Organisaattori ja ukkosenjohdatin – vai sittenkin ihmemies tai -nainen? Keskustan puoluesihteeriltä vaaditaan paljon
– Ei se Esko Ahokaan itse sinne kansan haukuttavaksi halunnut mennä. Lähetti usein paikalle nuoren puoluesihteerin vähän niin kuin ukkosenjohdattimeksi.
Keskustan puoluesihteerinä 1994–1997 toimineen Pekka Perttulan kommentti kuvaa osuvasti yhtä niistä lukuisista toimenkuvista, joista yli satavuotisen kansanliikkeen yksi keskeinen avaintoimija pääsee osalliseksi.
Tietynlainen paksunahkaisuus, mutta myös hyvä itsetunto kuuluvat Perttulan mukaan puoluesihteerin tärkeimpiin ominaisuuksiin.
– Opin EU-jäsenyyden alkutaipaleella sen, että kuuntelu vie asioita paljon eteenpäin. Moitteita tuli paljon ja puhuja saattoi purkaa pahaa oloaan. Lopputulemana hän saattoi kuitenkin päätyä siihen, että surkea puolue, mutta silti paras kaikista.
Keskustan puoluesihteeriys on Perttulan omalla työuralla selkeästi vaativin johtamistehtävä.
– Siinä pitää johtaa puoluetoimistoa, motivoida piiritoimistojen työntekijöitä sekä luoda innostusta ja osoittaa kiitosta lukuisille omalla ajallaan puoluetyötä tekeville ihmisille.
Puoluesihteerillä pitää olla myös kykyä ja rohkeutta kanavoida poliittisesti jakavia kysymyksiä puolueen sisälle.
– Jos sitä rohkeutta ei ole, ei ole myöskään kiinnostavaa suurta ja poliittista keskustaa, hän muistuttaa.
Perttula harmittelee, että puolueessa on viimeisen vuosikymmenen aikana hyydytetty kriittistä keskustelua.
– Eteenpäin pitää tietysti katsoa. Mutta jos puoluesihteeri haluaa saada itselleen vahvan valtuutuksen, niin pitää myös esittää arvio niistä syistä, miksi keskusta on tässä tilanteessa.
Avain tehtävässä onnistumiseen on Perttulan mukaan sujuva yhteistyö muun puoluejohdon kanssa.
– Pitää tuntea toimintakulttuuri. Koko puoluejohdolla pitää olla yhtenevä käsitys puolueen tehtävästä. Vain silloin puoluesihteerillä on tarpeeksi vahva mandaatti johtaa puolueen toimintaa.
Koko 1980-luvun puoluesihteerinä vaikuttanut Seppo Kääriäinen nostaa puoluesihteerin tärkeimmiksi ominaisuuksiksi sopivuuden tehtävään ja yhteistyökyvyn joka suuntaan.
– Puoluesihteeriys on aina henkilökysymys. Jokainen tekee sitä omalla tavallaan. Mutta täytyy muistaa, että puoluesihteeri ja puheenjohtaja ovat aina se tärkein työpari aikakausista riippumatta. Sen yhteistyön onnistuminen heijastuu koko puoluekentän hierarkiaan, Kääriäinen huomauttaa.
Vuosikymmenet keskustan menoa seurannut veteraani kaipaa puoluetoimiston vetovastuuseen vahvaa järjestökentän tuntevaa toimijaa.
– Identiteetti on puolueelta nyt hieman hukassa. Puoluesihteerin pitää yhdessä puheenjohtajan, varapuheenjohtajien ja eduskuntaryhmän kanssa pystyä linjaamaan, miten se vahva keskustalainen yhteisöllisyys voitaisiin saada takaisin ja toimimaan puolueen hyväksi.
Kääriäinen toivoo, että ennen uuden puoluesihteerin valintaa tehtävästä käytäisiin vilkasta keskustelua myös puolueen sisällä ja erilaisissa tapahtumissa.
– Jokainen ehdokas pitää läpivalaista tarkasti. Vain sillä tavalla ehdokkaat tulevat kunnolla tutuiksi ja paras heistä saadaan valittua.
