Voiko lääkkeiden saatavuuteen luottaa ikuisesti? – "huolto on riippuvainen maahantuonnista"
Koronapandemia nosti esiin huolen Suomen lääkintähuoltovarmuudesta.
Riittääkö lääkkeitä, toimivatko tuotantoketjut kaikissa tilanteissa ja pitäisikö omaa rokotetuotantoa kehittää?
Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on merkitystä lääkkeiden ja tarvikkeiden huoltovarmuudessa.
Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) perustuotanto-osaston johtaja Jaakko Pekki toteaa, että Suomi on onnistunut turvaamaan pandemian aikana huoltovarmuutensa hyvin.
– Viranomaiset ovat tehneet tiivistä poikkihallinnollista yhteistyötä lääkesaatavuuden ja -varastojen turvaamiseksi koko pandemian ajan. Saatavuus onkin ollut hyvällä tasolla.
Lääkkeiden huoltovarmuus on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa. HVK:n tehtävä on eritoten varmuusvarastointi.
Lakia velvoitevarastoinnista taas sovelletaan lääketehtaisiin, lääkevalmisteiden maahantuojiin, terveydenhuollon toimintayksiköihin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen.
– Suomen lääke- ja tarvikehuolto on riippuvainen maahantuonnista. Maahantuotujen valmisteiden arvoketjut ovat pitkiä ja siten alttiita monille erilaisille häiriötekijöille. Velvoite- ja varmuusvarastoinnilla hankitaan aikaa näiden arvoketjun häiriötekijöiden poistamiseen siten, että normaali toiminta häiriintyy mahdollisimman vähän, Pekki kertoo.
Yksityisellä puolella eräs suurista toimijoista on lääketeollisuusyhtiö Orion, jolla on myös vahva roolinsa lääkehuoltovarmuudessa.
Kysyntää tulee olla myös normaaliaikoina, että laitokset pyörivät kriisitilanteessakin, Orionin Suomen kaupallisten toimintojen johtaja Janne Maksimainen huomauttaa.
– Orion pystyy Suomessa valmistamaan vaikuttavia aineita, tabletteja, injektioita, geelejä ja voiteita, kuivajauheinhalaattoreita, mutta ei esimerkiksi rokotteita eikä kaikkia lähtö- tai raaka-aineita.
Orionin kuusi tuotantolaitosta Suomessa ovat kriittisen tärkeitä huoltovarmuuden kannalta.
Orion tekee myös tutkimusta. Siinä tärkeässä roolissa on eri tahojen välinen yhteistyö.
– Muiden muassa yliopistojen, tutkimuslaitosten, muiden lääkeyritysten, lääkeviranomaisen ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa teemme yhteistyötä. Myönteistä on myös, että Suomessa sekä potilaat että heitä hoitavat lääkärit ja terveydenhuollon muut ammattilaiset ovat erittäin sitoutuneita tutkimushankkeisiin. Myös lääketieteellisen perustutkimuksen taso Suomessa on korkea, Maksimainen katsoo.
Huonoakin Maksimainen Suomen tilanteesta löytää.
– Tutkimusrahojen leikkaaminen yliopistoilta ei saisi jatkua, koska tarvitsemme hyvää perustutkimusta myös kotimaisen lääkekehityksen tueksi. Suomessa on vain vähän lääkeyhtiöitä, jotka tekevät tutkimusta ja siksi yhteistyö yliopistojen kanssa on tärkeää.
– Pienen valtion kuten Suomen täytyisi varmistaa erityisesti edullisten geneeristen lääkkeiden riittävyys kansansairauksiin, kuten antibiootit, sydän- ja verisuonitautien lääkkeet sekä kipu- ja masennuslääkkeet. Viitehintaisiin edullisiin geneerisiin lääkkeisiin ei saisi kohdentaa enää säästötoimia, Maksimainen varoittaa.
HVK:n Pekki toteaa, että koronaopit tulee muistaa tulevaisuudessakin.
– Huoltovarmuuskeskus on kehittänyt omaa toimintaansa aktiivisesti koko pandemian ajan. Esimerkiksi strategia sekä toiminnan strategiset painopisteet on päivitetty hyödyntäen runsaasti myös koronaoppeja.
Suomen lääke- ja tarvikehuolto on paljolti riippuvainen maahantuonnista. Pekin mukaan tärkeää on pitää huoltovarmuuspaletti monipuolisena.
– On hyvä, että meillä on EU:n yhteishankintavaihtoehto, niin kuin nyt on käytettävissä. Näemme kuitenkin kannatettavana, että myös pandemiarokotetuotannon pohjoismaista yhteistyötä sekä kotimaista kyvykkyyttä selvitetään ja kehitetään erityisesti pitkällä aikajänteellä.
– HVK:n tahtotilana on ollut edistää vuoropuhelua tämän selvittämisessä erityisesti seuraavaan pandemiaan varautumisen näkökulmasta. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti puoltaa kotimaisen rokotekehityksen rahoittamista voimassaolevien rahoituslinjausten mukaisesti sekä käynnistää selvityshankkeen kotimaisesta rokotetuotannosta, Pekki kertoo.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä elokuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.