Pudotti ydinpommin 1953 – Suomen ilmavoimien luottojuhta oli susi lampaan vaatteissa
Suomen ilmavoimien tuleva F-35 -hävittäjä sertifioitiin viime syksynä ydinaseen kuljettamiseen. Ilmavoimien historiasta löytyy kuitenkin konetyyppi, joka on oikeasti pudottanut ydinpommin: neuvostovalmisteinen Iljushin Il-28.
Utissa toimineen Kuljetuslentolaivueen 1980-luvulle asti käyttämä neuvostovalmisteinen kevyt suihkupommituskone modifioitiin ydinpommittajaksi 1950-luvun alkupuolella. Neuvostoliitto kehitti tuolloin uuden, entisiä pienemmän RDS-4 ”Tatjana” -ydinpommin, joka soveltui Il-28:n kuljetettavaksi.
Ensimmäinen koepudotus suoritettiin onnistuneesti Il-28:sta Semipalatinskin ydinkoealueella Kazakstanissa 23. elokuuta 1953. ”Tatjanan” räjähdysvoima oli 28 kilotonnia.
Suomessa ”Nikitaksi” nimetty Iljushin Il-28, Naton koodinimeltään ”Beagle” oli kevyt suihkupommituskone, jollaiset oli Suomelta Pariisin rauhansopimuksessa kielletty.
Pommikoneiden kieltoa kierrettiin käyttötarkoituksen muutoksella, vaikka yksi hankituista neljästä koneesta oli tyypin pommitusversio. Suomessa konetta käytettiin maalinhinaukseen, kartoituskuvaukseen, merivalvontaan sekä ilmakehänäytteiden keräyksiin.
Tyypin Suomessa saama lempinimi viittasi tietenkin mutkan kautta silloiseen neuvostojohtajaan Nikita Hrustsheviin: koneen kirjaintunnus oli NH. ”Nikitat” hankittiin Suomeen peruskorjattuina, ja ensimmäinen kone tuli Uttiin vuonna 1960. Neuvostoliitossa tyyppi oli poistettu käytöstä jo 1956, vaikka se oli ollut käytössä vasta seitsemän vuotta.

Il-28 Helsingissä 1961 (Paavo Saari/Suomen ilmailumuseo/Museovirasto
Iljushin Il-28 oli aikanaan Suomen ilmavoimien monipuolisin lentokone. Koneen entinen ohjaaja, majuri evp. Raimo Nikki kertoo Suomen Ilmailuliiton sivustolla, että Iljushin oli isona ja painavana koneena täysin erilainen lentää kuin vaikkapa DC-3, mutta varma ja erinomainen lennettävä.
– Mitä enemmän oli vauhtia, sitä enemmän tarvittiin voimaa. Kovalla vauhdilla koneen G-rajoituksia ei saanut ylitettyä, vaikka olisi yrittänytkin. Se oli hieno kone ohjata ja kulki lähestymisissä ja muissa tilanteissa vakaasti.
Neuvostoliitossa suunniteltuna IL-28 -kone pystyi toimimaan kehnoltakin kentältä.
– Utti oli aluksi sorakenttä, mutta kone oli tarkoitettu Siperiaan, joten se pystyi operoimaan vaikka multakentältä. Pyörät eivät tuoneet pölyä moottorin imuaukkoihin, vaikka kone saattoi lähtiessään nostaa pölypilven yli sadan metrin korkeudelle ja se näkyi Kouvolaan saakka, Nikki muistelee.
Alussa koneen ongelmana olivat polttoainesuodattimet. Kylmässä ilmavirtauksessa polttoaineessa liuenneena oleva vesi tarttui huopasuotimeen ja jäätyi, mikä johti moottorin sammumiseen. Ongelma poistui, kun suodattimet vaihdettiin metallisiin.
Tshekkoslovakian kriisin aikaan elokuussa 1968 ”Nikitat” joutuivat tiedustelutehtävissä tiukkoihin tilanteisiin. Koneet havaitsivat lennoillaan jo elokuun alkupuolella, että jotain oli tapahtumassa. Neuvostoliiton laivastoa oli liikkeellä suurin määrin.
Elokuun 20. päivänä Varsovan liiton joukkojen hyökättyä Tshekkoslovakiaan valvontalennolla ollut Iljushin joutui keskeyttämään tehtävänsä erittäin aggressiivisesti käyttäytyneen neuvostoilmavoimien MiG-21 -hävittäjän takia. Sama toistui Riianlahden tienoilla, kun MiG-19 -hävittäjä lensi vaarallisen läheltä Iljushinin keulan edestä, ja suomalaiset katsoivat viisaimmaksi kääntyä pois.
Suomenlahdella provokatiivisia liikkeitä tehneet neuvostosotalaivat pyrittiin yllättämään lentämällä Nikitalla puiden latvojen tasalla rannikolle 750 kilometrin tuntinopeudella, mikä vei noin kuusi minuuttia.
– Kymenlaakson asukkaat eivät oikein jaksaneet arvostaa lipputankojaan jymisten pyyhkivää pommikonetta, varsinkaan kun eivät tienneet mistä oli kysymys, everstiluutnantti evp. Heikki Tiilikainen kertoo kirjassaan Kylmän sodan kujanjuoksu.

”Nikita” Rissalassa toukokuussa 1970. (Börje Helm/Suomen ilmailumuseo/Museovirasto)
Yksi NH-koneiden tärkeitä tehtäviä oli maalinhinaus. Koneen perässä vedettäviä harjoitusmaaleja tulittamalla muun muassa laiva- ja rannikkotykistön saivat hyvät perusteet it-ampumiseen ja hävittäjälentäjät oppivat ampumaan koneillaan.
Taka-ampumolla varustetulla koneella pystyi hinaamaan sekä suoraan lentävää että kaartavaa maalia, joka soveltui erityisesti hävittäjien kohteeksi. Muissa hinauskoneissa, joissa taka-ampumoa ei ole, on vedettävä turvallisuussyistä vain kaartavaa maalia.
NH-koneita käytettiin myös kartoituskuvaukseen, joka tehtiin kolmeen kertaan. Joka vuosi kuvattiin noin kolmannes Suomesta. Ilmavalokuvat helpottivat myös karttojen tekemistä.
Kaikkiaan neljällä ”Nikitalla” lennettiin Suomessa 7 570 tuntia. Pohjois-Koreassa tyyppi on pommikonekäytössä vieläkin.
Viimeinen IL-28-lento lennettiin Suomessa 30. kesäkuuta 1981. Yksi Suomen käyttämistä Iljushineista, NH-4 , on museoitu Tikkakoskelle Keski-Suomen Ilmailumuseoon.