Poliittinen aktiivisuus ei aina ole meriitti työnhaussa – "Tippumisen jälkeen olin syvissä vesissä"

Politiikka

Kauniista tavoitteista huolimatta poliittinen aktiivisuus, toiminta esimerkiksi kuntapolitiikassa, voi heijastua ikävällä tavalla osallistujan elämään. Aktiivinen toimija voi huomata työnhakutilanteessa, että ansioluettelossa luottamustoimet ovatkin rasite. 

Näin kirjoittivat rovaniemeläiset keskusta-aktiivit Krista Heikkinen ja Maarit Simoska Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (27.7.2023). 

Torstai-iltana keskustan Lapin piirin toimistolla on hiljaista. Heikkinen ja Simoska nauttivat kahvia pikkuruisista kupeista. Kaksikko katsahtaa toisiinsa. Kirjoitus poiki runsaasti palautetta.  

– Lounaalla joku minulle aivan tuntematon henkilö tuli kehumaan, että olipa hyvä kirjoitus, Heikkinen kertoo. 

Sosiaalisessa mediassa mielipide levisi mukavasti. Näkemys selvästi resonoi. 

– Joku sanoi, että yksityisellä puolella on tätä, toinen, että kunnissa, mutta kaikki tunnistivat ilmiön, Simoska jatkaa. 

Kaksikko kirjoitti mielipiteen, sillä heillä molemmilla on kokemuksia siitä, että poliittinen aktiivisuus on sulkenut ovia työelämässä. 

Heikkinen teki kaksi vuotta toiminimellä sivutöitä, jotka eivät liittyneet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Yhtäkkiä tulovirta lakkasi. Tilaaja ilmoitti sähköpostitse, että työhön on oltu erittäin tyytyväisiä, mutta poliittinen aktiivisuus nähdään “pienenä ongelmana”. 

Heikkisen mielestä päätös oli syrjivä. 

– Oikein kiehui, kun eihän se liittynyt millään tavalla osaamiseeni, Heikkinen toteaa. 

Simoskalle sanottiin joitain vuosia sitten työnhakutilanteessa asia ihan suoraan. 

– Toimitusjohtaja soitti, että olet ansioitunein hakija, oikeastaan liiankin hyvä, mutta kun sinä olet ollut politiikassa mukana, emme voi sinua valita. 

Työllistymisen haasteet eivät koske vain paikallisia vaikuttajia, sillä ilmiö on tuttu myös valtakunnallisesti tunnetuille kasvoille. Tälläkin hetkellä Suomessa on useita töitä vailla olevia entisiä poliitikkoja. 

Jopa vuonna 2019 pääministerinä vaikuttanut juristi Antti Rinne (sd.) joutui etsimään hommia. Ensin Rinne tavoitteli Lohjan kaupunginjohtajan paikkaa, mutta ei tullut valituksi. Sitten hän haki Hangon kansliapäälliköksi, mutta vetäytyi kisasta haun toisella kierroksella. 

Lopulta Rinne nimitettiin sosiaalidemokraattisten puolueiden ja ammattiliittojen pohjoismaisen yhteistyökomitean pääsihteeriksi. Nyt hän pyrkii pyrkii ammattiliitto Pron puheenjohtajaksi.

Eduskunnan entinen puhemies Anu Vehviläinen (kesk.) veti viime vuoden toukokuussa hakemuksensa pois Joensuun kaupunginjohtajaksi. Vehviläinen kertoi tiedotteessa saaneensa selvän käsityksen siitä, että hänellä ei ole mahdollisuutta tulla valituksi. 

Myös aktiivisesti politiikassa mukana olevat ovat jääneet rannalle monista paikoista. Krista Kiuru (sd.) haki Porin johtoon, Markus Lohi (kesk.) Lapin hyvinvointialueen johtajaksi. 

Usein poliitikot hakevat virkoja, joissa hakuprosessit ovat julkisia. Se tekee hommasta raadollisen. Kaikki näkevät, jos epäonnistut. Otsikot kirkuvat, sosiaalinen media riehaantuu. 

Toki on myös onnistumisia. Jussi Niinistö (ps./sin.) johtaa Kannusta, Touko Aalto (vihr.) Toivakkaa.  

Useampi poliitikko kieltäytyi Suomenmaan haastattelusta. Aihe on arka. Yksi perusteli, että haastattelu tulkittaisiin ruikutukseksi, toinen piti tuntojen purkamista liian henkilökohtaisena. 

Moninkertainen ministeri, nykyinen Padasjoen määräaikainen kunnanjohtaja Juha Rehula (kesk.) sen sijaan haluaa puhua. 

– Tunnistan ongelman. Minulla on omakohtaisia kokemuksia, Rehula aloittaa. 

