Pitäisikö naisparien hedelmöityshoidot maksaa verovaroin?

Pitäisikö yksin lasta haluavien naisten tai naisparien hedelmöityshoidot lahjasoluilla maksaa verovaroin?

Siitä ei edelleenkään löydy yhtä näkemystä, joten yliopistosairaalat hakevat nyt ratkaisua korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Suomen yliopistosairaaloiden johtajaylilääkärit jättivät sinne 16. tammikuuta valituksensa joulukuisesta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksestä, jonka mukaan sairaalat ovat syrjineet itsellisiä naisia ja naispareja.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu vei lautakuntaan reilu vuosi sitten tapauksen, jossa naisen kanssa parisuhteessa olevalta naiselta evättiin pääsy hedelmöityshoitoihin julkisessa terveydenhuollossa.

Lautakunta totesi kuukauden takaisessa ratkaisussaan, että hoidon evännyt lääkäri syrji asiakasta tämän seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Erityisen moitittavaa lautakunnan mukaan oli se, että hedelmöityshoito evättiin, vaikka asiakas oli hankkinut hoidossa tarvittavat sukusolut omalla kustannuksellaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta kielsi sairaaloilta syrjimisen jatkamisen ja asetti kaikille viidelle johtajaylilääkärille 30 000 euron henkilökohtaisen uhkasakon.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vs. johtaja Aino-Liisa Oukka ei koe sairaaloiden syrjivän erityisesti naispareja.

Hän pitää välttämättömänä käytäntöä, jossa lahjasoluhoidot sosiaalisten syiden perusteella joko kielletään kaikilta tai vaihtoehtoisesti sallitaan lainsäädännöllä joillekin.

– Yhtä hyvin voisi sanoa, että me syrjimme postmenopausaalisia naisia. Maailmalla 60-vuotiaat naiset ovat saaneet menestyksellisesti lapsia lahjasukusoluilla.

Oukka korostaa, että erikoissairaanhoitoa annetaan lääketieteellisillä perusteluilla. Naisparien kohdalla puhutaan sosiaalisesta hedelmättömyydestä.

– Meidän tehtävämme on hoitaa potilaita ja sairauksia. Jos peruste on jokin muu, niin siihen pitää olla normi. Sellaista lakiahan ei ole, joka velvoittaa julkisen sektorin maksamaan tällaiset hoidot, Oukka sanoo.

Sellaista lakiahan ei ole, joka velvoittaa julkisen sektorin maksamaan tällaiset hoidot.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vs. johtaja Aino-Liisa Oukka

Yhdenvertaisuusvaltuutetun eteenpäin viemä tapaus ei ole ainoa laatuaan.

Kanteluita on tulvinut myös eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Valviralle. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö (STM) päivitti suosituksensa hedelmöityshoidon yhtenäisistä perusteista vuonna 2014.

Sen mukaan hedelmöityshoitoa voidaan antaa, vaikka taustalla ei ole varsinainen hedelmättömyys. Hedelmöityshoidot lahjasoluilla voivat siis ministeriön mukaan olla perusteltuja, jos pariskunnalla tai yksilöllä ei ole omasta takaa kaikkia tarvittavia sukusoluja. Näin on esimerkiksi naisparien kohdalla.

STM toteaa, että vain lääketieteelliset syyt voivat olla este hedelmöityshoitojen antamiselle.

Oukan mielestä terveydenhuoltolaki on hyvin tulkinnallinen.

– Laki sanoo, että potilaita hoidetaan lääketieteellisillä indikaatioilla. Nyt korkein hallinto-oikeus katsoo, miten määräykset ja normit suhtautuvat toisiinsa.

Lapsettomuushoitoihin lääketieteellisistä syistä hakeutuva nainen voi saada julkiselta puolelta lähetteen yksityiselle klinikalle, jossa on sperma- ja munasolupankit.

– Me voimme tarvittaessa lähettää potilaan eteenpäin lääketieteellisillä indikaatioilla. Se koskee kaikkia, Oukka toteaa.

Hän kertoo, että sukusolupankin perustaminen julkiseen sairaalaan vaatisi henkilökunnan kouluttamista, sukusolujen luovuttajia, lupien hankkimista sekä tietysti rahaa.

Lain mukaan yksinäisillä naisilla ja naispareilla on oikeus hedelmöityshoitoihin julkisessa terveydenhuollossa, eikä sitä saa kyseenalaistaa enää hoitojonoissa, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä korostaa.

– Ei voi olla niin, että tietynlaisia ihmisiä hoidetaan siellä ja loput joutuvat menemään yksityiselle puolelle. Pitää lähteä siitä, että lakia sovelletaan kaikkien osalta yhdenvertaisesti.

