Monet syyt puoltavat Talebaneja pitämään kiinni evakuointien takarajasta
Afganistanin uudella hallinnolla on useita syytä olla penseä toiveille saada lisäaikaa kansainvälisille evakuoinneille maan pääkaupungista Kabulista.
Taleban haluaa näyttää omalle väestölle olevansa hallinnassa. Se myös arvioi, että kansainvälinen yhteisö joka tapauksessa lähtee neuvottelemaan maan uuden hallinnon kanssa eikä aikataulumyönnytyksiä siksikään tarvita.
– Talebanille tärkeää olisi, että tilanne saadaan selväksi ja ulkomaalaiset voimat pois ja että päästään rauhassa käynnistämään omaa hallintoa, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtaja eversti Petteri Kajanmaa STT:lle.
Useat maat ovat toivoneet, että evakuointeja jatkettaisiin elokuun lopun takarajan jälkeenkin.
Talebanin lisäksi myös Yhdysvallat on ollut haluton pidentämään aikataulua: maa voi näin kertoa pitäneensä lupauksen vetäytymisestä ja pääsee luomaan suhteita uuteen hallintoon.
– Yhdysvaltojen asema tuskin tässä pitkällä aikavälillä järkkyy. He eivät pettäneet tässä sellaista liittolaista, jotka ovat Yhdysvaltain omalle turvallisuudelle merkittäviä kuten esimerkiksi Euroopassa olevat liittolaiset, Kajanmaa kuvaa.
Talebania hoputtaa evakuointien lopettamiseen myös sen löyhästi kontrolloitu organisaatio. Jos väkivaltaisuuksia tai ylilyöntejä myöhemmin ilmaantuisikin, ne voisi kuitata maan sisäisiksi asioiksi.
– Talebanin johdossa elää pelko, että jossain päin maata tapahtuu jotain sellaista, että kansainvälinen yhteisö kääntyy totaalisesti heitä vastaan, Kajanmaa sanoo.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden onkin perustellut nopeaa evakuointia myös sillä, että terrorihyökkäyksen uhka kasvaa.
Kajanmaa pitää tätä oikeana arviona, sillä Kabulin lentokenttä ja sen ympärille kerääntynyt ihmisjoukko ovat hyvin haavoittuva maali ja siten terroristeille myös erittäin houkutteleva kohde. Vaikka iskulla ei saavutettaisi mitään, se takaisi näkyvyyttä, olisipa sen tekijä Isis tai joku pienempi toimija.
Erityisesti maan pohjoinen alue on aina ollut Talebanin vastainen, ja siellä on yhä asetettuja ryhmiä.
– Vaikka kuinka Afganistanin asevoimat luovutti aseensa ja kalustonsa Talebanille, niin tuolla maailmankolkalla jostain aina aseita löytyy niille, jotka niitä tarvitsevat. Ei Taleban voi tuudittautua siihen, että he kykenevät ilman vastarintaa hallitsemaan, Kajanmaa arvioi.
Entä mitä tapahtuu elokuun määräajan umpeuduttua?
Kaikkia evakuointeja ei siihen mennessä ehditä tehdä. Kajanmaa pitää selvänä, että kansainvälinen yhteisö pyrkii tuon jälkeenkin sopimaan tavasta, jolla ihmisiä voisi päästä Afganistanista pois. Saataisiinko esimerkiksi Kabulin lentokenttä toimimaan siviililentokentän tapaisesti?
Toistaiseksi ei ole tietoa, kuinka tehokas ja toisaalta halukas Taleban on selvittämään, ketkä tuhansista ja tuhansista kansainvälisille organisaatioille ja toimijoille työskennelleistä afganistanilaisista ovat yrittäneet päästä maasta pois.
– Tuleeko järjestelmällistä vainoa olemaan? Sitä ei tiedetä, mutta kaikki sitä pelkäävät.
– Pahimmillaan maa voi sulkeutua ja sieltä kuullaan huonoja uutisia tai ei mitään uutisia, sen mukaan miten tiedotusvälineet saavat siellä toimia.
Toisaalta Talebanin valmiudesta kansainväliseen yhteistyöhön kertoo, että Punainen Risti ja YK:n avustusjärjestöt ovat saaneet jatkaa toimintaansa maassa.
Täysin auki on, löytyykö viime vuosikymmenten karvaitten opetusten jälkeen valtiota tai muuta tahoa, joka lähtisi ohjailemaan tai auttamaan Talebania.
Kyseeseen tulisivat Kajanmaan mukaan lähinnä ne vähät valtiot, joilla on nyt suurlähetystö toiminnassa Kabulissa ja jotka ensimmäisenä solminevat suhteet uuteen hallintoon. Näihin maihin kuuluvat muun muassa Kiina, Venäjä, Turkki ja Pakistan – maita, joista ensimmäistäkään ei tunneta ihmisoikeuskysymysten mallimaana.
– Jos Afganistanista kuuluu, että siellä tehdään ihmisoikeusrikkomuksia, niin mikä on se taho, jolla riittää rohkeus ja resurssit jollain tavoin puuttua siihen? Kajanmaa pohtii.