Metsät eivät ole viime vuosina kasvaneet Suomessa entiseen malliin – Luonnonvarakeskus selvitti, mistä ilmiö johtuu
Suomen metsien kasvu on alentunut kahden viimeisimmän mittausjakson välillä yhteensä 4,5 miljoonaa kuutiometriä. Asia ilmenee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreesta selvityksestä.
Metsän kasvun mittausjaksot koskevat vuosia 2009–2018 ja 2014–2021. Luken mukaan kasvun vähentyminen yhdistettynä 2000-luvulla lisääntyneisiin hakkuisiin on johtanut siihen, että Suomen maankäyttösektori muuttui viime vuonna ensimmäistä kertaa hiilinielusta päästölähteeksi.
Luke julkaisi ensimmäiset alustavat tiedot maankäyttösektorin – siis muun muassa metsien – huolestuttavasta päästökehityksestä jo toukokuussa. Tuolloin uutinen maankäytön muuttumisesta päästölähteeksi hätkähdytti Suomessa niin paljon, että maa- ja metsätalousministeriö tilasi Lukelta lisäselvityksen ilmiön syistä.
Taustalla on huoli muun muassa EU:n jäsenmaille asettamista velvoitteista maankäyttösektorin päästöille vuosiksi 2021–2025. Suomi uhkaa jäädä tavoitteista jälkeen.
Maankäyttösektorilla tarkoitetaan muun muassa metsämaata, viljelysmaata ja rakennettua maata. Käytännössä vain metsät ja niiden puutuotteet edustavat sektorilla nettohiilinieluja. Kaikesta muusta tulee nettopäästöjä.
Metsämaan nettonielu oli Suomessa viime vuonna alimmalla tasolla 30 vuoteen. Tällä oli historialliset seuraukset.
Luken mukaan maankäyttösektori muuttui ensimmäistä kertaa päästölähteeksi, koska metsämaan hiilinielut pienenivät niin paljon, että ne eivät enää riittäneet kattamaan maankäytöstä aiheutuneita päästöjä.
Maankäytön päästöt ovat pysyneet koko 2000-luvun suurin piirtein samalla tasolla eli noin 10 miljoonassa tonnissa hiilidioksidiekvivalenttia vuosittain. Näin oli myös viime vuonna.
Metsien hiilinielu on ollut yleensä niin iso, että se on korvannut maankäytöstä aiheutuneet päästöt. Viime vuonna metsien hiilinielu kuitenkin pieneni lähes 60 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna.
Pudotuksen vuoksi maankäytöstä aiheutui Suomessa viime vuonna noin 0,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteja nettopäästöjä. Sektorin nettopäästöt olivat siis ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana plussalla.
Luken mukaan keskeisimmät syyt tähän olivat hakkuiden lisääntyminen ja puuston kasvun vähentyminen. Myös ojitettujen turvemaiden hiilidioksidipäästöt kasvoivat viime vuonna.
Luken mukaan pelkästään metsien ikä selittää kahden viimeisimmän mittausjakson aikana tapahtuneesta puuston kasvun alenemasta noin viidenneksen.
Eritoten puuston kasvu hiipuu Suomen mäntymetsissä, joita on puolet Suomen kaikista metsistä. Suurin osa männyistä on nyt siinä iässä, että ne ovat ohittaneet parhaan kasvuvauhtinsa.
Pohjois-Suomen mäntymetsät ovat suurimmaksi osaksi 60–80-vuotiaita. Nopeimmin mänty kasvaa pohjoisessa 21–60 vuoden iässä.
Etelä-Suomessakin suurin osa mäntymetsistä on ohittanut parhaan kasvuikänsä. Etelän mäntymetsistä suurin osa on iältään 41–60-vuotiaita, kun etelässä männyn paras kasvuvauhti sijoittuisi 21–40 ikävuoteen.
Lisäksi männyllä on ollut vuosina 2018–2020 kolme olosuhteiltaan heikkoa kasvukautta. Luken mukaan vuoden 2018 kesä oli kuiva koko maassa. Lisäksi vuosien 2019 ja 2020 kesät olivat kuivia Etelä-Suomessa.
Myös männyn runsas kukkiminen ja käpytuotanto vuosina 2019–2020 on Luken mukaan vaikuttanut kasvun vähentymiseen. Siementen tuottaminen kuluttaa puun resursseja. Luken mukaan tutkimuksissa on havaittu, että eri mäntylajien tilavuuskasvu on heikentynyt 10–20 prosenttia vuosina, jolloin niiden käpytuotanto on ollut runsasta.
