Miltä tuntui seistä talvisodan rintamalla tykistökeskityksessä? – Täällä sitä pääsee kokeilemaan

On kuin mikä tahansa kesäpäivä vilkkaalla rautatieasemalla yli 80 vuotta sitten. 

Ihmiset hälisevät, juna vislaa, kuuluttaja kertoo, mille laiturille juna saapuu ja mihin se lähtee. Jossain soi haitari. 

Mutta emme ole rautatieasemalla, vaan sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelyn alussa Mikkelissä. 

Näyttelyyn on rekonstruoitu Viipurin rautatieaseman tunnelmaa kesältä 1939. Seinällä on iso sisäkuva Viipurin asemasta. Maassa lojuu matkalaukkuja. Kaiuttimista kuuluvat äänet tekevät kaiken eläväksi. Postipoika kauppaa lehtiä ja huutaa päivän uutisia, niin kuin silloin oli tapana. 

Olisitko sinä voinut aavistaa sodan, seinällä oleva opasteteksti kysyy. 

En ehkä olisi. Ja kukapa olisi? Aseman hyörinä tuntuu niin tavallisen arkiselta, että miksi ihmiset olisivat ajatelleet sen kohta loppuvan, vaikka sanomalehtien otsikot täyttyivätkin ikävistä ennusmerkeistä. 

Se on jollain tavalla pysäyttävää. Jälkikäteen me tiedämme, miten asiat menivät. Vain puoli vuotta, ja syttyi talvisota. Vain kaksi vuotta, ja Viipurin asema oli pommitettu raunioiksi. 

Mutta juuri sillä hetkellä, kun kuuluttaja kesällä 1939 kertoi seuraavan junan lähtevän Kouvolaan, ihmiset uskoivat, että elämä kantaa. 

Sodan ja rauhan keskus Muisti kertoo siitä, miltä sota tuntui. 

Tiedekeskus on avattu kesällä 2021. Sen jälkeen siellä on vieraillut yli 50 000 ihmistä. Paikkaa on sosiaalisessa mediassa kehunut muun muassa puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.). 

Muisti sijaitsee samassa rakennuksessa Mikkelin keskustan tuntumassa, missä sota-aikana sijaitsi ylipäällikkö Mannerheimin johtama Päämaja. Muistin yhteydessä toimiikin myös Päämajamuseo. 

– Toinen maailmansota on edelleen tutkitusti merkittävin eurooppalaisiin identiteetteihin vaikuttanut tapahtumasarja. Siksi me olemme olemassa, Muistin asiakaspalvelupäällikkö Anna-Maija Hunter sanoo. 

Hänen mukaansa Muisti pyrkii kertomaan sodasta etenkin niille ihmisille, jotka sitä eivät ole sitä itse kokeneet. 

Kaiken lähtökohta on sodan ajan ihmisten kokemukset. Muistissa ei ole esillä historiallisia esineitä, kuten perinteisissä museoissa, vaan siellä pyritään herättelemään kävijöiden ajattelua sodan kokeneiden tarinoilla, virtuaalikokemuksilla ja erilaisilla pohdinnallisilla kysymyksenasetteluilla. 

Muistin toiminta pohjautuu tarkkaan tieteelliseen tutkimukseen. Sen taustalla toimii tieteellinen neuvottelukunta, joka koostuu eri yliopistoista kootuista suomalaisista historian ja yhteiskuntatieteiden asiantuntijoista. 

Muistin näyttelytuottajan Jenni Korhosen mukaan Muistissa pyritään luomaan tilanteita, joissa ihmiset pääsevät samaistumaan menneisyyden ihmisten kokemuksiin. Sen kautta he voivat paremmin myös ymmärtää kyseistä aikakautta, sen tapahtumia ja ihmisten tekemiä ratkaisuja. 

Muistissa pääsee esimerkiksi kuulemaan sodan kokeneiden tarinoita tai kokeilemaan, miltä tuntuu seistä talvisodan aikaisessa Summan rintaman Miljoonalinnakkessa, kun lähelle iskee Neuvostoliiton tykistökeskitys. Muistissa pääsee myös kokeilemaan sota-ajan päätökentekoa.

Korhonen korostaa, että Muisti on ennen kaikkea tiedekeskus, kuten vaikkapa Heureka pääkaupunkiseudulla. Muisti vain keskittyy historiatieteisiin, ennen kaikkea tutkittuun kokemushistoriaan. 

Muistissa historia pyritään tuomaan helpommin saataville kokemusten ja empatian kautta. 

– Sota tai sotahistoria voi tuntua monille vieraalta aiheelta, mutta ihmisten kokemukset liittyvät meihin kaikkiin, ne yleensä kiinnostavat jokaista. Niiden kautta on helpompi tarttua laajempiin asiakokonaisuuksiin. 

Hunterin mukaan Muisti on olemassa niille, jotka ovat sodan historiasta kiinnostuneita, mutta erityisesti niille, jotka eivät ole. 

Hänen mukaansa taustalla on ajatus siitä, että historian ymmärtäminen auttaa myös tulevaisuuden päätöksenteossa. Mitä paremmin sodan julmuutta ja kokemushistoriaa ymmärretään, sitä laajempi on ymmärrys myös siitä, millaiset päätökset ja tapahtumaketjut siihen johtavat. 

– Emme kerro sodasta sodan itsensä vuoksi, vaan siksi, ettei sotaa enää tulisi.

Juttu on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä joulukuussa 2022.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.