Rehula putosi eduskunnasta vuonna 2019. Sen jälkeen hän oli kymmenen kuukautta työttömänä. 

– Tippumisen jälkeen olin syvissä vesissä. Ei ollut yksi eikä kaksi eikä viisi kommentoijaa, jotka sanoivat, että sinullahan on helppoa, kun sinut tunnetaan ja tiedetään ja sinulla on verkostot valmiina, mutta hiljaista oli. Puhelin ei soinut.

Lopulta sattuma puuttui peliin. Pukkilan valtuuston tuttu puheenjohtaja kyseli, olisiko Rehulalla tiedossa ketään, joka voisi tehdä kunnanjohtajan lyhyen sairausloman sijaisuuden. Viikon päästä siitä Rehula aloitti tehtävässä, joka jatkui lopulta pariin otteeseen. 

Siitä hänet kysyttiin Farmasialiittoon toiminnanjohtajan opintovapaan sijaiseksi erään Facebook-päivityksen perusteella. Viime keväänä Rehula pyrki uudelleen eduskuntaan ja lyhyen työttömyysjakson jälkeen hän päätyi Padasjoelle. 

Rehula on päässyt jaloilleen. Yksi askel on johtanut toiseen. 

– Mutta korostan, ettei tämä ole mitään riemumarssia ole ollut. Sattumilla on ollut kohdallani iso merkitys. Avoimissa työnhakuprosesseissa en ole ollut mukana.

Avoimet haut ovat sen sijaan tuttuja Simon Elolle (kok.). Elo oli politiikassa näkyvä hahmo Juha Sipilän (kesk.) hallituksen loppuaikoina, sillä hän johti perussuomalaisista eronnutta sinisten eduskuntaryhmää. 

Vuoden 2019 vaaleissa Elo jäi rannalle. Hän oli 33-vuotias ja elämänmuutosta helpotti se, ettei hänellä ollut vielä maisterintutkintoa. Syksyllä hän kirjautui yliopistoon. 

– Ikä suojasi minua. Luulen, että olisi ollut vaikeampaa, jos olisin ollut parikymmentä vuotta vanhempi.

Työllistyminen on vaatinut sitkeyttä. Kukaan ei ole tullut ovelta hakemaan. 

– Ihmiset näkevät sinut ensisijaisesti politiikassa toimineena ihmisenä riippumatta koulutus- tai työtaustastasi. Vaikka olisit pääministeritason henkilö, negatiiviset asiat heittävät helposti varjon osaamisen ylle, Elo kuvailee. 

Elo on löytänyt polkunsa. Hän on toiminut yhteiskuntasuhdepäällikkönä ensin Syöpäjärjestöissä, sitten Talotekniikkaliitossa. Väliin mahtui noin vuoden työttömyys, jonka aikana hän ehti olla mukana lukuisissa rekrytointiprosesseissa. 

Työhaastatteluissa Elo jäi usein siihen käsitykseen, että poliittinen tausta oli negatiivinen asia. Työnantajat kokivat riskiksi linkittymisen edes sivulauseessa politiikkaan.  

– Ja sitten sellainen ajatus, että kun on henkilö, joka on ollut tekemässä vaikeita päätöksiä ja naama on ollut esillä, että onko siitä mainehaittaa. Sellainen fiilis tuli, vaikka sitä ei välttämättä sanottu ääneen, Elo kertoo. 

Elo ymmärtää työnantajien varovaisuuden, mutta samaan hengenvetoon hän huomauttaa, että työntekijän tunnettavuudesta voi olla etua. 

– Kaikki hyvät puolet jäävät monella toimijalla paitsioon, kun vain pelot tulevat esille.

Tausta politiikassa antaa kuitenkin monenlaisia hyötyjä työelämään. Haastateltavat luettelevat hengästyttävän listan politiikan opeista. 

Politiikassa oppii neuvottelemaan, laittamaan asioita oikeisiin viitekehyksiin ja tekemään yhteistyötä erilailla ajattelevien ihmisten kanssa. Politiikkaa opettaa, miten asioihin voi vaikuttaa oikea-aikaisesti. 

Poliitikot osaavat toimia median kanssa ja viestiä. He uskaltavat tehdä päätöksiä ja toimia suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti. Poliitikkona tottuu myös melkoiseen työmäärään. 

Elo painottaa etenkin paineensietokykyä. 

– Niiden kokemusten jälkeen, mitä minullakin on, niin aika kovia juttuja saa tulla työelämässä vastaan ennen kuin se paine ylittyy, Elo huomauttaa. 

Rehula nostaa esiin hallinnon tuntemisen. Vuodet politiikassa ovat koulineet hänestä “lukuja vaille valmiin juristin”. 

– Vaikka jokaisen työpaikan toimintakulttuuri on erilainen, esimerkiksi kunnan vuodenkierto on sama kuin valtiontaloudessa.

