Satu Hassi menetti ensin isänsä ja sitten puolisonsa – hän antaa kovaa kritiikkiä byrokratialle, jonka omainen joutuu Suomessa kohtaamaan
Kun ihminen kuolee, hän putoaa digiarjesta paperiseen maailmaan. Vainajan asioita hoitamaan pyrkivät omaiset ovat ihmeissään. Surun keskellä pitää ottaa yhteyttä ainakin niin verohallintoon, maistraattiin, digi- ja väestötietorekisteriin kuin pankkeihin ja vakuutusyhtiöihinkin.
Monen suomalaisen arjessa omaisuuteen liittyvät asiat käsitellään kokonaan tietoverkoissa. Kuoleman hetkellä verkot menevät kiinni, ja niiden sisälle pääsevät vain paperisilla asiakirjoilla moneen kertaan tunnistetut ja valtuutetuiksi varmistetut henkilöt.
Tilanne on absurdi, sillä monet tiedot ovat valmiiksi tietoverkoissa. Kuoleman aloittamien prosessien vuoksi ne tulostetaan paperille, toimitetaan oikeaan paikkaan ja sen jälkeen tallennetaan uudelleen tietoverkkoihin.
Kuoleman synnyttämän byrokratian monimutkaisuus kävi ilmi Finanssiala ry:n järjestämässä keskustelussa keskiviikkona. Edustettuna olivat tieteellisen tutkimuksen lisäksi pankkiala ja Digi- ja väestötietovirasto, joita molempia tarvitaan, kun vainajan asioita selvitetään.
Vihreiden kansanedustaja Satu Hassi on viiden viimeisen vuoden aikana menettänyt sekä isänsä että puolisonsa. Hän on kokenut, että tilanne lähiomaisen kuollessa on nyt äärimmäisen monimutkainen.
Hassi sai asioita selvitellessään monelta taholta vääriä neuvoja. Useita papereita kysyttiin moneen kertaan. Prosessit kestivät vuosia, ja vaikka puolison kuolemasta on pian kaksi vuotta, asiat ovat vielä osin kesken.
Hänelle jäi myös vaikutelma, että vakuutusyhtiöt pyrkivät kuolintapauksen yhteydessä laskuttamaan ylimääräistä.
Hassi jätti vuoden 2021 syyskuussa eduskunnassa kirjallisen kysymyksen kuolinpesien asioiden hoidon helpottamisesta. Hän kertasi keskiviikon keskustelutilaisuudessa ehdotuksia, joita oli mukana myös kirjallisessa kysymyksessä.
– Ainakin Tampereella seurakunnalta tuli ohjevihkonen siitä, mitä kaikkea liittyy hautaamiseen, mistä varataan kappeli ja niin edelleen. Voisiko myös valtiovallalla olla perusasioista kertova ohjevihkonen, joka lähetettäisiin vainajan osoitteeseen kuolinpesälle? Myös pankit voisivat lähettää omista palveluistaan vastaavanlaisen vihkosen saatuaan tiedon asiakkaansa kuolemasta.
– Ymmärrän, etteivät pankit ja vakuutusyhtiöt halua mukaan riitaisten kuolinpesien asioihin. Pankit voisivat kuitenkin miettiä tätä yhdessä, asiakaspalvelun näkökulmasta, Hassi sanoo.
Satu Hassi on kuullut ihmisiltä useista umpikujatilanteista, joihin he ovat joutuneet puolison tai läheisen kuoltua. Esimerkiksi puolisoiden yhteinen pankkitili jäädytetään toisen puolison kuoleman jälkeen, ja omiin palkka- ja eläkevaroihin kiinni pääseminen vaatii melkoista paperisotaa.
– Lesken asema heti kuoleman jälkeen pitäisi suojata.
Oulun yliopistossa on tutkittu sitä, miten kuoleman jälkeistä byrokratiaa voisi automatisoida. Väitöskirjatutkija Heidi Hietala esitteli keskiviikon tilaisuudessa tilannetta, johon voitaisiin päästä.
– Kuolintiedon voisi ilmoittaa sähköisesti. Kuolinpesä voisi asioida ja tehdä valtuutukset sähköisesti. Myös perukirja ja kuolinpesän osakasrekisteri olisivat sähköisessä muodossa, Hietala esitteli mahdollisuuksia.
Nykyisellään prosessi on Hietalan mukaan raskas omaisille ja aiheuttaa kustannuksia kaikille. Samoja lomakkeita pitää toimittaa uudelleen ja uudelleen.
