Riitaisen esityksen antaminen eduskunnalle on hyvin poikkeuksellista – emeritusprofessori ei pidä keskustan ulosmarssia mahdottomana
Hallituspuolueiden saamelaiskäräjälakia koskevan kiistan ytimessä on ollut kysymys hallituksen pelisäännöistä ja siitä, voiko eduskunnalle antaa lakiesityksen erimielisenä vai ei.
Keskusta on vastustanut tiukasti pääministeri Sanna Marinin (sd.) tarjousta, jossa keskustan ministerit voisivat äänestää kiistalakia vastaan ja eduskunnalle annettaisiin erimielinen esitys.
Valtioneuvostossa on äänestetty toisinaan esimerkiksi nimitysasioista tai norppa-alueiden kalastusrajoituksista. Erimielisen lakiesityksen antaminen eduskunnalle on kuitenkin eri juttu.
– On poikkeuksellista, että hallitus antaa eduskunnalle esityksiä äänestämällä, sanoo valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo Suomenmaalle.
Paloheimon mukaan Suomessa on vakaan parlamentarismin aikana Suomessa muodostunut käytäntö, että hallitukset pyrkivät antamaan eduskunnalle esityksiä antaessaan pääsemään yhteisymmärrykseen.
– Ja sitä varten hallituksella on erilaisia menettelytapoja tähän, Paloheimo muistuttaa.
Paloheimon mukaan jo itsenäisyyden alussa tarkoitusta varten syntyi iltakoulu, jonka merkitys hiipui tosin vuosikymmeniksi. Tällä vuosituhannella poliittisia solmuja on Paloheimon mukaan pyritty avaamaan erityisesti hallituspuolueiden puheenjohtajien neuvotteluissa.
Paloheimon mukaan vuosina 1995-2003 pääministeri Paavo Lipposen (sd.) hallitusten aikana vallitsi tyyli, jossa Lipponen runnoi pääministerinä melko voimakkaallakin kädellä yksituumaisuutta hallitukseen.
– Mutta toisaalta taas sitten Lipposen periaate oli sellainen, että hallitus pysyy koossa vain, kun jokainen hallituspuolue voi viedä eteenpäin jotakin omalta kannaltaan tärkeitä asioita.
Paloheimon mukaan etäältä katsoen on vaikea sanoa, onko saamelaiskäräjälain osalta jäänyt poliittista pohjatyötä tekemättä tai keinovalikoimasta jotakin käyttämättä.
– Tietenkin ulospäin se näyttää siltä, että pohjatöissä on jäänyt jotain kesken, Paloheimo pohtii.
Paloheimon mukaan saamelaiskäräjäkysymys on tosin laatuaan sellainen, että aina jokin saamelaisryhmä on tyytymätön, annettiinpa millainen esitys tahansa.
– Se on tässä taustalla ja tekee tämän asian käsittelyn hankalaksi hallitukselle.
Saamelaiskäräjälain käsittely poikkeaa eduskunnassa normaalista kaavasta, koska saamelaisasioissa mietintövaliokuntana toimii perustuslakivaliokunta. Siten yleensä poliittisista kiistoista ja jakolinjoista itsensä ulkoistava perustuslakivaliokunta joutuu nielemään sellaisenaan myös asiaan liittyvät poliittiset ristiriidat ja jännitteet.
– Siitähän oli viime vaalikaudella selvästi keskustelua, jossa jotkut totesivat että perustuslakivaliokunta on selvästi politisoitunut, ja jotkut taas totesivat, että argumentaatio on kuitenkin ollut ihan tällaista perustuslakijuridiikkaan liittyvää.
Paloheimo muistuttaa, että perustuslaillisuus on saamelaiskäräjälain osalta kuitenkin erittäin vahvasti pinnalla oleva näkökulma, koska kyse on alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuksista ja niitä koskevista kansainvälisistä sopimuksista. Kaikkea tulkintaa ei voi suoraan johtaa Suomen perustuslaista, vaan sitä on taustoitettava kansainvälisten sopimusten tulkintatraditiota vasten.
– Siinä tulee taas sitten eräällä tavalla se ympyrän neliöimisen ongelma, Paloheimo huomauttaa.
Paloheimon mukaan kansainväliset sopimukset alkuperäiskansoista edellyttävät, että niille järjestetään itsemääräämisoikeutta erinäisissä asioissa. Ongelmia kuitenkin syntyy, kun ei ole tarkkaa rajausta siitä, ketkä kuuluvat yhteisöön, jolla pitäisi olla itsemääräämisoikeus.
– Siitähän tässä nyt itse asiassa ihan olennaisesti se kenkä puristaa, ketkä kuuluvat siihen yhteisöön.
Paloheimo pitää mahdollisena, että kiistalakia ei ehditä enää käsitellä tällä vaalikaudella, koska esityksen perustuslainmukaisuuden arviointiin saattaa mennä aikaa.
– Ja siihen perustuslainmukaisuuden arviointiin mitä ilmeisimmin liittyy tulkintoja, jotka ovat selvästi ristikkäisiä. Ja silloin perustuslakivaliokunta joutuu hankalan punnintatehtävän eteen.
Tällä hetkellä iso kysymys kuuluu, pysyykö pahoin riidoissa oleva Marinin hallitus toimintakykyisenä ja koossa vaalikauden loppuun asti.
–Ei se mahdotonta ole, että tämä tilanne kärjistyy niin, että keskusta lähtee hallituksesta, Paloheimo pohtii.
– Mutta on tietysti mielenkiintoinen asetelma, käykö tässä nyt sillä tavalla, että keskusta lähtisi hallituksesta ja Marinin hallitus ehkä jatkaisi vähemmistöhallituksena.
Paloheimon mukaan vuosikymmenten takaa huomattavasti epävakaamman parlamentarismin aikakaudelta löytyy esimerkkejä tapauksista, joissa puolue on hallituksesta lähtiessään vienyt enemmistön mennessään. Viime vuosikymmeninä puolueiden lähdössä hallituksessa on ollut kyse aina ylileveän hallituspohjan murenemisesta: kun yksi puolue on lähtenyt, hallitukselle on vielä jäänyt enemmistö.
– En tiedä, onko halukkuutta ryhtyä neuvottelemaan ihan uudesta hallituspohjasta muutama kuukausi ennen vaaleja. Jos ajatellaan taktisia näköaloja, arvioisin näin, että kokoomukselle on vaalimenestyksen kannalta kaikkein edullisinta, että se voi oppositiosta käsin haukkua hallitusta ja kerätä sitten hallitukseen kohdistuvaa tyytymättömättömyyttä koskevan kannatuksen kasvun.
Sote-uudistuksen epäonnistuttua viime vaalikaudella pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kaatoi oman hallituksensa, joka jatkoi toimitusministeristönä uuden nimittämiseen asti. Nyt Marinin hallituksen työ on kuitenkin vielä pahasti kesken ja eduskuntavaaleihinkin vielä monta kuukautta.
Paloheimo muistuttaa, että jo eduskunnalle annettujen ja siellä etenevien asioiden paimentamiseen ei tarvita välttämättä poliittista hallitusta. Hän sanoo kuitenkin hieman hämmästyneensä oikeuskanslerin kannanotosta, jossa hän totesi Nato-asioidenkin hoituvan tarvittaessa toimitusministeristössä.
– Koska se on kuitenkin asiakenttä, joka on poliittisesti erittäin painavaa. Mutta siinäkin taustana on se, että Suomi on sen hakemuksen tehnyt jo, Paloheimo muistuttaa.
