Lopputyönä Suomi Natoon – Matti Vanhanen palveli tasavaltaa neljällä vuosikymmenellä
Vaalikauden töitään lopettelevassa eduskunnassa lähestyy historiallinen hetki. Lainsäädäntöjohtaja Tuula Kulovesi poistuu puhemiehen työhuoneesta käytyään puhemies Matti Vanhasen kanssa läpi Nato-äänestyksen nuotit.
Vajaan kahden tunnin päästä Vanhasen tehtävänä on vahvistaa nuijallaan Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin sopimukseen, vaikka Turkin ja Unkarin ratifioinnit puuttuvat vielä. Päätös on jättimäinen, vaikka se oikeastaan tehtiin jo viime keväänä jäsenyyden hakemisesta päätettäessä.
– Joitakin yhtä suuria vaiheita meidän historiassa on ollut, mutta kyllä tällä on hyvin pitkäaikainen vaikutus, jäsenyysprosessin keskeisenä arkkitehtinä toiminut Vanhanen myöntää.
Puhemies näkee, ettei Nato-Suomesta saisi syntyä mielikuvaa linnakkeita täynnä olevasta rajaseudusta.
– Siitä tulisi helposti negatiivinen tunne, että täällä investoinnit eivät ole turvassa. Meidän pitää itse työskennellä sen puolesta, että Nato-jäsenyys päin vastoin vahvistaa tämän alueen turvallisuutta ja mikään ei ole paremmassa turvassa kuin tänne tehty investointi.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan realisoi lopulta Suomen niin kutsutun Nato-option, joka Vanhasen mukaan täytti kahden vuosikymmenen ajan tehtävänsä kuten pitikin.
Vanhanen sanoo, ettei ymmärrä, miksi optiota on toisinaan vähätelty jonkinlaiseksi bluffiksi. Hän korostaa, ettei asiaa koskaan viestitty muuna kuin mahdollisuutena hakea jäsenyyttä. Samalla optio oli Vanhasen mukaan viesti Venäjälle: uhkaava käytös voisi johtaa hakemuksen jättämiseen. Viime talvena kynnys myös ylittyi.
Vanhanen ei myöskään osta usein esitettyä näkemystä siitä, että Suomen Nato-jäsenyys olisi ollut Kiovan puolustuksen kestämisestä kiinni.
– Jos se ei olisi kestänyt, niin silloin saattaa olla, että tämä prosessi olisi ollut vielä nopeampi. Johtopäätös syntyi kuitenkin siitä hyökkäyksestä, ei sen sodan etenemisestä ja lopputuloksesta, hän muistuttaa.
KAKSI kierrosta politiikan huipulla tehnyt Vanhanen ehti johtaa pääministerinä kahta, kokoonpanoltaan erilaista hallitusta. Vanhanen sanoo molemmista jääneen paljon hyviä muistoja.
Punamultahallitus sai hänen mukaansa toteutettua ohjelmansa ja tulokset olivat erittäin hyviä.
– Talous kehittyi, viimeiset oikein reippaasti ylijäämäiset, miljardiylijäämäiset vuodet osuivat sille jaksolle.
Keskustan ja kokoomuksen hallitusta leimasi Vanhasen mukaan finanssikriisi, joka käynnisti valtion velkaantumisen. Vanhanen muistuttaa kuitenkin, että hänen hallituksissaan tehtiin kauaskantoista energiapolitiikkaa, joka mahdollisti myös irtaantumisen Venäjältä tuotavasta energiasta.
– Emme toivoneet, että semmoiseen tarvetta on koskaan, mutta tietyllä tapaa sitä omaa selviämistä vahvistettiin erittäin paljon ja samalla ne uudistukset tehtiin myös ilmastopoliittisesti kestävästi.
Vanhanen muistuttaa Suomen myös vähentäneen kasvihuonepäästöjen määrää systemaattisesti vuodesta 2003.
– Ja siinä kyllä väittäisin, että omien hallitusteni kausi on ehkä merkittävin päätösten kannalta, mitä on tehty.
Pääministerikautensa yhdeksi kauaskantoisimmaksi päätökseksi Vanhanen nostaa myös Aalto-yliopiston perustamisen. Kolmen korkeakoulun fuusiolla yhdistettiin muotoilu, teknologia ja kaupallinen osaaminen.
– Olen ilahtuneena seurannut erityisesti Aalto-yliopiston tuloksia, joita on tullut.
Tasavallan presidentin tehtävä jäi Vanhaselta tavoittamatta kahdesta yrityksestä huolimatta. Molemmilla yrityksillä ehdolla oli myös suosittu istuva presidentti. Oliko Vanhanen siis ehdolla väärissä vaaleissa?
Vanhanen myöntää, että asian voi nähdä näinkin. Hän muistuttaa kuitenkin, että kyse on myös historiallisista asetelmista, joihin ei itse voi vaikuttaa. Parhaimmillaan hän arvioi olleensa vuonna 2006, jos kansa olisi hänet tehtävään valinnut.
