Ikä ei kerro kaikkea – tutkijat löysivät tavan ennustaa elinikää
Ihmisen eliniän ennustamisessa ratkaisevaa ei ole vain ikä, vaan myös se, kuinka nopeasti elimistö kuluu, tuore tutkimus kertoo.
Lähes neljännesvuosisadan kestänyt seuranta paljastaa, että jos ihmisen sisäinen kello alkaa raksuttaa kiihtyvällä tahdilla, kuolemanriski kasvaa merkittävästi.
Italiassa toteutetussa InCHIANTI-tutkimuksessa seurattiin lähes 700 keskimäärin 63-vuotiasta noin 24 vuoden ajan. Heiltä otettiin verinäytteitä useita kertoja vuosien varrella. Yli puolet osallistujista kuoli seuranta-aikana, mikä antoi tutkijoille vertailukohteen sille, miten biologiset muutokset ennustivat todellista elinikää.
Tutkimuksessa käytettiin seitsemää erilaista biologista mittaria eli epigeneettistä kelloa. Nämä kellot eivät tarkastele ihmisen pysyviä perintötekijöitä, vaan DNA:n pinnalla olevia kemiallisia merkkejä, jotka muuttuvat elintapojen ja iän myötä. Nämä merkit kertovat, kuinka paljon solut ja kudokset ovat todellisuudessa kuluneet.
Tutkimuksen tärkein havainto oli se, ettei yksittäinen mittaus kerro koko totuutta. Useimmilla osallistujilla vanheneminen eteni melko suoraviivaisesti, mutta yksilöiden väliset erot olivat huomattavia. Yhdellä ihmisellä vanhenemistahti saattoi olla kiihtymässä, kun taas toisella se pysyi tasaisena.
Erityisesti iäkkäämmillä ihmisillä vanhenemisvauhdin muutos ennusti kuolemanriskiä tarkemmin kuin pelkkä syntymäaika. Tulokset pysyivät samoina, vaikka tutkijat ottivat huomioon muita terveyteen vaikuttavia tekijöitä kuten tupakoinnin, liikunnan, painon, verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin.
DNA:n kemialliset muutokset kertoivat siis jotain sellaista elimistön rappiosta, jota perinteiset verikokeet tai elintapatiedot eivät paljastaneet.
Nature Aging -lehdessä julkaistu tutkimus antaa uutta toivoa ikääntymistutkimukselle, sillä se vahvistaa, että biologinen vanheneminen on muuttuva prosessi.
Vanhenemisvauhdin seuraaminen voi jatkossa toimia työkaluna sen arvioinnissa, miten tehokkaasti erilaiset lääketieteelliset hoidot tai elintapojen korjausliikkeet onnistuvat hidastamaan yksilön solutason kulumista ennen kuin terveysongelmat muuttuvat peruuttamattomiksi.
Tutkijat törmäsivät myös mielenkiintoiseen mysteeriin. Kaikilla käytetyillä mittareilla biologinen ikä kasvoi hieman vähemmän kuin yhden vuoden jokaista kalenterivuotta kohden. Syytä tähän kellon ”jättämiseen” ei vielä tiedetä, mutta se saattaa viitata siihen, etteivät nykyiset mittarit tavoita kaikkia vanhenemisen puolia.