Näkökulma: Keskusta ei voi antaa kynnyskysymyksissään piiruakaan periksi – neuvottelupöytään maaniteltu Sipilä ikävöi jo prosessikaavioita
Tulevaisuuden tekijät – Uusi punamulta.
Näin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne risti kokoonpanon, joka neuvottelee parhaillaan tulevasta hallitusohjelmasta.
Mukana ovat demarien lisäksi keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP.
Jos Säätytalolla käytävissä neuvotteluissa päästään maaliin saakka, syntyy maahan punavihreä kansanrintamahallitus.
Eduskuntavaalien jäljiltä vereslihalla kärvistelevä keskusta joutui viime päivinä pirullisen kysymyksen eteen, sillä sekä hallitustie että oppositiotaival näyttivät kivisiltä.
Lopulta keskustan vaaka kallistui hallituksen suuntaan, kun kokoomus piti härkäpäisesti kiinni tiukasta talouslinjastaan.
Puheenjohtaja Petteri Orpon (kok.) kanssa yliajalle venyneet neuvottelut vakuuttivat Rinteen siitä, että sinipunahallituksessa SDP joutuisi pyörtämään hintavat vaalilupauksensa.
Lisäksi Orpo vaati Rinnettä sulkemaan vasemmistoliiton ulos hallituksesta.
Keskustassa suhtautuminen demarien vaalimiin koulutuksen kaltaisiin ”tulevaisuusinvestointeihin” oli myönteisempää.
Silti keskustajohto piti Rinnettä tulisilla hiilillä ja panttasi kantaansa yön yli, kun se haki selkänojaa päätökselleen puoluevaltuustolta, puoluehallitukselta ja eduskuntaryhmältä.
Vaikka Rinne sai maaniteltua keskustan mukaan Säätytalolle, hallitusneuvottelut eivät ole läpihuutojuttu.
Sipilä haikailikin heti neuvotteluihin saavuttuaan prosessikaavioiden perään.
Hän teroitti, että keskusta on lupautunut mukaan ainoastaan neuvotteluihin – ei vielä hallitukseen.
Vaikka keskustassa on virinnyt kova halu korostaa köyhän asiaa ja puolueen alkiolaisia juuria, se ei varmasti ole valmis tärvelemään julkisen talouden tasapainoa.
Perustelihan puolue tarkan markan politiikkaa viimeiset neljä vuotta sillä, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä.
Viimeistään Säätytalolla vaalihuumasta tokenevat neuvottelijat joutuvat katsomaan tosiasioita silmiin, jotta maa ei ajaudu mieron tielle.
Helsingin Sanomien gallupissa 12,7 prosentin kannatukseen valahtaneella keskustalla ei ole varaa tinkiä kynnyskysymyksistään piiruakaan.
Oppositiossa olisi vaaninut vaara jäädä ison perussuomalaisten joukon varjoon.
Tosin myös hallitukseen lähtemisessä on omat epävarmuutensa: palkitseeko kenttä vastuunkantajan vai kääntyykö peukku alaspäin?
Heti neuvottelukutsun saatuaan Sipilä ymmärrettävästi painotti, että keskusta tavoittelee edelleen muun muassa 75 prosentin työllisyysastetta, maatalouden kannattavuuden parantamista ja maakuntahallinnon perustamista.
Yrittäjämyönteisenä puolueena keskusta ilmoitti, ettei se taivu kiristämään yritysten verotusta.
Keskustalla lieneekin kohtuullisen vahva asema hallitusneuvotteluissa, koska demarit eivät löytäneet Orpon kanssa yhteistä säveltä talouslinjasta.
Rinteelle voi silti tulla tukalat oltavat myös keskustan kanssa – opposition partaalta Säätytalolle kutsuttu puolue tuskin potisi suuria tunnontuskia, jos se joutuisi jättämään neuvottelut kesken.
Vaikka keskustan matka jatkuisi hallitukseen saakka, ministerisalkut eivät poista sitä tosiasiaa, että puolue kaipaa kipeästi puhdistavaa sisäistä keskustelua.
Oppositiossa kököttäessä olisi paremmin aikaa suoristaa rivejä ja kiillottaa poliittista linjaa.
Hallitusyhteistyössä keskusta joutuisi tekemään vaikeita ja viestinnällisesti kinkkisiä kompromisseja, jotka hankaloittaisivat oman vaihtoehdon kirkastamista.
Esimerkiksi keskusta ja vihreät ovat olleet perinteisesti napit vastakkain metsäpolitiikassa. Toisaalta Kemin uuteen biotuotetehtaaseen liittyvät infrainvestoinnit hiertävät vihreiden ja SDP:n välejä.
Veropolitiikasta lienee tiedossa tiukkaa vääntöä ainakin RKP:n ja vasemmistoliiton välillä. Keskusta puolestaan pitää kynsin ja hampain kiinni kotihoidontuesta.
Onkin täysin mahdollista, että neuvottelut vielä kariutuvat ja Rinne palaa uudelleen kosiskelemaan kokoomusta remmiinsä.
Keskustaa lyödään välillä kuin vierasta sikaa, mutta silti maltilliselle keskitien linjalle löytyy ratkaisun hetkillä kummasti käyttöä.
Kun hallitustunnustelija ei päässyt riittävään yhteisymmärrykseen perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa, alkujaan vastahakoinen keskusta lupasi olla käytettävissä.
Suomella ei ole varaa seilata pitkään ilman toimintakykyistä hallitusta, sillä esimerkiksi heinäkuussa alkava EU-puheenjohtajuus kolkuttelee jo ovella.
Viimeistään Säätytalolla vaalihuumasta tokenevat neuvottelijat joutuvat katsomaan tosiasioita silmiin, jotta maa ei ajaudu mieron tielle.
Siinä auttavat Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki, jotka lukevat puolueille maailmantalouden painamien kasvunäkymien madonluvut.
