Näkökulma: Olisiko rökäletappion kokeneen keskustan aika muuttaa nimensä, kuten rohkeimmat ehdottavat?

Seppo Kääriäinen toppuuttelee nimenvaihdospuheita ja peräänkuuluttaa ennemmin linjakeskustelua. Linjakeskustelu voi hyvinkin tuoda esille nimenmuutoksen tarpeen, toimittaja Lauri Heikkilä pohtii näkökulmassaan
Näkökulma

Keskustan riveistä on viime viikkojen aikana noussut muutamia ääniä, jotka olisivat valmiita vaihtamaan puolueen nimen tai ainakin keskustelemaan nimenvaihdoksesta vakavasti.

Esimerkiksi keskustan Pohjois-Savon piirin edellinen puheenjohtaja Juha-Pekka Rusanen näkee, että asiasta on voitava, ehkä tarpeenkin keskustella laajalti. Kansanedustaja Mikko Kärnältä tuli jo konkreettinen nimiehdotus, Aluedemokraattinen keskustapuolue.

Keskustakonkari Seppo Kääriäinen ei innostu nimenmuutosaikeista. Edellisen kerran kun puolue vaihtoi nimensä, Kääriäinen toimi puoluesihteerinä ja silloin nimenmuutokselle koettiin olevan tarvetta.

Kääriäisen mielestä mahdollinen uusi nimenmuutos ei saa olla mikään jippo tai kikka, vaan tarvitaan ennemmin linjakeskustelua. Jos linjakeskustelun tuloksena löytyy tarve nimenmuutokselle, saattaa se sitten olla pohdinnan arvoinen asia.

– Näin katastrofaalisen vaalituloksen jälkeen on syytä keskustella puolueen linjasta, tilasta ja tulevaisuudesta. Nimenmuutos on sellainen kysymys, josta on mielekästä keskustella vasta sitten, kun puolueen politiikan sisällössä ja olemuksessa on tapahtunut sellainen muutos, tai sellaista muutosta tavoitellaan, että nimentarkistus on johdonmukaista.

Historia kertoo, että nimi on valittu ja vaihdettu joka kerta tarpeesta. Maalaisliitto syntyi 1900-luvun alussa aikana, jolloin valtaenemmistö suomalaisista asui maaseudulla. Se oli maaseutuväestön kansanliike henkeen ja vereen. Haasteita tällaiselle liikkeelle asetti 1960-luvulle tultaessa kaupungistuminen. Keskustalaisuudesta oli puhuttu jo Santeri Alkion ajoista alkaen, eli puolue oli hengeltään melko sama nimenmuutoksen tullessa ajankohtaiseksi. Keskustalaisuuden oli vain aika ajaa maalaisliittolaisuuden ohi.

– Kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi vuonna 1965, suurelle yleisölle haluttiin välittää sellaista sanomaa, että keskusta on kaikkien suomalaisten puolue asuinpaikasta riippumatta. Maalaisliittokin oli jo toki kaikkien puolue, mutta mielikuvat ovat mielikuvia. Nimenmuutoksella haluttiin ilmineerata erityisesti toimintatavan muutosta, Kääriäinen sanoo.

Keskustapuolue-nimeä suositumpi vaihtoehto 1960-luvulla oli Keskustaliitto-nimi, silloinen puheenjohtaja Johannes Virolainen kertoo yhdessä muistelmateoksistaan. Nimen oli vain jo rekisteröinyt joukko edistyspuoluelaisia.

Keskustapuolue-nimen kanssa ei ollut helppo alku. Kilpailijat vinoilivat ”maalaisten” yrityksestä päästä kaupunkeihin. Entinen maalaisliittolainen Veikko Vennamo taas vaihtoi Suomen Pientalonpoikien Puolueensa nimen Suomen Maaseudun Puolueeksi. Se oli selvä piikki siitä, että johtava maaseutuväestön puolue oli menossa kaupunkeihin ja ”unohtamassa” maaseudun asian. Eduskuntavaaleissa 1970 keskusta sitten romahti ja Vennamon SMP sai suurvoiton. 1970- ja 1980-luvut olivatkin keskustalle vaikeita aikoja, korkein kansanedustajamäärä oli 40, vuoden 1987 vaaleissa.

Puolue muutti nimensä vuonna 1988 ja kolme vuotta myöhemmin Suomen Keskusta koki Kääriäisen silloin lanseeraamin sanoin ”veretseisauttavan vaalivoiton”. Ehkä nimenmuutos kertoi myös puolueen uudesta itsensä löytämisestä ja se näkyi vaalimenestyksenä.

– 1988 Kajaanin puoluekokouksessa Keskustapuolueesta tuli Suomen Keskusta rp. Se oli seurausta siitä, että toimintapohja oli selvästi laajentunut ja toiminta kansainvälistynyt. Silloin haettiin eurooppalaisesti kansainvälistä yhteistyöpohjaa meitä lähellä oleviin puolueisiin. Halusimme olla tässä joukossa juuri Suomen Keskusta, Kääriäinen kertoo.

Millä tavalla keskustan pitäisi löytää itsensä uudelleen tänä päivänä? Onko politiikassa tapahtumassa niin paljon muutoksia, että keskustankin on muututtava samalla? Kansainvälistyminen, populismin nousu ja ilmastonmuutos ovat uhkia, joihin perinteisten puolueiden on löydettävä aivan uuenlaisia vastauksia. Sähköiset viestimet ja sosiaalinen media muuttavat tapoja käydä poliittista keskustelua.

Keskusta tarvitseekin ennen kaikkea tukevan tilannekuvan pohdintojensa pohjaksi. Mikä on uusi poliittinen todellisuus ja keskustan rooli siinä?

Jos keskusta haluaa olla samanlainen kansan syvien rivien puolue kuin Maalaisliitto oli, on tärkeää löytää kansan enemmistöä nykyaikana yhdistävät tekijät. 1900-luvun alussa se oli maalaisuus ja tarve maaseutuväestön sivistysliikkeenä toimimiselle. Mitä se voisi olla nyt ja tulevaisuudessa? Kenen puolue on 2020-luvun keskusta? Kun näihin kysymyksiin saadaan vastaus, voi nimenvaihdoskin tulla eteen.