Tärkein politiikan antama etu ovat kuitenkin verkostot. Haastateltavien mukaan missään ei tule yhtä paljon tuttuja kuin politiikassa. Verkostot auttavat työnsaannissa ja niitä voi hyödyntää töissä. 

– Edunvalvontatehtävissä on hirveän helppo viedä asioita eteenpäin, kun tuntee kaikki ja tietää, miten maailma pyörii, Lapin Muistiyhdistyksessä työskentelevä Simoska kiteyttää. 

Rehula on kaikissa viime vuosien tehtävissään hyödyntänyt verkostojaan. Kun alueen kuntajohtajat kohtasivat, hän oli heti toisen kokoukseen jälkeen kuin vanha tekijä. Jopa akavalaisessa Apteekkariliiton liittokokouksesta löytyi heti tuttuja. 

– Politiikan hyödyt voi pelkistää verkostoihin. Edelleen on joka paikassa pääosin tutut ihmiset hommissa, Rehula pohtii. 

Verkostoihin luottaa myös Arto Pirttilahti (kesk.). Hän ei tullut valituksi viime eduskuntavaaleissa neljännelle kaudelle ja etsii töitä, sillä työuraa on jokunen vuosi jäljellä. 

– Putoaminen on sellainen hammassärky, joka juilii edelleen. Vieläkin tulee mieleen, että voi hitto, hän sanoo. 

Yhdessä yössä elämän palapeli meni kokonaan uusiksi. Oravanpyörä pysähtyi, sähköposti ja puhelin hiljenivät. Myös taloudelliset resurssit tulivat pian vastaan. 

– Eduskuntatyöstä sai kohtuullisen korvauksen. Toimeentulo puolittui, joten on täytynyt sopeuttaa menoja, Pirttilahti kertoo. 

Pirttilahti on sivutoiminen metsätalousyrittäjä, mutta jotain muutakin pitäisi elannon eteen tehdä. Entisille kansanedustajille tarkoitettu sopeutumisraha ei ole lopullinen ratkaisu. 

Agrologin koulutuksen saanut Pirttilahti työskenteli ennen kansanedustajuuttaan toiminnanjohtajana Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistyksessä, mutta sittemmin yhdistys fuusioitui MW-Kehitys Oy:n kanssa.  

Pirttilahti on tarkistanut lakialan ammattilaisten kanssa yhdistymisasiakirjoja. Hänen vanha toimensa on olemassa, mutta rahaa sille ei ole varattu.  

Viime marraskuussa Pirttilahti valittiin Suomen Kylät ry:n puheenjohtajaksi.

Pirttilahdella on luottavainen fiilis. Hän uskoo työllistyvänsä aluekehitykseen ja maakunnan elinvoimaisuuteen ja yrittäjyyteen liittyviin tehtäviin, joko hankerahoituksella tai yrittäjäpohjalta. 

– Kyselyitä on jo tullut. Minulla on aluekehittäjän sydän ja hyvät suhteet moneen suuntaan.

Pirttilahden mukaan seutukuntien kehittämistehtävissä puoluetaustalla ei ole niin kauheasti väliä. Keskustalaisuudesta on lähinnä se haitta, että kuulee kettuilua.  

– Politiikka on kuitenkin vahvistanut nahkaa ja suurimman osan ottaa huumorilla.

Elon mukaan eduskunta ei tee instituutiona tarpeeksi pudonneiden hyväksi. Hänen mielestään olisi tarpeen luoda jotain toimintatapoja. 

– Ei ole mitään virallista paikkaa, missä käydä asioita läpi. Nyt se on vaalien jälkeen karkeasti sanottuna kolme päivää ja ulos. Näytetään ehkä, että mihin palautetaan avaimet ja muut romppeet, mutta ihmisten tuntemukset jäävät pimentoon. Eihän sellainen ole tätä päivää missään työpaikassa.

Elo pohtii, että monissa maissa entiset poliitikot työllistyvät usein suurlähettiläiksi ja edustavat maitaan käyttäen hyödyksi poliittista osaamistaan. Suomessa tällaista kulttuuria ei ole. 

Lapin piiritoimistolla keskusteluun osallistuu myös Rovaniemen entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Liisa Ansala.  

– Pitäisi kysyä, että miksi poliittinen tausta on ongelma. Onko kyse ihmisten asenteista jotain tiettyä persoonaa ja politiikkaa tehnyttä ihmistä kohtaan vai puoluetta kohtaan? Eihän kukaan voi esimerkiksi virassa tehdä puolueellista työtä tai ajaa yhden puolueen agendaa.

