Olli Rehn paljasti vaikeasti "myytävän" heikkoutensa – Seurasi sutkautus
Brittiläistä huumoria on joskus vaikea ”myydä” julkisuudessa, keskustataustainen kansanliikkeen ehdokas Olli Rehn avautui liike-elämän vaikuttajia Helsinkiin kokoavassa Nordic Business Forumissa.
– Rakastan itseironiaa, ja minulla on paljon syitä harrastaa sitä. Pyydän, koittakaa kestää, Rehn vitsaili englanninkielisessä presidenttiehdokkaiden tentissä torstaina.
Tärkeimmäksi presidentilliseksi ominaisuudekseen Rehn mainitsi pitkän ja monipuolisen poliittisen kokemuksensa.
– Uudella presidentillä ei ole aikaa harjoitella, sillä elämme kovassa ja vaarallisessa maailmassa.
Rehn muistutti toimineensa vuosikymmenien ajan päätöksentekijänä niin Suomessa kuin Euroopassakin. Eurooppaa Rehn edusti maailman suurimpien talouksien G7-kokouksissa sekä G20-tapaamisissa. Niissä Rehn oli mukana ratkomassa esimerkiksi maailmanlaajuista finanssikriisiä.
Lisäksi Rehn katsoo, että Suomen presidentin pitää tuntea kotimaansa ristiin rastiin sekä ymmärtää maan eri osissa elävien suomalaisten todellisuuksia.
Pitkän linjan vihreä poliitikko ja kansanliikkeen ehdokas Pekka Haavisto nimesi presidentillisimmäksi ominaisuudekseen ”lehmän hermot”.
– Olen aika hyvä paineistetuissa tilanteissa. En hermostu.
Haavisto myönsi, että hänen periksiantamattomuutensa saattaa joskus mennä liian pitkälle.
– Kolikon huono puoli on, että joskus minulla on tapana puskea asioita erittäin kovaa, sillä politiikassa pitää olla myös halua saada asioita tehtyä.
– Joskus olen huomannut työssäni, että tämä luonteenpiirteeni ei ole niin kiitelty.
Kansanliikkeen ehdokas, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola pitää tärkeimpänä presidentillisenä luonteenpiirteenään rohkeutta.
Hän muistutti pyrkivänsä presidentiksi ilman minkään poliittisen puolueen tukea.
– Jonkin uuden aloittaminen on myös avainasemassa Suomen kannalta, sillä tietyt peruspilarit ovat siirtyneet ja jopa romahtaneet. Eli jotain uutta on tehtävä, Aaltola muotoili viitaten Suomen Nato-jäsenyyteen ja Euroopan turvallisuuden järkkymiseen.
Aaltola kertoo, että presidentin tehtävien kannalta vähemmän suotuisa ominaisuus oli pilkahtanut esiin samaisena aamuna, kun hän vei lastaan päiväkotiin.
– Tyypillisiä murheita. Lapsi itki ja olin siitä hieman surullinen. Matkalla kotiin pohdin lastani ja tätä tulevaa debattia. Vajosin syvälle ajatuksiin, kunnes yhtäkkiä tajusin, että yritin varata hissin autonavaimella.
Aaltola myöntääkin voivansa olla silloin tällöin poissaoleva, kun hän syventyy aatoksiinsa.
– Silloin en kiinnitä huomiota asioihin, joihin pitäisi. Onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat minua parempia organisoimaan asioita.