Muuttoliike voi tulla ihmiselle kalliiksi – asuntovelka on lisääntynyt eniten kasvukeskuksissa
Ruoan hinnasta kohistaan, mutta sen osuus kotitalouksien menoista on 2000-luvulla laskenut samaa tahtia kuin kaikkien muiden kulutusmenojen. Ainoa poikkeus on asuminen, jonka osuus on kasvanut koko 2010-luvun. Asumiseen uppoaa nykyisin melkein kolmannes kotitalouksien rahoista.
Asuntojen alueellinen hintakehitys on tällä vuosikymmenellä eriytynyt. Suomen Pankin arvion mukaan asuntojen hinnat kehittyivät Suomen sisällä samansuuntaisesti viime vuosikymmenen lopun laskusuhdanteeseen asti. Sen jälkeen erot lähtivät voimakkaaseen kasvuun.
Kun asuntojen reaalinen hintaindeksi vuonna 2000 oli 100, vuosikymmen sitten keikuttiin eri puolilla maata välillä 120–140, eli reaalihinnat olivat vajaassa kymmenessä vuodessa kallistuneet 20–40 prosenttia. Nyt hintaindeksi on Helsingin kantakaupungissa noin 190, koko pääkaupunkiseudulla yli 150 ja muualla Suomessa alle 120.
Asuntovelka on lisääntynyt eniten kasvukeskuksissa. Pääkaupunkiseutulaisella oli asuntovelkaa vuonna 2002 noin 130 prosenttia vuosituloista. Nyt ollaan jo yli 200 prosentin.
Muuttoliike merkitseekin monelle asumiskulujen kasvua, ja samalla eriarvoisuus voi lisääntyä.
Suomalaiset asuvat kansainvälisissä vertailuissa kalliisti ja ahtaasti, varsinkin suurissa kaupungeissa. Kun hinnat ovat koko ajan nousseet, osa on joutunut tyytymään entistä pienempiin neliömääriin.
Osa tätä ilmiötä ovat mediahuomiota saaneet pienet, jopa vain viidentoista neliön yksiöt. Alle 20 neliön luukuissa asuu paitsi pientä asuntoa aidosti haluavia, myös ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti olisi varaa isompaan.
– Kokonaisasumiskustannusta voidaan pienentää sillä, että tehdään riittävän pieni asunto. Vaikka neliövuokra olisi kova, saadaan kokonaisvuokra riittävän alas, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen summaa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että jos tällaisia asuntoja keskitetään paljon samalle alueelle, voi syntyä yksipuolista asukasrakennetta.
Ostajalle uudet yksiöt ovat niin kalliita, että ne päätyvät entistä useammin sijoittajien ja rahastojen omistukseen. Myös vanhoista asunnoista yksiöt ovat kallistuneet eniten, tällä vuosikymmenellä niiden hinta on noussut PTT:n selvityksen mukaan yli kolmanneksen.
Sijoitusasunnot ovat olleet varma vaurastumistapa, ja niitä ostaneet hyötyvät tilanteesta. Tämä voi lisätä kansalaisten pärjäämiseroja.
Asumisen hinta kaupungeissa on kasvattanut myös asumistukien tarvetta. Pääkaupunkiseudulla on yli 100 000 yleistä asumistukea saavaa ruokakuntaa. Sen sijaan koko maassa tuensaajien määrä väheni vuonna 2018 hieman. Muuttovoiton mukana kasvaa siis myös asuntotuen tarve.
– Aika moni näin kalliin asumisen alueella tarvitsee tukea, että pystyy maksamaan sitä hintaa, mitä pyydetään, THL:n Kauppinen sanoo.
Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju on kutsunut asumis- ja toimeentulotukia asuntosijoittajien voittoautomaatiksi. Tukea saavia on jo niin suuri osa kaikista asukkaista, että tuet vaikuttavat väistämättä hintoihin, joskin vaikutuksen mittaluokkaa on vaikea sanoa.
– Halvimpien vuokra-asuntojen vuokrataso asettuu kuitenkin usein siihen, mikä asumistuen kanssa voidaan maksaa, Kauppinen arvioi.
Sosiaalisella asuntotuotannolla voidaan tarjota vuokra-asuntoja sellaisille, joilla ei ole mahdollista hankkia kotia vapailta markkinoilta. Tarvitsijoita on kuitenkin paljon enemmän kuin asuntoja.
– Tarjonta on ollut vähäistä, ja jonot ovat pitkät. Asuntotuotanto on ylipäätään kysynnän jäljessä, Kauppinen sanoo.
Perushokema on Kauppisen mukaan ollut, että asuntotuotantoa pitäisi lisätä voimakkaasti. On kuitenkin epävarmaa, kuinka nopeasti kovan rahan asuntojen rakentaminen auttaa pienituloisia. Siksi voidaan tarvita myös valmiiksi kohtuuhintaisia asuntoja.
Suurten kaupunkien asuntopula on asukkaiden tappio, mutta joillekin siitä on epäilemättä hyötyä.
– Asuntosijoittajien näkökulmasta ei olisi houkuttelevaa, että yhtäkkiä rakennettaisiin hirvittävän paljon asuntoja.
Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa tulotaso muuhun Suomeen verrattuna on yleisesti korkeampi, ja pienituloisia on vähemmän. Tilanne tasaantuu kuitenkin, kun otetaan huomioon isommat asumiskustannukset. Sen jälkeen ei suurta eroa olekaan.
Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan vuokralla asuvien tulot ovat kasvaneet viime vuosina aikaisempaa hitaammin. Asumiseen menee enemmän rahaa, Helsingissä ja Jyväskylässä jo yli 35 prosenttia kaikista kulutusmenoista.
Ilmiö näkyy myös THL:n tekemässä kaaviossa. Tällä vuosikymmenellä suurimpien kaupunkiseutujen asukkaiden reaalitulot ovat pysyneet lähes ennallaan, mutta asuntojen vuokrat nousseet viidenneksellä.
Pääkaupunkiseudulla on oltu huolissaan kaupunkirakenteen hajoamisesta, ja keksitty sille nimiäkin, kuten Nurmijärvi-ilmiö. Sillä tarkoitetaan vauraita omakotiasujia, mutta monet asuvat reuna-alueilla myös siksi, että heillä ei ole varaa kaupunkilaisuuteen.
– On väliinputoajaryhmiä, jotka eivät ole pienituloisia eivätkä suurituloisia. Helsingissä, Tampereella ja Turussa keskituloisia on paljon keskuskaupungin ulkopuolella, mikä voi johtua siitä, että he eivät pysty saamaan haluamaansa asumistasoa keskuksesta, Kauppinen sanoo.
