Pitäisikö kouluväkivalta kirjata rikoslakiin? – "Ei toisi mitään uutta", asiantuntijat sanovat kansalaisaloitteesta

Nykymalli on epäonnistunut, joten muutos tarvitaan, sanoo aloitteen takana seisova Hanna Markkanen
Koulukiusaaminen

Kouluväkivallan kirjaaminen rikoslakiin ei saa kannatusta Suomenmaan haastattelemilta alan asiantuntijoilta.

Aiheesta tehty kansalaisaloite sai viikonloppuna täyteen 50 000 allekirjoittajaa ja asia on etenemässä eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen ovat tehneet monet keskustanuorten ja keskustaopiskelijoiden kärkihenkilöt.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö, juristi Nina Lahtinen ei usko, että koulussa tapahtuvan väkivallan kirjaaminen rikoslakiin toisi mitään uutta.

Lahtinen korostaa, että väkivalta on jo määritelty Suomessa rikokseksi ja rikoslaki tunnistaa sekä henkisen että fyysisen väkivallan. Koulumaailman turvallisuutta säätelevät monet muutkin lait ja säädökset ihmisoikeussopimuksista lähtien.

– En näe mitään syytä sille, että koulussa tapahtuva väkivalta määriteltäisiin rikoslakiin erikseen. Ei paikka tee väkivallasta lain kannalta mitenkään erilaista, se on yksiselitteisesti kiellettyä niin koulussa kuin muuallakin, Lahtinen perustelee.

Hän myös korostaa, että Suomessa jokainen yli 15-vuotias on jo nyt rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään. Kouluväkivallasta voidaan siis jo tuomita peruskouluikäisiä.

– Rikosvastuun ikärajan alentamisesta kansalaisaloitteessa ei ollut mitään puhetta. Eli se ei toisi mitään sellaista, mitä meillä ei jo ole. Päällekkäistä lainsäädäntöä emme tarvitse.

Suomessa jokainen yli 15-vuotias on jo nyt rikosoikeudellisessa vastuussa tekemistään, sanoo OAJ:n Nina Lahtinen. Kuva: Leena Koskela

Rikoslain sijaan oikeampi osoite muutoksille olisi perusopetuslaki, sanoo koulukiusaamista tutkinut julkisoikeuden apulaisprofessori Niina Mäntylä Vaasan yliopistosta.

Myös hän muistuttaa siitä, ettei rikoslaki auttaisi suurinta osaa koulukiusaamistapauksista, kun selvä enemmistö peruskouluikäisistä kiusaajista on alle 15-vuotiaita.

Koulun henkilökunnan ja muiden viranomaisten vastuukysymyksissä on sen sijaan ongelmia, Mäntylä näkee.

Hän muistuttaa, että koulutuksen järjestäjillä on jo nyt velvollisuus puuttua kaikkeen kiusaamiseen ja muihin kaltoinkohteluihin, mutta sääntely on usein hyvin löyhää ja jättää liian paljon tilaa paikalliselle harkinnalle.

– Lakiin ei ole kirjattu selvästi, mitä kenenkin viranomaisen täytyy kiusaamistapauksissa tehdä, kenelle heidän täytyy ilmoittaa asiasta ja kuka kantaa viime kädessä vastuun. Se asettaa koulut ja koululaiset eriarvoiseen asemaan, kun käytännöt vaihtelevat alueittain paljon.

Mäntylä kaipaisi selkeitä määrittelyitä viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämiseen, jotta koulut, poliisi, sosiaalitoimi ja muut voisivat tehdä mahdollisimman paljon asioita yhdessä, mieluiten ennaltaehkäisevästi.

Ongelmallista on Mäntylän mukaan myös se, ettei koulujen tekemiä kiusaamisen vastaisia toimia valvota juuri mitenkään. Se vaikuttaa siihen, että ohjeita tulkitaan paikoin varsin löyhästi.

– Nykyisin ohjeiden ja vastuukysymysten noudattamatta jättämisestä on vaikea nostaa syytettä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Nostetut syytteet kaatuvat usein siihen, ettei laissa sanota selvästi velvoitteita ja pykäliä siitä, mitä kenenkin pitäisi tehdä.

OAJ:n Nina Lahtinen ei koe, että jo olemassa olevat koulujen puuttumisvelvollisuudet olisivat riittämättömät. 

Koulukiusaamista paljon tutkinut psykologian professori Christina Salmivalli Turun yliopistosta puolestaan myöntää, että puuttumisvelvollisuuksiin liittyviä vastuita olisi syytä selkiyttää. 

Salmivalli muistetaan ennen kaikkea koulukiusaamisen vastaisen Kiva koulu -hankkeen kehittämisestä.

Lahtinen ja Salmivalli korostavat viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämistä ja ennaltaehkäisevää työtä. Molemmat toivovat myös lisätietoa ja koulutusta opettajille ja muulle koulujen henkilökunnalle.