Kesällä 2020 männyn käpysato oli Pohjois-Suomessa viidenneksi runsain vuosien 1979–2021 seurantajaksolla. Luken mukaan runsas käpysato alensi mäntyjen kasvua jo vuonna 2019, koska männynkäpyjen kehitys kestää kaksi vuotta.
Nykyisillä hakkuumäärillä männyn kasvu voi Luken mukaan nousta vain, jos ympäristötekijät ovat kasvulle jatkossa suotuisat.
Metsää hakattiin Suomessa viime vuonna reilu kymmenesosa enemmän kuin vuonna 2020. Hakkuumäärä oli Suomen historian toiseksi korkein.
Luken mukaan kuluvan vuoden hakkuumäärä oli lokakuun lopussa hieman pienempi kuin viime vuonna. Loppuvuoden aikana hakkuiden kokonaismäärä saattaa kuitenkin nousta vielä samalle tasolle.
Luken mukaan runkopuun kokonaispoistuma Suomen metsistä on kasvanut 20 viime vuoden aikana. Kokonaispoistumaan lasketaan hakkuukertymän lisäksi metsiin jäävä hakkuutähde ja korjaamatta jäänyt puiden luontainen kuoleminen.
Vuonna 2000 runkopuuta poistui Suomen metsistä noin 72 miljoonaa kuutiometriä. Viime vuonna poistuma oli noin 91 miljoonaa kuutiota.
Puuston vuotuinen kasvu ei ole pysynyt poistuman tahdissa, vaikka saldo onkin vielä plussalla.
Vuosituhannen alussa metsiin kasvoi puuta noin 21 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin puuta poistui. Viime vuonna kasvun ja poistuman välinen erotus oli enää noin 12 miljoonaa kuutiometriä.
Luke kiinnittää huomiota siihen, että uudistus- eli avohakkuiden määrä ei ole pinta-alassa mitattuna lisääntynyt 2000-luvulla. Kuutiometreissä havaittava hakkuukertymän kasvu on Luken mukaan sen sijaan seurausta harvennushakkuiden lisääntymisestä. Lisäksi uudistushakkuissa hakataan aiempaa enemmän puuta hehtaaria kohti.
Luken mukaan myös harvennushakkuiden voimakkuus on kasvanut selvästi 2000-luvulla. Voimakkuudella tarkoitetaan harvennuksessa poistettujen puiden osuutta koko puuston pinta-alasta.
Luken mukaan viime vuosina noin neljännes kaikista Suomessa harvennetuista metsiköistä on harvennettu liian voimakkaasti. Vielä 2000-luvun alussa liian voimakkaita harvennuksia tehtiin vain joka kymmenenteen metsikköön.
Lisääntyneiden hakkuiden taustalla on kotimaisen puun kysynnän kasvu.
Kotimaisen puun käyttö on Luken mukaan lisääntynyt muun muassa teollisuuden investointien vuoksi. Lisäksi Venäjän puutuonnin loppuminen tulee kasvattamaan kysyntää entisestään, Luke arvioi.
EU:n tavoitteena on koko unionin tasolla, että vuonna 2030 maankäyttösektori olisi 310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nettonielu.
Maankäyttösektorin päästöjä koskevassa asetuksessa jokaisen maan metsien hiilinielulle on laskettu arvo, johon metsien toteutuneita hiilinieluja vuosina 2021–2025 verrataan.
Luke ennustaa, että vuosina 2021–2025 Suomen metsien hiilinielu jää 50–100 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia pienemmäksi kuin vertailuarvo.
Luken mukaan on hyvin todennäköistä, että Suomessa alentunut metsämaan nettonielu vaikeuttaa vuosien 2021–2025 päästövelvoitteiden saavuttamista koko maankäyttösektorilla.
EU:n maankäyttösektorin päästöjä koskeva asetus on osa unionin laajempaa ilmastolainsäädäntöä. EU:n tavoitteena on olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.
Alkuperäinen välietappi oli vähentää päästöjä vuoteen 2030 mennessä 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Tavoitetta kuitenkin kiristettiin 55 prosenttiin toissa kesänä.
Maankäyttösektoria koskevat päästötavoitteet määriteltiin vuonna 2018 voimaan astuneessa asetuksessa alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Toissa kesänä EU-komissio kuitenkin ehdotti, että alkuperäiset tavoitteet koskisivat maankäyttösektoria vain vuosina 2021–2025. Tämän jälkeen myös maankäyttöön sovellettaisiin uusia, kireämpiä, päästötavoitteita.