Rusitsh-johtajan epäillään tehneen sotarikoksia Itä-Ukrainassa aikana, jona Suomen valtiojohto vielä vältteli kutsumasta Ukrainan tapahtumia sodaksi

Ukrainan sota

Syyskuun 5. päivänä 2014 venäläinen sotilasryhmä Rusitsh väijytti ukrainalaispataljoonan maantiellä Luhanskin alueella Itä-Ukrainassa. Rusitsh-taistelijat surmasivat 22 ukrainalaista ja haavoittivat neljää vakavasti.

Avoimista lähteistä saatavilla olevilta videoilta selviää Helsingin Sanomien mukaan, kuinka Rusitsh-sotilaat tökkivät maassa lojuvia savuavia ukrainalaisia ja tutkivat heidän taskujaan vailla aikomustakaan auttaa haavoittuneita.

Videoilla kuuluu myös yksittäisiä laukauksia pitkään senkin jälkeen, kun taistelu on jo päättynyt. Rusitsh-taistelijoiden epäillään tappaneen haavoittuneita ja antautuneita sotilaita, mikä olisi sotarikos.

Yksi Rusitshin komentajista tuona päivänä oli Jan Petrovski, joka on sittemmin muuttanut nimensä Voislav Tordeniksi. Hänet pidätettiin Suomessa viime vuonna, ja häntä vastaan nostettiin syytteet viidestä sotarikoksesta. Tordenin, 37, epäiltyjen sotarikosten pääkäsittely alkaa Helsingin käräjäoikeudessa ensi torstaina.

Samaan aikaan kun Luhanskin maantiellä tapahtui raakuuksia, lännessä pohdittiin sitä, miten tapahtumiin Itä-Ukrainassa pitäisi suhtautua. Oliko kyseessä sisällissota, valtioiden välinen sota, vai oliko se sota laisinkaan?

Konflikti oli saanut alkunsa alkuvuodesta 2014, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmikuun lopussa ja liitti sen itseensä maaliskuussa kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Huhtikuussa Venäjä-mieliset separatistit ottivat haltuunsa kaupunkeja eri puolilla Itä-Ukrainaa.

Ukrainan asevoimat sai kevään aikana monet kaupungit takaisin Ukrainan keskushallinnon alaisuuteen. Suuremmista kaupungeista vain Donetsk ja Luhansk jäivät separatistien haltuun.

Kesän mittaan taistelut kiihtyivät, kun Ukraina pyrki saamaan takaisin separatistien valtaamat alueet. Todellisuudessa Ukraina ei kuitenkaan taistellut pelkkiä separatisteja vastaan, sanoo sotilasasiantuntija, everstiluutnantti evp. Juhani Pihlajamaa.

Pihlajamaa oli vuosina 2013–2016 Suomen puolustusasiamiehenä Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Hänen mukaansa Ukrainassa ymmärrettiin jo 2014 hyvin, että kyse ei ole sisällissodasta.

– Kyllä Ukrainan asevoimat olisi kyennyt lopettamaan sen konfliktin, jollei Venäjä olisi tukenut. Oli ihan selvää, että siellä oli voimakas Venäjän tuki, Pihlajamaa sanoo STT:lle.

Ukraina olisi saanut Donbassin alueen kokonaisuudessaan takaisin hallintaansa, mutta Venäjä lisäsi kesän aikana tukeaan separatisteille. Kreml lähetti Itä-Ukrainaan joukkoja, tankkeja, tykistöä ja aseita, ja separatisteille annettiin teknistä tukea. Virallisesti Venäjä ei myöntänyt olevansa sodan osapuoli.

Donbassin alueella käytiin kesän 2014 aikana raskaita taisteluita, ja molemmilla puolilla sotaan osallistui kymmeniätuhansia sotilaita. Rintama oli suppeampi kuin vuonna 2022 alkaneen hyökkäyssodan aikana, ja mukana oli vähemmän joukkoja, mutta Pihlajamaan mukaan ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö kyseessä olisi ollut sota.

– Ne taistelut olivat ihan todellisia, siellähän ihan ammuttiin tykistöllä. Ei se ollut mitään sellaista, että kahinoidaan jossain kaupungin kaduilla, siellä kaksi 20-henkistä joukkoa ammuskelevat toisiaan. Ei se semmoista ollut, vaan ihan oikeata sotaa, Pihlajamaa sanoo.

