"Tämä on viimeinen turva" — Venäläistä ydinvoimalaa vartioi pyhimystä esittävä ikoni, ex-kansliapäällikkö muistelee
On varauduttava siihen, ettei tapahdu mitään, tai sitten yhtäkkiä tapahtuukin paljon.
Näin luonnehtii ympäristöministeriön entinen kansliapäällikkö Hannele Pokka Venäjän kanssa tehtävää ympäristöyhteistyötä.
Pokka kertoo kokemuksiaan suomalais-venäläisistä ympäristöhankkeista maaliskuussa ilmestyneessä kirjassaan Pioneerityötä. Teos perustuu paitsi hänen omiin muistiinpanoihinsa, myös lukuisiin entisten työtovereiden ja yhteistyökumppaneiden haastatteluihin.
Kirjassa perustetaan komiteoita, solmitaan sopimuksia ja istutaan kokouksissa, mutta myös tarvotaan soilla ja metsissä, ihastellaan luonnon kauneutta ja surraan sen tuhoutumista.
Neuvostoliitto ei jäänyt historiankirjoihin suurena ympäristön ystävänä. Luonto oli sille vihollinen, joka haluttiin valloittaa tieteen ja teknologian keinoin.
Vasta 1980-luvun lopun perestroika ja glasnost mahdollistivat ympäristöliikkeiden synnyn. Maan suunnattomista ympäristöongelmista oli vihdoin lupa puhua julkisesti.
Suomen ja Neuvostoliiton ympäristöyhteistyötä käynnisteltiin, ja ensimmäinen maiden välinen ympäristösuojelusopimus allekirjoitettiin vuonna 1986.
Neuvostoliiton luhistumisen jälkeiset vuodet olivat Pokan mukaan luonnonsuojelun kulta-aikaa itänaapurissa. Ympäristöministeriö perustettiin ja uusi tiukka ympäristölaki tuli voimaan.
Venäjä liittyi useisiin kansainvälisiin ympäristösuojelusopimuksiin. Myös alueellisia sopimuksia solmittiin.
Ensimmäiset kansallispuistot perustetiin Vodlajärvelle ja Paanajärvelle.
– Eurooppaa ennen jakaneen rautaesiripun tilalle haluttiin vihreä vyöhyke, joka ulottuisi Jäämereltä Mustallemerelle, Pokka kertoo 1990-luvun alun toiveikkaasta ilmapiiristä.
Lupaavasti alkanut kehitys hiipui pian. Kiinnostus ympäristöasioihin sammui, kun Venäjän talous romahti ja arjesta tuli pelkkää selviytymistaistelua.
Ympäristöministeriö lopetettiin ja tilalle perustettiin luonnonvaraministeriö. Kun Vladimir Putinista tuli keväällä 2000 Venäjän presidentti, ympäristöhallinto lakkautettiin kokonaan. Ympäristöjärjestöt leimattiin lännen agenteiksi.
Suomen ympäristöministeriölle Putinin valtakauden alkaminen oli Pokan mukaan shokki. Tiedonkulku huononi, ja esimerkiksi naapurin aikeet rakentaa uusia öljysatamia Itämerelle tulivat ministeriön tietoon sanomalehdistä.
Pokka kertoo kirjassa lohduttomia havaintoja Venäjän ympäristön tilasta. Hän vie lukijat esimerkiksi 1990-luvun Petsamoon, jossa ilma on niin saastunutta, että päiväkodin lapset joutuvat käymään happihuoneessa hengittämässä kesken ulkoleikkien.
Lukija pääsee Pokan mukana myös Krasnyj Borin ongelmajätekaatopaikalle. Aikoinaan väliaikaiseksi perustetun kaatopaikan jätevesialtaat ovat alkaneet tulvia yli, ja venäläiset ovat päätyneet peittämään ne muovikansilla.
Kansliapäällikköä kylmää, kun altaan kansi tuntuu notkuvan jalkojen alla.
– Salamana mieleeni tuli, että muovikannen rikkoutuessa alapuolella oli valtava myrkyllinen jäteallas. Sinne ei olisi hyvä joutua. Tuli kiire harppoa kohti kiinteää maata ja bussia.
Sosnovyj Borin ydinvoimalan valvontahuoneen seinällä suomalaisvieraat puolestaan näkevät pyhimystä esittävän ikonin ja tekstin: tämä on viimeinen turva.
Pokan mukaan Suomi on rahoittanut Venäjällä toteutettuja ympäristöhankkeita vuosien mittaan sadoilla miljoonilla euroilla. Tärkeitä yhteisiä projekteja ovat olleet muun muassa Pietarin seudulle rakennetut jätevedenpuhdistamot.
Hankkeiden rahoittajina ovat toimineet myös Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki ERBD, Euroopan investointipankki EIB, Pohjoismaiden investointipankki NIB ja Pohjoismainen ympäristörahoitusyhtiö NEFCO.
Kun Venäjä valtasi Krimin vuonna 2014, kansainväliset rahoittajat vetäytyivät. Suomi jatkoi silti pienimuotoista yhteistyötä.
Pokan mukaan ympäristöministeriö ei halunnut kääntää naapurille kokonaan selkää. Sitä jouduttiin välillä selittelemään kotimaassakin.
Kirjaa kirjoittaessaan Pokka oli toiveikas, että kansainväliset rahoittajat olisivat jälleen lähdössä mukaan pieniin hankkeisiin Venäjällä. Ennen kirjan ilmestymistä maailmantilanne ehti kuitenkin muuttua niin, että se siirtynee hamaan tulevaisuuteen.
Hannele Pokka: Pioneerityötä. Suomen ympäristöyhteistyö Venäjällä. Siltala, 288 s.