Pikahälytyksellä ison seutukunnan ehdokkaaksi – Eija Nivala hakee jatkoa kahdeksan päivän mittaiselle kansanedustajauralleen
Sunnuntai 15. tammikuuta oli merkittävä päivä kirkkoherra Eija Nivalan elämässä.
Ylivieskasta keskustan listalle valittu Markus Jaatinen oli juuri ilmoittanut luopuvansa eduskuntavaaliehdokkuudestaan. Kun Juha Pylväs oli jo aiemmin jäänyt pois kuvioista, tarvitsi vahva aluekeskus nopealla aikataululla uuden kandidaatin.
Paikallinen keskustaorganisaatio päätti uuden tilanteen edessä turvautua lopulta tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun. Eija Nivalan kannatus oli koeponnistettu ja luottamusta herättäväksii havaittu jo kaksissa aiemmissa eduskuntavaaleissa (2011 ja 2015).
Pohjois-Pohjanmaan ylimääräisen piirikokouksen sinetöityä ehdokkuuden oli selvää, että tammikuun lopussa päättyväksi kaavailtu virkavapaus Ylivieskan kirkkoherran tehtävistä saa jatkoa ainakin eduskuntavaaleihin asti.
Eija Nivala myöntää, että omien aikataulujen puolesta palaset loksahtivat nyt harvinaisen hyvin kohdalleen.
– Toimin viime syksystä asti Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa kirkkoherran viransijaisena ja se pesti olisi päättynyt joka tapauksessa nyt. Ei minulla ennen Jaatisen vetäytymistä ollut mitään aavistusta ehdokkuudesta, joten sekin helpotti omaa päätöstäni lähteä mukaan vaaleihin, hän selvittää.
Yksi ratkaiseva keskustelu käytiin myös Nivalan perheen kotoisan ruokapöydän ympärillä.
– Pitkään kuntapolitiikassa vaikuttanut puolisoni Juha oli myös mukana spekulaatioissa yhtenä nimenä. Eduskuntavaaleissa kyse on kuitenkin laajemmasta tunnettavuudesta, Eija Nivala arvioi.
Vaikka kampanja-aika jää muita ehdokkaita lyhyemmäksi, hän ei usko siitä aiheutuvan ongelmia.
– Ylivieskan ympärillä on iso, yhteensä 44 000 asukkaan entinen seutukunta. Minulla on työkokemusta alueen kaikista kuudesta kunnasta, joten verkostoja on sitäkin kautta syntynyt merkittävästi.
– Kierrän paljon tilaisuuksissa ja sosiaalinen media on kampanjoinnissa tärkeä väline. En ehkä ole niitä ahkerimpia somettajia tai selfien ottajia, mutta panostan mielelläni enemmän sisältöön.
Joensuussa syntyneen, mutta koko aikuisikänsä Ylivieskassa vaikuttaneen Eija Nivalan nimi ei ole muutenkaan päässyt kansalaisilta unohtumaan.
Edellisen ehdokkuuden pohjalta löytyy lyhyt kokemus jopa kansanedustajana olemisesta. Sen tarinan vaiheet on hyvä nyt vaalien alla palauttaa taas mieliin.
– Vuoden 2015 vaaleissa luottamusta tuli niin hyvin, että jäin vain 47 äänen päähän varsinaisesta edustajanpaikasta. Kun Mirja Vehkaperä siirtyi kesällä 2018 Paavo Väyrysen tilalle europarlamenttiin, niin nousin ensimmäiseltä varasijalta eduskuntaan, Nivala selvittää.
– Olin luvannut jo etukäteen, että jos tulen valituksi Ylivieskan kirkkoherraksi, otan sen paikan vastaan ja niin myös tein. Eduskunnan kirjoilla ehdin olla yhteensä kahdeksan päivää, kun juhannus sattui vielä siihen väliin.
Minkäänlaista harmitusta tai katumusta silloinen ratkaisu ei ole hänen mukaansa jälkeenpäin herättänyt.
– Olen tottunut sellaiseen ajatteluun, että lupaukset täytyy pitää. Kirkkoherrana olen päässyt vaikuttamaan moniin tärkeisiin asioihin. Muun muassa uuden kirkon rakentamiseen vuonna 2016 palaneen entisen kirkon tilalle.
Tuhopolton kohteeksi joutuneen Ylivieskan kirkon dramaattinen kohtalo linkittyy tietyiltä osin myös Eija Nivalan vaalikampanjan kärkiteemoihin. Kampanjan slogan on ”Toivon Suomi”.
– Toivon Suomessa jokaisella riittää toivoa tulevaan. Tässä ajassa liian moni jää yksin tai ei saa tarvitsemaansa hoivaa. Yhteiskunnan on tuettava kehitystä, jossa jokaisella on merkityksellinen paikka tulevaisuudessa. Minusta Toivon Suomi sopii hyvin yhteen myös keskustan Eteenpäin-sloganin kanssa, ehdokas arvioi.
Nivala haluaa korostaa kampanjassaan myös turvallisuuden ja koulutuksen merkitystä. ”Tarvitsemme koulukuurin” lauseen voi nopeasti lukien tulkita myös koulukuriksi.
– Ei meidän mihinkään vanhaan tarvitse kouluissa enää palata. Mutta sen verran pitää satsata opetuksen resursseihin, että voimme varmistaa perusasioiden hallitsemisen. Se ei tänä päivänä ole mikään itsestäänselvyys, Nivala muistuttaa.
Omaa elämänkatsomustaan Eija Nivala on laajentanut toimimalla perheensä kanssa vuosituhannen vaihteessa neljän vuoden ajan lähetystyössä Angolassa.
– Koulutin Angolan luterilaiselle kirkolle työntekijöitä. Pääasiallisena työkielenä oli portugali, jota sain myös opetella.
Afrikkalaisessa kehitysmaassa jylläsi vuoteen 2002 asti sisällissota.
– Siinä mielessä ne olivat haastavia vuosia, muta toki samalla myös antoisia. Kolmen lapsen kanssa lähdettiin reissuun ja neljän kanssa tultiin takaisin, Eija Nivala muistelee ylpeänä.
