Perustuslakivaliokunnan mukaan itärajan lyhytaikainen täyssulku on mahdollinen
Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoo, että rajan lyhytaikainen täyssulku voi erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa olla mahdollinen. Tällainen tilanne voisi aiheutua esimerkiksi silloin, jos hybridivaikuttamisen keinona käytettäisiin välineellistettyä maahantuloa. Linjaus sisältyy valiokunnan lausuntoon, jonka se antoi torstaina hallituksen esityksestä rajavartiolain muuttamiseksi.
Valiokunta ei ollut yksimielinen, vaan vasemmistoliiton ja vihreiden jäsenet Anna Kontula (vas.), Bella Forsgrén (vihr.) ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) jättivät siihen eriävän mielipiteensä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) sanoo, että tilanteessa oli hyvin vaikea päästä yksimieliseen ratkaisuun.
– Sillä lailla oli vaikea, että kun toiset halusivat sen sulkea ja toiset pitää avoinna, niin vaikeahan siitä on kompromissia rakentaa siihen väliin.
Ojala-Niemelä sanoo, että punnintaa käytiin kansainvälisen suojelun hakemisen ja rajan sulkemisen välisestä suhteesta. Hän huomauttaa, että myös valiokunnan kuulemat asiantuntijat olivat tässä keskenään osin eri linjoilla.
Ojala-Niemelä kuitenkin korostaa, että vaikka rajan sulku nähdään mahdollisena, on Suomen kuitenkin säilytettävä kaikissa tilanteissa aito mahdollisuus hakea maasta kansainvälistä suojelua, eli toimipisteitä tähän olisi oltava riittävästi.
– Valiokunta ei linjannut, että montako on riittävästi. Se jää sitten valtioneuvoston omaan harkintaan.
Valiokunnan kuultavanakin ollut oikeustieteen professori Veli-Pekka Viljanen sanoo, että tilanne todellakin on haastava, sillä asiaan liittyvät niin Suomen perustuslaki, kansainväliset ihmisoikeussopimukset kuin Euroopan unionin lainsäädäntökin, eikä hybridivaikuttamisen uhkaa ole aikanaan niissä arvioitu.
Hänkin korostaa, ettei rajan sulku suinkaan tarkoittaisi kansainvälisen suojelun laiminlyömistä.
– Ei tämä antanut valtioneuvostolle täysin avointa valtakirjaa tässä asiassa, vaan hyvin tiukoin ehdoin valtioneuvoston tulee varmistaa se, että myöskin tällaisessa tilanteessa kansainvälisen suojelun hakemismahdollisuuden menettelylliset vaatimukset täyttyvät.
Viljanen huomauttaa, että jos sopimuksia tai lakeja rikotaan, kansainväliset reaktiot tulevat aina jälkikäteen. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun saaminen kestäisi pitkään.
– Suomihan on ollut hyvin vahvasti tukemassa näitä kansainvälisiä sopimusjärjestelyjä ja siinä mielessä on tietysti vakava asetelma, jos jälkikäteen ilmenee, että Suomi on loukannut näitä ihmisoikeussopimuksen tai Euroopan unionin lainsäädännön määräyksiä.