Ilmastonmuutos tuo Suomeen uusia perhoslajeja
Euroopassa monessa paikkaa pölyttäjien määrät ovat vähentyneet, mutta vielä ei voida puhua pölyttäjäkadosta. Näin arvioi Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Janne Heliölä STT:lle.
Yhden pölyttäjäryhmän, päiväperhosten, kokonaismäärä on Suomessa hieman laskenut 2000-luvun alusta. Ilmastonmuutoksen myötä Suomeen on saapunut etelästä kuitenkin myös uusia lajeja, mikä on nostanut sekä yö- että päiväperhoslajien määrää.
Lähes vuosittain Suomesta havaitaan uusia yöperhoslajeja, joskus myös päiväperhoslajeja.
Esimerkiksi karttaperhosta ei ollut vuosituhannen alussa käytännössä ollenkaan, mutta laji on nyt hyvin yleinen, Heliölä kertoo.
Osa aiemmin Suomessa etelässä viihtyneistä lajeista on siirtynyt puolestaan pohjoisemmaksi.
Jotkin pohjoisissa havumetsissä elävät perhoslajit ovat metsähakkuiden myötä vähentyneet. Niittyjen väheneminen on puolestaan vähentänyt niittyperhosten määrää.
Suomessa vapaaehtoiset seuraavat säännöllisesti yö- ja päiväperhosten sekä kimalaisten kannan kehitystä. Eri pölyttäjäseurantoihin osallistuvien luontoharrastajien joukko on kuitenkin varsin pieni, tarkkailijoita on yhteensä noin parisataa. Päiväperhosia havainnoi vuosittain noin neljäkymmentä vapaaehtoista, Syken tutkija kertoo.
Kyseessä on Suomen ympäristökeskuksen koordinoima Maatalousympäristön päiväperhosseuranta, joka on toiminut vuodesta 1999 lähtien.
Yksi vapaaehtoisista, 69-vuotias Peter von Bagh, kulkee kesäisin viikoittain saman reitin Porvoossa. Reitillä vastaan tulevien perhosten laji selvitetään, ja niiden määrä lasketaan.
Vapaaehtoisten työn avulla saadaan tietoa pölyttäjien määrästä.
– Perhoset kertovat meille ilmastonmuutoksesta ja kimalaiset maatalouden kemikaalirasituksesta, von Bagh sanoo STT:lle.
Esimerkiksi Suomessa kimalaisten vähenemisestä ei ole selviä viitteitä, toisin kuin Keski-Euroopassa. Jos määrät yhtäkkiä romahtaisivat, se kertoisi von Baghin mukaan siitä, että kasvinsuojeluaineita käytetään liikaa.
Von Bagh on ollut kiinnostunut perhosista jo viisivuotiaasta asti. Perhosten lisäksi hän on mukana kimalaisten ja muiden pölyttäjien seurannassa.
– Ne (perhoset ja kimalaiset) ovat söpöjä, sympaattisia otuksia. Samalla ne ovat esteettisesti hyvin viehättäviä. Niitä katselee ja etsii mielellään.
Von Bagh on nähnyt elämänsä aikana perhoslajien määrissä muutoksia.
Tutuista perhosista esimerkiksi nokkosperhonen on viime vuosina vähentynyt.
– Siitä tulee kiukkuinen ja paha mieli, kun lajeja puuttuu, hän kuvailee.
Nokkosperhosten vähenemisen syynä on von Baghin mukaan ketojen ja niittyjen väheneminen. Lajien välillä on kuitenkin eroja, ja yhtä syytä muutokselle on vaikea löytää.
Tänä kesänä perhosia on ollut von Baghin mukaan vähemmän kuin aiemmin. Määrien muutoksia selittävät pitkälti säävaihtelut.
Vuonna 2021 ilmestyneessä Syken raportissa sanotaan, että päiväperhosten määrään ja lajien uhanalaistumiseen vaikuttavat eniten maankäytön muutokset.
Maataloudessa maankäytön tehostuminen on vähentänyt samaan aikaan sekä luonnonlaitumien, piennaralueiden että muiden pienympäristöjen määriä.
Metsätalous puolestaan on muuttanut yhä suuremman osan metsistä rakenteeltaan yksipuolisiksi, tasatiheiksi kuusi- tai mäntymetsiksi, jotka soveltuvat heikosti metsien päiväperhosille.