Myös Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC oli heinäkuussa todennut, että Itä-Ukrainan taistelut täyttivät aseellisen konfliktin, arkikielellä sodan, mitat. Kannanotolla oli merkitystä, koska ICRC:llä on erityisasema humanitaarisen oikeuden perustana olevien Geneven sopimusten toteuttamisessa.

Lännessä käydyssä julkisessa keskustelussa tilannekuva ei ollut yhtä selvä. Suomessa poliitikot puhuivat loppukesästä mielellään kriisistä tai konfliktista. Esimerkiksi presidentin kanslian tiedotteissa puhuttiin johdonmukaisesti ”Ukrainan kriisistä”.

Presidentti Sauli Niinistö kävi 15. elokuuta Venäjällä ja tapasi presidentti Vladimir Putinin. ”Työvierailu keskittyy Ukrainan kriisiin”, tiedote kertoi. 16. elokuuta Niinistö tapasi Ukrainassa presidentti Petro Poroshenkon. ”Presidentit keskustelevat Ukrainan kriisistä”, presidentin kanslia muotoili.

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) antoi 2. syyskuuta eduskunnalle pääministerin ilmoituksen Ukrainan tilanteesta, samaan aikaan kun separatistit ja venäläisjoukot olivat kukistaneet Ukrainan joukot merkittävässä Ilovaiskin taistelussa. Hän ei viitannut tilanteeseen kertaakaan sanalla sota, vaan puhui Ukrainan kriisistä ja Itä-Ukrainan tilanteesta.

Stubbin jälkeen puheenvuoron pitänyt ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) puolestaan puhui Ukrainan konfliktista.

Pihlajamaan mukaan sota-sanan käyttöä pyrittiin välttämään loppuun saakka. Hän näkee syyksi tähän nimenomaan Venäjän roolin. Lännessä haluttiin pitää kiinni etenkin talousyhteistyöstä Venäjän kanssa.

– Oli tosi vaikea saada läpi sitä viestiä julkisuudessa, että siellä on oikeasti venäläisiä mukana taisteluissa. Siinä oli tosiaan iso kynnys, Pihlajamaa kertoo.

– Mutta kyllähän ymmärrys viranomaiskentässä ja Puolustusvoimissa on ollut ihan erilaista kuin se julkisuudessa käyty keskustelu, se pitää myöskin muistaa.

STT alkoi ensimmäisten medioiden joukossa Suomessa käyttämään Ukrainan tapahtumista johdonmukaisesti sanaa sota. STT julkaisi 22. elokuuta uutisanalyysin otsikolla ”Ukrainan sota on ruma tosiasia, jota kaikki välttelevät”.

Vuonna 2014 sai alkunsa myös Rusitsh. Petrovski ja hänen ystävänsä Aleksei Miltshakov perustivat ”sabotaasi- ja tiedusteluryhmän”, joka osallistui sotaan Itä-Ukrainassa. Rusitsh keräsi mainetta poikkeuksellisella raakuudellaan ja julkaisi ahkerasti kuvamateriaalia sosiaalisessa mediassa. Näkyvyys toi sille luultavasti ryhmän todellista merkitystä suuremman maineen.

– Ryhmä koostuu venäläisistä äärioikeistolaisista ja uusnatseista, jotka päättivät lähteä taistelemaan Venäjän puolella. On hyvin vahvoja viitteitä siitä, että he tekivät useita sotarikoksia Itä-Ukrainassa 2014 ja 2015, toimittajaverkosto Bellingcatin tutkija Michael Colborne kertoi STT:lle viime vuonna.

Helmikuun 2015 jälkeen taistelut Itä-Ukrainassa rauhoittuivat Minskin sopimusten myötä. Pysyvää tulitaukoa ei syntynyt, eikä sota loppunut, Pihlajamaa muistuttaa. Taistelut kuitenkin rajoittuivat tykistön kantomatkalle eli noin 30 kilometrin alueelle molempiin suuntiin aselepolinjalta.

Rusitsh ei seuranneiden seitsemän vuoden aikana ollut enää aktiivinen Ukrainassa. Jotkut ryhmän taistelijoista, kuten Miltshakov ja tiettävästi myös Petrovski, siirtyivät tässä vaiheessa Syyriaan. Venäjä oli lähtenyt mukaan Syyrian sisällissotaan ja käytti yhtenä työkalunaan palkkasotilasyhtiöitä kuten Wagneria.

