Nato tarjoaisi Suomelle Norjan mallia, uskoo asiantuntija – Näistä puolustusliiton ja Suomen pitäisi jäsenneuvotteluissa sopia
Jos Suomi hakisi Naton jäseneksi, sotilasliitto ei välttämättä edes haluaisi sijoittaa Suomeen ydinaseita tai pysyviä joukkoja rauhan aikana.
Näin uskoo prikaatikenraali evp Juha Pyykönen, jolla on työkokemusta useista Naton elimistä.
– Suomi on niin lähellä Venäjää, että asejärjestelmät olisivat taktisesti liian lähellä, Pyykönen sanoo STT:lle.
Arvio saa tukea ulkoministeriön vuonna 2016 teettämästä selvityksestä, joka koski mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia. Raportin mukaan ydinaseiden sijoittaminen etulinjaan Suomessa voisi lisätä Naton haavoittavuutta ja epävarmuutta konfliktitilanteessa.
Tämä tekisi niin kutsutun Norjan mallin toteuttamisesta hyvin suoraviivaista. Vuonomaa on rajoittanut erillisten tukikohtien tai ydinaseiden sijoittamisen maahan.
Kysymys Norjan mallista on esiintynyt viime aikoina tiheästi julkisessa keskustelussa siinä tapauksessa, että Suomi päättäisi hakea sotilasliiton jäsenyyttä.
– Norjan malli on nähdäkseni lähinnä Suomen tilannetta vastaava. Molemmat ovat rajanaapureita Venäjän kanssa ja myös keskenään, Pyykönen sanoo.
Jos Suomi jättäisi Natoon hakemuksen, sen edessä olisi kaksi neuvottelukokonaisuutta liittokunnan kanssa.
Ensin Suomen tulisi läpäistä Nato-kelpoisuutta koskevat vaatimukset eli niin sanottu MAP-prosessi. Se olisi Suomelle nopea vaihe, arvioivat Pyykönen ja Hybridikeskuksen johtaja Teija Tiilikainen. Tiilikainen on yksi vuoden 2016 raportin neljästä laatijasta.
– Olemme demokraattinen oikeusvaltio ja markkinatalous, jossa muut länsimaiset arvot ovat todistettavasti kunnossa, Pyykönen sanoo.
Ennakkoehtojen täytyttyä Naton huippukokous tai neuvosto kutsuisi uuden maan varsinaisiin jäsenyysneuvotteluihin. Niissä tarkasteltaisiin muun muassa Suomen liittämistä Naton puolustussuunnitteluun.
Oma kysymyksensä on, mitä Suomelta edellytetään jäsenyyden vastineeksi.
Tiilikainen tai Pyykönen eivät kumpikaan usko, että Suomelle tulisi suuria lisävaatimuksia. Tiilikaisen mukaan raporttia laatinut työryhmä kohtasi näkökantaa, jonka mukaan Suomen keskeinen panos olisi sen oman, ”strategisesti hankalassa paikassa” sijaitsevan laajan maa-alan puolustaminen.
Pyykösen mukaan Suomen pitäisi kuitenkin nimetä joukkoja, kuten pataljoonia tai taisteluosasto, joilla muita maita avustettaisiin, jos kriisi leimahtaisi kauempana.
Rauhan aikana on puolestaan mahdollista, että Suomi voisi osallistua jotenkin Baltian maiden puolustukseen. Se voisi olla esimerkiksi hävittäjätorjuntaa, Pyykönen pohtii.
– En pidä todennäköisenä maavoimien joukkojen lähettämistä, koska tarvitsemme niitä täällä, ja luulen Naton olevan samaa mieltä.
Jäsenneuvottelujen aikana paitsi Nato myös Suomi toisi esille omat mahdolliset reunaehtonsa.
– Oma käsitykseni on, että jäsenneuvottelut viedään läpi aika yleisellä tasolla ja yksityiskohdista sovitaan erikseen, ellei ilmene jotain reunaehtoja, Tiilikainen sanoo.
Lisäksi Nato odottaisi Suomelta jäsenmaksuja hallintokuluihin, jotka olisivat arvioiden mukaan joitain kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.
Jäsenneuvottelujen valmistuminenkaan ei tarkoittaisi automaattista jäsenyyttä, vaan se pitäisi hyväksyä jokaisessa Nato-maassa.
Prosessin kestosta on vaikea antaa tarkkaa arvioita. Nato on hyväksynyt 1990- ja 2000-lukujen aikana uusia jäsenmaita entisen itäblokin alueelta neljään eri otteeseen.