Eero Lankia valittiin 2000-luvun alussa väliaikaiseksi puoluesihteeriksi, mutta hän hankki järjestökokemuksellaan melko nopeasti kannatuksen myös pysyvälle puoluesihteeriydelle.
Lankia myöntää, ettei tunne puoluetoimiston nykyistä toimintakulttuuria tarpeeksi hyvin, mutta uskoo kannatuslukujen kertovan totuuden keskustan alakulosta.
– Jostainhan se kielii, että puolueen viestiä ja toimintaa ei mielletä enää omaksi. Ihmiset eivät enää edes tiedä, miksi jäsenmaksua pitäisi maksaa, jos sille ei saa mitään vastinetta. Elävä vuorovaikutus, yhteydenpito ja tupaillat ovat edelleen tärkeitä kohtaamispaikkoja, eikä niitä voi noin vain korvata.
Lankia pitää tulevan puoluesihteerin roolia yhteishengen ja toimintakyvyn vaalimisen kannalta ratkaisevana tekijänä.
– Tehtävää itse hoitaessani koin olevani suorassa vastuussa jäsenille, suora viestintuoja kaikkiin puolue-elimiin ja yhtä lailla puoluejohdon viestinviejä kentälle.
Jarmo Korhonen toimi keskustan puoluesihteerinä pääministerivuosina 2006–2010.
Korhosen mielestä keskustan toimintakulttuuri on kääntynyt täysin päälaelleen siitä, mitä sen alkiolaisen kansanliikkeen perinteisiin nojaavana edustajana pitäisi olla.
– Kun puoluetta pitäisi johtaa alhaalta ylöspäin, niin nyt se on päinvastoin. Samalla puoluesihteeristä on tullut enemmän puolue-eliitin ja herrojen juoksupoika. Se rooli kaipaa kyllä muutosta, hän pamauttaa.
Yhdentoista prosentin huitteissa laahaava kannatus on Korhosen mukaan suoraa seurausta tästä ”vallankeikauksesta”.
– Kun tulin aikanaan Joensuussa mukaan toimintaan, niin paikallisyhdistykset ja kunnallisjärjestöt kokoontuivat sen takia, että saatiin vietyä omaa viestiä eteenpäin. Samoin tehtiin myöhemmin täällä Etelä-Pohjanmaalla. Nyt sitten ihmetellään, että keskusta ei saa omaa viestiään perille, kun se viesti ei kulje edes puolueen sisällä oikeaan suuntaan, Korhonen huomauttaa.
Nykyään konsulttina työskentelevä mies muistelee jo Urho Kekkosen neuvoneen aikanaan keskustaväkeä pysymään yhtenäisenä.
– Nykyinen kehitys ei houkuttele kenttäväkeä järjestötyöhön vaan pönkittää entisestään puolue-eliitin valtaa. Sen kääntämisessä uudella puoluesihteerillä on melkoisesti työsarkaa. Kyseessä on kuitenkin puolueen menestyksen ja yhtenäisyyden kannalta tärkein luottamushenkilö, Korhonen korostaa.
Korhosen jälkeen pestiin valittu Timo Laaninen muistuttaa, että uuden puoluesihteerin on pystyttävä hyppäämään välittömästi vaalivankkureiden vetäjäksi.
– Presidentinvaalit odottavat jo ensi tammikuussa. Kentän tuntemus pitää olla jo valmiiksi hallussa.
Laaninen pitää keskustan puoluesihteerin nykyistä tehtäväkenttää välillä jopa liiankin laajana kokonaisuutena.
– Kyllä se vaatii vähintään ihmemiestä tai -naista, että homman pystyisi täydellisesti hallitsemaan, hän myöntää.
Työtaakkaa voisi Laanisen mukaan vähentää myös laittamalla keskustan organisaatiorakennetta reippaasti uusiksi.
– Vähintä mitä voisi tehdä olisi muuttaa puolueen piirit vaalipiirijakoa vastaaviksi, keskustakonkari ehdottaa.
Puoluesihteerin tehtävät syksyllä jättävä Riikka Pirkkalainen ei allekirjoita väitettä, että juuri keskustan puoluesihteeri läkähtyisi ylivoimaisen tehtävätaakan alle.