Pimiä muistuttaa, että STM, Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies ovat olleet niille tulleiden kanteluiden vastauksissa sitä mieltä, että sairaaloiden pitää muuttaa käytäntöään.

– Silti on jatkettu niin, että lahjasoluja käyttävät ihmiset eivät saa hoitoja.

Pimiä huomauttaa, että sairaalat ovat evänneet hedelmöityshoitoja lahjasoluilla myös naisilta, joilla on ollut lääketieteellinen syy lapsettomuuteen.

Pitää lähteä siitä, että lakia sovelletaan kaikkien osalta yhdenvertaisesti.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä

Yliopistosairaaloiden johtajaylilääkärit toteavat yhteisessä tiedotteessaan, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta pyrkii ohittamaan kunnat ja ne terveydenhoitoalan viranomaiset, jotka ovat tähän saakka päättäneet hoidon rajoista.

– On yleisesti hyväksyttyä, ettei seksuaalinen suuntautuminen tai yksin asuminen ole lääketieteellinen asia, joten sosiaalisin syin annettavat lapsettomuuden hoidot eivät ole lääketieteellisesti perusteltua hoitoa, johtajaylilääkärit kirjoittavat.

Heitä hämmästyttää eniten se, että juuri hedelmöityshoitojen osalta lautakunta totesi yhdenvertaisuuslain ohittavan lääketieteellisiin syihin perustuvat hoitoperusteet.

Johtajaylilääkärit katsovat, että heillä on velvollisuus päättää hoitoon ottamisesta sairaaloissaan, eivätkä sosiaalisin syin toteutettavat lapsettomuushoidot kuulu verovaroin korvattavaan palveluvalikoimaan.

Toisenlainen päätös aiheuttaisi johtajaylilääkärien mukaan miljoonien eurojen lisäkustannukset kunnille.

Terveydenhuollon resurssit pitää käyttää niin, että ketään ei syrjitä ja samaan aikaan hoito on vaikuttavaa ja turvallista, STM:n lääkintöneuvos Timo Keistinen linjaa.

Pitäisikö sosiaaliset syyt laittaa samalle viivalle lääketieteellisten syiden kanssa?

– Ylilääkäreillä on ollut toisenlainen kannanotto kuin ministeriöllä, Keistinen muotoilee.

– Valvovat viranomaiset ovat useaan otteeseen kiinnittäneet huomiota siihen, että kaikkia tulisi kohdella yhdenvertaisesti.

Keistinen myöntää, että hedelmöityshoitoasia on hiertänyt jo pitkään. Juuri siitä syystä hedelmöityshoidon perusteet päivitettiin muutama vuosi sitten.

– Julkinen terveydenhuolto on panostanut aika vähän hedelmöityshoitoihin. Tietyllä tavalla tässä näkyy kunnallisten terveyspalveluiden kehittymättömyys.

Keistisen mukaan kysymys siitä, mitä ovat riittävät terveyspalvelut, nousee yhä keskeisemmäksi asiaksi valinnanvapauden laajentuessa.

Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä ihmettelee johtajaylilääkäreiden pahoittelua siitä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ohittaa kunnat ja terveydenhoitoalan viranomaiset hoidon rajojen asettamisessa.

– Kun syrjintää on tapahtunut, lautakunnan tuleekin ohittaa toimijat, jotka ovat syrjivän päätöksen tehneet. Se on koko lautakunnan tarkoitus.

Jämsän mielestä ylilääkäreiden valitsema keino rajata hoitoja on syrjivä.

– Lahjasoluhoitojen karsiminen palveluvalikoiman ulkopuolelle karsii kyllä kuluja, mutta asettaa eri ryhmät epäyhdenvertaiseen asemaan.

Jämsä muistuttaa, että julkisessa terveydenhuollossa annetaan usein hoitoa sosiaalisin syin ilman varsinaista lääketieteellistä diagnoosia.

– Suuri osa hedelmöityshoitojen asiakkaistakin saa hoitoa ilman varsinaista diagnoosia.

Jämsä katsoo, että viiden johtajaylilääkärin ryhmä ”kuvittelee olevansa kaiken omaa toimintaansa koskevan arvioinnin yläpuolella” valvovien viranomaisten huomautuksista huolimatta.

– Seuraava askel on haastaa julkiset klinikat ja ylilääkärit oikeuteen syrjintärikoksesta ja vaatia tuomioistuimelta korvauksia syrjinnän uhriksi joutuneille.

– Toivomme, että jäsenistöstämme löytyy rohkeita perheitä peräämään syrjimättömiä hoitoja.