Rusitsh julkaisi kuvia ja videoita jäsenistään taistelemassa Syyriassa. Näiltä ajoilta on kuvamateriaalia, jossa Petrovskin oloinen mies poseeraa sotilasvarusteissa Norjan lipun kanssa. Petrovski asui vuosia Norjassa ja oli mukana paikallisissa äärioikeistopiireissä ennen karkotustaan maasta 2016.

Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa helmikuussa 2022 Rusitsh pulpahti uudelleen pinnalle Wagnerin yhteydessä toimivana uusnatsiryhmänä, ja muun muassa Miltshakov ja Petrovski ilmaantuivat Ukrainan rintamalle. Sodan aikana Rusitsh on Telegram-viesteissään vaatinut muun muassa ukrainalaisten sotavankien teloittamista.

Kesä 2023 oli Rusitshille käännekohta. Wagnerin taival itsenäisenä palkkasotilasyhtiönä tuli käytännössä päätökseen juhannuskapinan ja yhtiön johtajan Jevgeni Prigozhinin kuoleman myötä, ja heinäkuussa Petrovski otettiin kiinni Suomessa hänen yrittäessään nousta Nizzan-lennolle.

Rusitshin toiminta on jatkunut senkin jälkeen, ja ryhmä on ollut hyvin aktiivinen sosiaalisessa mediassa, kertoo Ukrainan sotaa avointen lähteiden kautta seuraavan Black Bird Groupin jäsen ja Ukrainan sodan karttapalvelun ylläpitäjä Eerik Matero.

Rusitshin yhteydet Venäjän valtiollisiin organisaatioihin ovat tiivistyneet. Julkaistun materiaalin perustella näyttää Materon mukaan kuitenkin siltä, että Rusitsh toimii ainakin jossain määrin Venäjän valtion siunauksella.

– Heillä on jonkinlainen kytkös armeijaan ja turvallisuusviranomaiseen, Matero kertoo STT:lle.

Rusitshilla on sekä koulutus- että taistelutoimintaa. Materon mukaan osa Rusitshin jäsenistä vaikuttaa olevan edelleen Ukrainan rintamalla. Heidän tarkkaa sijaintiaan Ukrainassa ei kesän 2023 jälkeen ole pystytty varmentamaan. Kuvissa ja videoissa näkyy kerrallaan yleensä enintään kymmenkunta sotilasta, joten valtavista joukoista ei ole kyse.

Rusitshin koulutusosasto puolestaan pyörittää toimintaansa Pietarissa ja Karjalankannaksen alueella.

– Sieltä tulee jatkuvasti kuvamateriaalia, kun he harjoittelevat käytännössä jalkaväen taistelutoimintaa, Matero kertoo.

Rusitsh kommentoi myös aktiivisesti Ukrainan sotaa. Materon mukaan Rusitshilla on tapana nostaa esiin karmeita väkivallantekoja ukrainalaisia kohtaan ja todeta, että tällaista pitää tehdä enemmän.

Tämän vuoden syyskuussa Rusitsh ilmoitti tehneensä sopimuksen Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n alaisen rajavartiolaitoksen kanssa. Ryhmä kertoi tekevänsä tiedustelua Suomen-vastaisella rajalla ja vahvistavansa rajan valvontaa.

Rusitsh julkaisi Telegramissa kuvia joukoistaan Suomen rajan tuntumassa. Matero paikansi yhden kuvista Saimaan kanavan rannalle Rättijärven sululle, noin viiden kilometrin päähän Suomen rajasta.

Materon mukaan ei voida varmasti tietää, toimiiko Rusitsh jatkuvasti Suomen rajan lähellä, vai oliko syyskuun kuvissa kyse esimerkiksi päiväretkestä.

– Toimivatko he oikeasti siellä Venäjän valtion viranomaisten kanssa, vai oliko kyseessä se, että härnätään suomalaista mediaa ja suomalaisia? Molemmat ovat ihan valideja teorioita. Varsinkin sen jälkeen, kun ei kyseisestä porukasta siellä rajan pinnassa ole kuulunut tai näkynyt mitään muuta.

Ensi viikolla Rusitshin kymmenen vuotta sitten kuvaamaa materiaalia nähdään myös suomalaisessa oikeussalissa. Tällä kertaa sitä käytetään todistusaineistona Tordenin eli Petrovskin sotarikoksista.