– Olen yrittänyt tehdä työni aina positiivisuuden kautta. Vaikka olen tykännyt työstä koko viiden vuoden ajan, niin toki aina on mukana semmoinen pieni riittämättömyyden tunne. Kyse on kuitenkin ajankäytöstä, ja se pitää vain hyväksyä, ettei itse pysty tietämään kaikkea tai olemaan ihan joka paikassa henkilökohtaisesti läsnä, hän toteaa.
– Tämä on ollut hyvin antoisaa ja opettavaista aikaa mutta myönnän kyllä, että muutaman päivän voisin poiskin vaihtaa.
Puoluejohdon ja puoluetoimiston sisäinen vastuunjako on Pirkkalaisen mukaan avainasia uuden puoluesihteerin onnistumisen taustalla. Mitään äkkinäisiä tai radikaaleja muutoksia hän ei lähtisi toimenkuvaan tekemään.
– Joku on yleensä paremmin perillä talouskysymyksistä ja toinen hallitsee puolueohjelman tavoitteet. Ei puoluesihteerin tarvitse koko ajan olla kaikesta tietoinen, mutta yhdessä näitä sitten sparrataan, Pirkkalainen toteaa.
Paljon porua herättänyt keskustan viestintäosaaminen ei hänen mukaansa ratkea sillä, että puoluetoimiston työntekijät ja varsinkaan puoluesihteeri valittaisiin some- tai TikTok-taitojen perusteella.
– Kyllähän se absurdi ajatus ja melkoinen meriselitys on, että nämä eduskuntavaalit pelkästään TikTok-osaamisen puutteeseen keskustan osalta kaatuivat, hän huomauttaa.
Keskustan puoluesihteerin valintatapa on noussut aika ajoin keskusteluun. Toukokuun alussa pitkäaikainen keskustavaikuttaja Antti Hietaniemi esitti Suomenmaan haastattelussa puoluesihteerin valinnan siirtämistä puoluekokoukselta puoluevaltuustolle.
Yksikään tähän juttuun haastatelluista ex-puoluesihteereistä ei ole valmis kannattamaan ajatusta. Vuonna 2018 asia eteni puoluekokousaloitteeksi asti saamatta kuitenkaan laajempaa kannatusta.
– Koko keskustelu on siinä mielessä ihan turha, että ei puoluekokous tule valtaansa luovuttamaan, Timo Laaninen kiteyttää.
Samoilla linjoilla on Eero Lankia.
– Tätä on yritetty ennenkin. Toteutuessaan se merkitsisi puoluesihteerin asemaan periaatteellista heikennystä. Hän ei olisi enää samalla tavalla laajan jäsenkentän luottamusmies, Lankia huomauttaa.
– Valta puolueessa keskittyisi entistä pienemmälle piirille, jos valinta siirrettäisiin puoluevaltuustolle. Puhumattakaan siitä, että sen tekisi puoluehallitus, Jarmo Korhonen puolestaan lataa.
Pekka Perttula epäilee muiden tavoin, että puoluesihteerin rooli muuttuisi liikaa uuden valintatavan myötä.
– Kyllä keskustan kaltaisessa kansanliikkeessä tarvitaan enemmän toiminnanjohtajaa kuin toimitusjohtajaa, hän arvelee.
Riikka Pirkkalaisen mielestä puoluesihteerin tehtävä säilyttää parhaiten itsenäisyytensä, kun valinnan tekee nykyiseen tapaan puoluekokous.
– Esimerkit muista puolueista eivät tue sitä, että valinnan siirtämisellä muille elimille olisi mitään perusteltua hyötyä.
Keskustan uusi puoluesihteeri valitaan ylimääräisessä puoluekokouksessa 23. syyskuuta Turussa.
Kisaan ovat tähän mennessä ilmoittautuneet Ajatuspaja Alkion tutkimuspäällikkö Pauliina Maukonen, espoolainen keskusta-aktiivi Tea Saarniala ja Raklin yhteiskuntasuhdepäällikkö Antti Siika-aho. Lisäksi keskustan ex-kansanedustaja Pertti Hakanen on ilmoittanut harkitsevansa ehdokkuutta.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan kuukausilehdessä 6/2023.