Paljon hyvää heidän mielestään on opetusministerin julkaisemassa 14 toimenpiteen ohjelmassa.

Salmivalli korostaa myös Kiva koulu -hankkeen merkitystä. Sillä on ollut tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus koulukiusaamisen ehkäisyssä. Ongelma on vain se, että hankkeen idea on välillä ymmärretty väärin.

– Kaikki se kritiikki, mitä Kiva koulu -hankkeelle on julkisuudessakin tullut, on usein osoittanut, ettei ohjelman ideaa ole ihan ymmärretty. Tarjoamme tietoa menetelmistä, jotka tutkimukset ovat osoittaneet kaikkein tehokkaimmiksi sekä välineitä niiden toteuttamiseen.

– Koulut tarvitsevat lisää tukea ja selkeää työnjakoa tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseen, Salmivalli jatkaa.

Koulut tarvitsevat lisää tukea.

Salmivalli ei halua täysin tyrmätä kansalaisaloitteen tekijöiden halua vaikuttaa vakavaan ja paljon traumoja aiheuttavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan.

Hän muistuttaa, että koulukiusaaminen täyttää usein esimerkiksi vainoamisen tai kunnianloukkauksen tunnusmerkit.

– Mutta nekin pykälät meillä on jo olemassa rikoslaissa, joten mitään uutta kansalaisaloite ei valitettavasti esitä.

Salmivallin mukaan kouluväkivallan kirjaaminen rikoslakiin voisi pahimmillaan olla monille kiusatuille jopa haitallinen. Silloin huomion veisivät kaikkein räikeimmät tapaukset, joissa rikoksen tunnusmerkit täyttyvät.

Katveeseen jäisi tuhansittain tapauksia, joissa kiusaaminen on piilotetumpaa ja vaikeammin havaittavampaa.

– Suurin osa koulukiusaamistapauksista on juuri sellaisia. Vaikka jokin teko ei täyttäisi rikoksen tunnusmerkkejä, voi se silti olla kohteeksi joutuvalle lapselle tai nuorelle hyvin traumaattinen kokemus. Olisi todella paha juttu, jos he jäisivät näkymättömiin.

Kansalaisaloitteen laatijoihin kuuluva keskustanuorten puheenjohtaja Hanna Markkanen ei allekirjoita väitettä siitä, että kouluväkivallan kirjaaminen rikoslakiin ei toisi mitään uutta nykytilaan.

Hänen mukaansa uusi elementti tarvitaan, koska nykymallilla on epäonnistuttu. Koulukiusaamistapauksia ei ole aina otettu tarpeeksi vakavasti, Markkanen sanoo.

– Totta kai siitä voi nytkin tehdä rikosilmoituksen, jos joku antaa koulussa turpaan, ja haukkumisesta voi saada kunnianloukkausnimikkeen. Mutta jos kouluväkivalta olisi omana nimikkeenään rikoslaissa, kaikille osapuolille olisi selvempää, mistä asiasta on kyse.

Markkasen mukaan kullakin koululla on nyt liikaa harkinnanvaraa siinä, miten koulukiusaamiseen puututaan.

– Opettajilla voi olla vaikeuksia erottaa kiusaamista väkivallasta tai tietää, missä vaiheessa heidän osaamisensa loppuu ja milloin tarvittaisiin jonkun muun viranomaisen kuten sosiaalityöntekijän tai poliisin apua. Lakiin kirjattuna lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä olisi selkeä velvollisuus puuttua koulukiusaamiseen ja viedä asiaa eteenpäin. Moniammatillinen yhteistyö tulisi keskeisemmäksi.

Kullakin koululla on nyt liikaa harkinnanvaraa siiinä, miten koulukiusaamiseen puututaan, sanoo keskustanuorten puheenjohtaja Hanna Markkanen. Kuva: Jari Laukkanen

Markkanen sanoo, että jos koulukiusaamisella olisi oma kohtansa rikoslaissa, vanhemmatkin voisivat helpommin toimia kiusatun lapsensa puolesta eikä heidän tarvitsisi odottaa, puututaanko kiusaajan toimintaan koulun sanktioilla kuten jälki-istunnolla tai keskusteluilla.

Nuorkeskustan mukaan koulukiusaaminen on termi, joka piilottaa taakseen henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Asiaan haluttiin puuttua nyt tosissaan, ja Markkasen mukaan mallia otettiin aiemmista kansalaisaloitteista.

Toissasyksynä eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen oli ennestäänkin rikos pahoinpitelyä koskevien säännösten nojalla, mutta aloitteessa sille vaadittiin erillistä lakia. Eduskunta ei päätynyt säätämään sitä, mutta silpominen päätettiin tehdä nykyistä selvemmin rangaistavaksi rikoslaissa.