"Monet harrastavat käsitöitä, kielten opiskelu on minun juttuni" – Kansalaisopistot sivistävät myös ikäihmisiä
Ihminen voi oppia uutta kaikenikäisenä, toteaa kalajokinen Eeva Isopahkala, 80, joka aloitti englannin kielen opiskelun kansalaisopistossa reilut kymmenen vuotta sitten.
Sikatilan emäntänä ja perheenäitinä elämänuransa tehnyt Isopahkala oli haaveillut kielen opiskelusta jo pidempään, mutta matka kotikylältä Kalajoen keskustaan tuntui turhan pitkältä. Kun hän sitten puolisoineen muutti kirkolle, viimeinenkin este haihtui. Uudesta kodista saattoi helposti ajella pyörällä opintojen pariin.
Mielessä oli muhinut Hämeenlinnan meijerikoulun rehtorin 1960-luvun alussa lausuma evästys.
– Hän sanoi meille vastavalmistuneille, että jos teillä joskus on ylimääräistä aikaa, opiskelkaa kieliä. Minulle se tilaisuus aukesi seitsemänkymppisenä, Isopahkala toteaa.
Siitä asti hän on joka syksy ilmoittautunut englannin ryhmään sukeltamaan yhä syvemmälle kielen saloihin. Vuosikymmeniä aiemmin kielitaidon puute oli vaivannutkin häntä.
– Koululaisille alettiin opettaa englantia peruskoulussa 1971. Tuli kelju olo, kun en pystynyt kuulustelemaan lasten läksyjä.
Isopahkala kokee, että hän on saanut harrastuksestaan sisältöä ja rytmiä elämään.
– On mitä kohti mennä. Tavoitteenani on pystyä keskustelemaan englanniksi koko ajan sujuvammin. Tuntuu hienolta huomata, että on nollasta aloittaneena mennyt paljon eteenpäin, hän sanoo.
Aluksi kynnys keskustelemiseen tuntui korkealta, mutta vähitellen siihen on rohkaistunut mukavassa ryhmässä. Isopahkala suosittelee opiskelua muillekin. Hän uskoo, että siitä on monenlaista hyötyä.
– Olen ajatellut, että opiskelusta on apua siihenkin, että pää pelaa kohtuullisesti.
Myös nuoriso kannustaa äitiä ja isoäitiä jatkamaan harrastusta. He muun muassa tuovat englanninkielisiä lehtiä lueskeltavaksi.
– Kielen opiskelun myötä olen päässyt tietynlaisesta alemmuuskompleksista. Englannin kieli on nykyään kaikkialla. Nyt ymmärrän mainoslauseita ja yritysten nimiä. Se tuntuu mukavalta.
– Monet harrastavat käsitöitä ja taidetta, kielen opiskelu on minun juttuni, Eeva Isopahkala kertoo.
Yli 120 vuotta Suomessa toimineen kansalaisopiston kursseille osallistuu vuosittain yli 500 000 opiskelijaa. Kansalaisopistot ovat osa vapaata sivistystyötä, jonka lähtökohtana on tukea elinikäistä oppimista.
Opiskelijaprofiilin perusteella tähän tavoitteeseen on päästy hyvin. Opetushallituksen viimeksi vuonna 2019 laatiman selvityksen perusteella peräti 40 prosenttia opiskelijoista on yli 60-vuotiaita, mutta myös lapset nuoret ja keski-ikäiset ammentavat uutta sivistystä kansalais- ja työväenopistojen penkeillä.
Keskustan entinen kansanedustaja Mikko Kinnunen näkee vapaan sivistystyön tasa-arvoistavana toimintana.
– Kansalaisopistot koko maan kattavana verkostona auttavat ihmisiä iästä ja koulutustaustasta riippumatta elinikäisen oppimisen polulla. Se tuo hyvinvointia. Näen sen ihmiselämän kasvun ja itsenä kehittämisen näkökulmasta tärkeänä, hän sanoo.
Kinnunen korostaa, että ikääntyvässä Suomessa vapaa sivistystyö on myös yksi keino vahvistaa varttuneen väestön vireyttä, luoda elämään merkityksellisyyttä ja vähentää yksinäisyyttä. Samoin maahanmuuttajien kotouttamisessa kansanopistoilla on tärkeä työsarka.
Yhdessä entisen kollegansa Jukka Gustafssonin (sd.) kanssa Kinnunen laati koulutuspoliittisen selonteon vapaata sivistystyötä koskevia linjauksia.
– Kun kuntien vastuulla on nyt koulutus, hyvinvointi ja elinvoimaisuus, toivon, että myös siellä nähdään vapaan sivistystyön arvo yhtenä näiden varmistajana.
Kansalaisopistojen rahoitus tulee pääsiassa valtiolta. Sitä täydentävät kuntien omat rahoitusosuudet sekä opiskelijoilta kerätyt kurssimaksut.
– Olisi hyvä, että kunnissa tarjottaisiin esimerkiksi kulttuuriseteleitä osana hyvinvointityötä. Näin maksut eivät olisi kenellekään este, Kinnunen ehdottaa.
Kansanopiston rehtorina aiemmin toiminut Kinnunen näkee vapaan sivistystyön myös väylänä työikäisten itsensä kehittämiselle.
– Oppimisen ei tarvitse aina olla työorientoitunutta tai tarkoittaa uuden tutkinnon tekemistä. Sillä on merkitystä ihan vain itsensä kehittämisen ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta, hän sanoo.
Parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa on mediatietojen mukaan kaavailtu leikkauksia kansanopistojen ja kesäyliopistojen rahoitukseen. Esimerkiksi 70 miljoonan euron leikkaus vastaisi laskennallisesti yli 130 pienimmän oppilaitoksen lopettamista, varoittaa muun muassa Opetusalan ammattijärjestö OAJ.
Julkaistu juttu on päivitetty versio alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä helmikuussa 2023 ilmestyneestä artikkelista.
Korjattu 8.6.2023 klo 12.49: Eeva Isopahkala on 80-vuotias, ei 79-vuotias, kuten jutussa alun perin luki.
