -koneita on jäljellä enää muutama. Muun muassa Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on luopumassa omasta, lentävänä laboratoriona käyttämästään DC-8 -koneesta.