– Tutkimustulosten perusteella tärkeää olisi niin sanottu yhden luukun ratkaisu.
Kaikki eivät näe digimaailmaan siirtymistä pelkästään hyvänä asiana. Hietalan mukaan omaisilla on huoli siitä, että inhimillinen palvelu häviää kokonaan. Organisaatioilla taas on pelkona, että liiketoiminta vähenee rakenteiden muuttuessa. Kokonaisuuteen kuuluu monta toimijaa, ja siksi kehittäminen on vaikeaa.
Hyötyjä kuitenkin ovat ajansäästö, kustannussäästö ja asiakaskokemuksen paraneminen. On myös olemassa mahdollisuus uusiin palveluinnovaatioihin. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus paranevat.
Hietala myös lieventää yhtiöiden huolta siitä, että liiketoiminnan alue kapenee, kun asioita automatisoidaan.
– Laadukas palvelu vaikeassa elämäntilanteessa voi mahdollistaa elämänmittaisen asiakkuuden.
Hautala korostaa, että tekniikka on jo olemassa. Nyt tarvitaan yhteistyötä ja organisaatioiden pitää tulla pois omista poteroistaan.
– Vaaditaan rohkeita päätöksiä ja kokonaisvaltaista yhteiskehittämistä.
Finanssiala ry:n keskustelussa Nordean varainhoidon lakimiesten johtaja Sampo Lapila ja Digi- ja väestötietoviraston ylijohtaja Pekka Rehn olivat yhtä mieltä: lakia pitää muuttaa. Perintöön liittyvä lainsäädäntö on jäänyt paperiaikakauteen, vaikka ihmiset ovat jo vuosia hoitaneet lähes kaikki asiansa digissä.
– Iso este digitalisaatiolle on se, että perintökaari on vanhentunut. Perintökaaresta pitäisi poistaa fyysisten asiakirjojen allekirjoittamisvaatimus, sanoo Sampo Lapila.
– Hallitusohjelmaan tarvitaan kirjaus, koska tämä menee lainsäädännön solmukohtiin, sanoo Pekka Rehn.
Hänen mukaansa Digi- ja väestötietovirasto on asiassa luonteva yhdistävä toimija, sillä virasto kokoaa jo nyt tiedon ihmisistä ja perhe- ja perintöoikeudellisista suhteista.
Suomalaiset ovat tuskailleet kuolemaan liittyvän paperityön kanssa jo vuosia. Keskustelijoiden mukaan seuraava paikka muuttaa tilannetta on, kun eduskuntavaalien jälkeen kirjataan uusi hallitusohjelma.
– Olemme tehneet asian eteen jo työtä. Jos kirjaus tulee hallitusohjelmaan toukokuussa, emme aloita nollapisteestä vaan olemme jo aika pitkällä, lupaa Digi- ja väestötietoviraston ylijohtaja.
Tilanne näyttää olevan muuttumassa ainakin Finanssiala ry:n teettämän tutkimuksen perusteella. Kahdeksassa suurimmassa puolueessa on laaja tuki sille, että valtion tulisi tarjota turvallinen, Suomi.fi-tyyppinen palvelualusta, josta omaiset saisivat kaikki olennaiset tiedot vainajan sukulaissuhteista ja omaisuudesta heti, kun tieto kuolemasta on kirjattu.
Samalla kuitenkin kannetaan huolta siitä, että kaikki eivät halua tai eivät koskaan pysty hoitamaan kuolemaan liittyvää byrokratiaa kokonaan digissä. Sähköisen asioinnin rinnalla halutaan säilyttää mahdollisuus myös perinteiseen asiointiin.
Lakimuutos saattaa helpottaa jälkeenjäävien taakkaa lähivuosina. Jo nyt on käytössä muutama keino, jolla voi elämänsä aikana huolehtia asioiden sujuvuudesta joko vakavan sairauden tai kuoleman hetkellä.
Edunvalvontavaltuutuksella voi määritellä, kuka voi hoitaa asioita ja miten niitä hoidetaan silloin, kun itse ei pysty tekemään päätöksiä. Valtakirjalla voi ilmoittaa toiveita esimerkiksi terveydenhuoltoon, talouteen tai omaisuuden hallintaan liittyen.
Jokainen voi myös luoda itselleen niin sanotun digitestamentin. Siinä tulisi listata kaikki käytössä olevat palvelut ja niiden käyttäjätunnukset ja salasanat. Digitestamentissa myös määritellään, miten palveluiden kanssa halutaan toimittavan kuoleman jälkeen – mitä tietoja säilytetään, ja mitä tuhotaan.