Näin tiukasti vartioitu on Pekingin kisojen valkoinen kupla
Kellon viisarit siirtyvät, hiljaa seinällä tuon, Martti Syrjä aloittaa laulun Eppu Normaalin Valkoinen kupla -albumin nimikkokappaleessa.
Viisarit ovat siirtyneet hiljaa myös hotellihuoneiden seinillä, kun Pekingin olympialaisiin saapuneista urheilijoista, urheilijoiden taustahenkilöistä ja medianedustajista osa on joutunut odottamaan jopa vuorokauden oven avaavaa ja kisakuplaan päästävää negatiivista koronavirustestitulosta.
Jo ennen kisoihin matkustamista testirumba ja terveysselvitysten tekeminen antoivat esimakua, miten vakavasti kisajärjestäjät suhtautuvat tilanteeseen.
Eikä testirumba loppunut Pekingin lentokentällä vaan jatkuu päivittäin. Terveystietoja pitää ilmoittaa kisoja edeltäneeseen malliin.
Tartunnan osuessa kohdalle, aika kulkee eristyshotellissa vielä hitaammin.
Tunnit ovat madelleet silloinkin, kun urheilija odottaa ensimmäistä kisasuoritustaan. Koko ajan ei voi nukkua tai harjoitella.
– On pelailtu pelejä ja kasattu palapelejä. Hotellikuolema ei ole iskenyt, tiistain sprinttihiihtoa odottava ja Katri Lylynperän kanssa keilapalloille kyytiä antanut Jasmi Joensuu kertoi videoyhteydellä.
Ravintolan, jossa juon, Syrjä jatkoi.
Kuplasta ei ole asiaa kaupungille. Elämä hotelleissakin on rajoitettua. Maksamiseen kelpaavat monin paikoin ainoastaan olympialaisten yhteistyökumppani Visa ja kiinalainen käteinen.
Globaalien pikaruokaketjujen mainoskyltit houkuttelevat kisabussin ikkunan läpi, mutta kuplasta ei ole asiaa hampurilaiselle.
Maahantulotoimenpiteet ovat sujuneet vaihtelevasti, mutta hotelleissa järjestelmällisyys on paikoin parempaa.
Hissien ovia auotaan kumihanskoin, ja vartijat pitävät huolen, että maskit pysyvät kasvoilla. Suojapuku päällä ja myrkkypullo selässä liikkuvia ”puhdistajia” liikkuu säännöllisesti. Kisapaikka- ja hotellikohtaisia eroja tietysti on.
Naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaajien mukaan olympiakylässä on ollut turvallista.
– Kaikki on onnistunut hyvin. Ei ole tarvinnut tuijottaa vain neljää seinää, kun on päässyt jaloittelemaan ulos, maalivahti Anni Keisala kertoi noin kahden metrin turvavälin päästä.
Hotellialueet on aidattu tukevasti, eivätkä bussit pääse livahtamaan pihaan ja pois ilman, että vartija avaa portin. Takseista saa käyttää vain kisatakseja.
On kaikki tehty toistumaan, portsarit lahjoen, päänuppini kuplien, poistun kadulle kahjojen, Syrjä riimitteli.
Kiinassa lahjonta tuskin onnistuisi. Vartijat vaikuttavat virkaintoisilta, mutta kiinalaisista huokuu asiakaspalveluhenkeäkin. Englannin osaaminen vaihtelee heikon ja hyvän välillä, mutta hymyllä ja käsimerkeillä moni asia selviää. Hermoja ei kannata menettää.
Naisleijonien hyökkääjä Susanna Tapani kuvaili jo aiempia olympialaisiaan kuplakisoiksi. Elämä oli rajoitettua Sotshissa ja Pyeongchangissakin. Nyt lisänä ovat koronarajoitukset.
– Olosuhteet ovat tosi hyvät. Aiemmista kisoista poiketen ei olla tekemisissä muiden joukkueiden kanssa (otteluiden ulkopuolella) eikä päästä katsomaan muita lajeja.
Rutiinit toistuvat, mutta kisojen kuluessa selviää, onnistuuko virus puhkaisemaan ja tyhjentämään kuplan. Tartunnat ovat jo koetelleet.
Vuodenvaihteessa Kanadassa kesken jääneet jääkiekon nuorten MM-kilpailut olivat esimerkki siitä, miten kirjavilla käytännöillä sai aikaan sekasotkun, jonka jälkiä Kansainvälinen ja Kanadan jääkiekkoliitto siivoavat pitkään. Kansainvälinen olympiakomitea ja Kiina yrittävät välttää saman.