Suomalaisasiantuntija: Talebanin paluu valtaan on hyvin varma asia
Ulkopoliittisen instituutin vierailevan johtavan asiantuntijan ja Afganistan-asiantuntijan Olli Ruohomäen mukaan vuonna 2001 aloitettu sotilaallinen väliintulo ei ole tuottanut haluttua tulosta.
Äärikonservatiivista, antimodernistista ja uskonnollista Talebania ei ole vuosien kovasta yrityksestä huolimatta kukistettu. Pitkään Afganistanissa työskennellyt Ruohomäki pitääkin Talebanin valtaan paluuta selvänä.
Taleban on viime viikkoina tehnyt useita aluevaltauksia ympäri Afganistania. Afganistanin armeija on ollut heikko eikä ole osoittanut aina motivaatiota taisteluun länsijoukkojen vetäytyessä maassa, kertoo muun muassa Sky News.
Tarkkoja lukemia Talebanin hallitsemista alueista on vaikea saada, mutta iso osa maasta, ainakin kaksi kolmasosaa, on Talebanin hallussa, Ruohomäki arvioi. Lisäksi Talebanilla on kyky iskeä kaikkiin kaupunkeihin, myös pääkaupunki Kabuliin.
Taleban on muuttanut viime vuosina suhtautumistaan esimerkiksi koulutukseen, ulkomaalaisiin avustusjärjestöihin ja siviileihin, joihin se suhtautui vihamielisesti vielä 2000-luvullakin, Ruohomäki sanoo.
Tämä näkyy esimerkiksi talebanien uusimmassa sodankäynnin sääntöjen käsikirjassa eli Layhassa, joka kieltää julkisen omaisuuden tuhoamisen ja siviilien tappamisen.
– Yhteisöiltä on tullut painetta Talebanille, että siviilien infrastruktuuri pitää jättää rauhaan ja koulunkäynti mahdollistaa, Ruohomäki sanoo.
Asiaan vaikuttaa myös se, että liike haluaa kansainvälistä tunnustusta eikä halua joutua eristetyksi.
Käytännössä Talebanin alueilla koulut pyörivät valtion varoilla ja Taleban valvoo niiden käyttöä, mikä tekee siitä merkittävän vallankäyttäjän.
– Myös tyttöjen koulunkäynti on sallittu, mutta tosin vain ala-asteelle, hän sanoo.
1990-lukuun verrattuna Taleban on siis muuttunut, mutta se ei lupaa juuri mitään edistystä naisille.
Ruohomäki kuvaa tilannetta naisten kannalta ”vaikeaksi rauhaksi”. Liikkeen valtaannousu merkitsee lähes varmasti ihmisoikeuksien – myös naisten oikeuksien – ja demokratian heikentämistä, ja tätä etenkin kaupunkien koulutettujen afgaanien lienee vaikea hyväksyä.