Ansala jättäytyi pois politiikasta tullessaan valituksi Lapin kauppakamarin toimitusjohtajaksi, jotta välttyisi mahdollisilta eturistiriidoilta. Hän sai työn normaalin rekrytointiprosessin kautta: tehtävään oli kaksi haastattelukierrosta ja soveltuvuusarvio. 

– Tuntuihan se kivalta, että pääsi tosi tiheän seulan läpi ja pystyi osoittamaan, että on riittävän hyvä. Eivät nämä paikat mene niin, että poliittinen tausta antaisi vapaakortin johonkin tehtävään.

Työllistymishaasteet voivat liittyä myös siihen, millaisia työpaikkoja hakee. 

Ansala epäilee, että edunvalvonta- ja vaikuttajaviestintätehtävissä osataan tunnistaa politiikan tuomat hyödyt, kun taas julkisella puolella ollaan varovaisempia. 

Kuntajohtajavalinnoissa vaakakupissa voi painaa johtamiskokemus – poliitikoilla sitä ei välttämättä ole. Toisaalta yksityisellä puolella voi olla enemmän ennakkoluuloja. 

– Aina pitäisi kuitenkin valita pätevin poliittisesta taustasta huolimatta, Ansala sanoo. 

Ei niin, että joku valittaisiin siksi, että hän edustaa tiettyä puoluetta; eikä niin, että poliittinen aktiivisuus olisi este. 

Poliittisista virkanimityksistä on pyristelty Suomessa eroon, mutta onko menty jo toiseen äärilaitaan? Onko niin, että osaaminen ei ratkaise, jos edustat “väärää” puoluetta? 

– Se on yksi tulkinta, Rehula vastaa. 

Rehula on joskus leikitellyt ajatuksella, että mikäli hän olisi pudonnut samanikäisenä ja samalla kokemuksella eduskunnasta kolmekymmentä vuotta aikaisemmin, hänelle olisi tipahtanut syliin joku kiva maaherran paikka. 

– Sellainen aika on takanapäin. Ei niitä paikkoja ole. Olin vain 22 vuotta eduskunnassa ja vain reilu kolme vuotta ministerinä, niin eihän se pätevöitä mihinkään, Rehula heittää. 

Puoluetaustaa on vaikea häivyttääkään. Kouluttajana Lappia-Koulutus Oy:ssa työskentelevä Heikkinen on avannut työnhakutilanteissa taustansa avoimesti. 

– Jos minua ei palkattaisi tehtävään sen takia, että olen keskustalainen, se ei ehkä olisi minun paikkani. Arvot eivät kohtaisi.

Rehulan mukaan keskustalaisuus on joillekin punainen vaate. 

– Onhan niitä ihmisiä, jotka alkavat suurin piirtein oksentamaan, kun kuulevat, että olen kepulainen, mutta olen julkikepulainen ja piste. En häpeä sitä yhtään. Miksi häpeäisin? Rehula sanoo. 

Rehula kertoo, että hänet on otettu hyvin vastaan niin kunnissa kuin ammattiliitossa. Hän on itse tarkka siitä, etteivät puurot ja vellit sekoitu. 

– Farmasialiitolla vahdittiin tarkasti, etten tehnyt vahingossakaan vaalikampanjaa työajalla. Minulle se sopi.

Kunnanjohtajana Rehulan johtajasopimukseen on kirjattu pelisäännöt, joiden mukaan hän on tasapuolisesti kaikkien valtuustoryhmien käytettävissä. Omia luottamustoimiaan hän saa hoitaa, mikäli ne eivät vahingoita virantoimitusta. 

Lapissa ilta-aurinko paistaa matalalta. Alvar Aallon suunnittelema vaaleatiilinen hallinto- ja kulttuurikeskus peittyy pehmeään valoon.

Mielipidekirjoituksessaan kaksikko kirjoitti, että poliittisesti aktiivisten työllistymisessä on kyse – ei enempää tai vähempää – kuin demokratian tulevaisuudesta.  

Simoskalla on työura jo pääosin takanapäin, mutta hän on huolissaan uusista sukupolvista. Yhteiskunta ei pyöri ilman aktiivisia ihmisiä. Ehdokkaiden saaminen on vaikeampaa vaali vaalilta. Poliittinen keskustelu muuttuu koko ajan rumemmaksi. 

– Jokuhan asioista aina päättää, ja jos erityisesti nuoret, vastavalmistuneet ja perheen perustaneet henkilöt katsovat, etteivät uskalla lähteä mukaan sen takia, etteivät saa töitä, niin sehän on katastrofi, Simoska sanoo. 

Simon Elo siteeraa entistä ulkoministeriä Timo Soinia. Populistisista puheistaan tunnettu Soini on letkauttanut, että politiikkaan lähtevät kohta vain narsistit, hullut ja psykopaatit. 

Ei kovin mieltäylentävä näkemys. 

Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2023.