– Silloin olisi ollut virtaa ja ehkä harkintakykyä kaikkein eniten. Siitä eteenpäin ikä on jo tehnyt tehtävänsä.
Vanhanen korostaa, että kansanvalta vaatii myös presidentinvaaleihin ehdokkaita, jotka ottavat ehdokkuuden tosissaan. Niin hän teki itsekin, vaikkei varsinkaan ensimmäisellä kerralla asettunut ehdolle mielellään.
– Mutta puolueesta eikä puolueen ulkopuoleltakaan ei löytynyt ehdokkaita ja puolueen puheenjohtajalla kuitenkin oli vastuu ehdokkaan hakemisesta.
Vanhanen sanoo olleensa vaaleissa hyvin tosissaan myös viisi vuotta sitten.
– Toki sen tiesin, että jos Niinistö asettuu ehdokkaaksi, niin totta kai hän voittaa vaalit. Mutta kyllä demokratia vaatii sitä, että on varteenotettavia ehdokkaita presidentinvaaleissa, ja vain yksi voi tulla valituksi.
Jos edelliset presidentinvaalit olisivat jääneet väliin, Vanhanen arvelee, että olisi antanut vältteleviä ”katsotaan sitten” -vastauksia kysymyksiin vuoden 2024 vaaleista.
– Mutta nyt minulla on vajaan neljän vuoden takaa iso sydänleikkaus ja iso syöpäleikkaus takana ja koen, että en missään tapauksessa ole sellaista kuuden vuoden pestiä tavoittelemassa. Nyt haluan eläkkeelle.
Omia virheitään Vanhanen ei ole harmitellut. Hän muistuttaa, että politiikassa tehdään ratkaisuja aina kulloisenkin tiedon mukaan, joka joskus jälkikäteen paljastuu pahoin puutteelliseksi.
Kantaansakin Vanhanen on muuttanut, kun tarvetta on. Pääministerinä Vanhanen muuttui ydinvoiman vastustajasta sen hyväksyjäksi ja nosti ilmastonäkökulman ydinturvallisuuden edelle.
– Ja ei se ollenkaan ainoa iso asia, jossa minä olen kantani muuttanut.
Suuret linjat ovat kuitenkin pitäneet. Poliittisen esikuvansa Johannes Virolaisen tavoin Vanhanen on puolustanut johdonmukaisesti eduskuntaa ja sen luottamusta nauttivaa hallitusta suhteessa tasavallan presidenttiin, muistettavimpana yhteenottona presidentin häätäminen EU-huippukokouksista vuonna 2009.
Vanhanen arvioi, että ainakin Nato-jäsenyyden alkuvaiheissa presidentin rooli voi kansalaisten silmissä vahvistua. Hän korostaa kuitenkin, että Suomella on kuitenkin aina yksi voimassa oleva ulko- ja turvallisuuspolitiikka, josta sovitaan valtiosäännön mukaisella tavalla.
– Ja kuka sitten istuu pöydissä, oli se ulkoministeri, puolustusministeri, pääministeri tai presidentti, hän edustaa siellä aina tätä Suomessa määriteltyä linjaa. Ei hänellä ole mitään omaa ulkopolitiikkaa vaan linja päätetään perustuslain mukaisessa järjestyksessä.
Menneellä vaalikaudella Vanhanen teki vielä yllätyspaluun valtioneuvoston jäseneksi, kun Marinin hallitukseen tarvittiin uusi valtiovarainministeri koulutuskohun vuoksi tehtävänsä jättäneen Katri Kulmunin tilalle.
Vanhanen sanoo ryhtyneensä tehtävään velvollisuudentunnosta. Samalla hän linjasi, ettei pitkäaikaisena pääministerinä yritä ottaa roolia hallituksen kokonaisuuteen nähden, vaan hoitaa vain oman tonttinsa.
Puhemiehen tehtävä on ollut mieluisampi, ja siinä Vanhanen kertoo viihtyneensä mainiosti. Hän aikoo myös uran päätyttyä esitellä itsensä entisenä puhemiehenä.
– Puhemiehen asema ei ole samanlainen kuin pääministerin asema, mutta se jää kuitenkin päällimmäiseksi tästä poliittisesta urasta.
Keväällä 2020 iskeneestä koronapandemiasta suomalainen demokratia selvisi Vanhasen mielestä hyvin ja osoitti kypsyytensä ja toimintakykynsä: rajoitusten ja valtuuksien tarkkarajaisuudesta pidettiin tiukasti kiinni.
Vanhanen pitää kuitenkin virheenä, että pandemian alkuvaiheissa ihmisiä ikään kuin kiellettiin lähtemästä vapaa-ajan asunnolleen.
– Selvästi tässä harkitseva enemmistö ihmisistä pikemminkin pyrki itse eristäytymään, hakemaan suojaa tartunnan saannista, eikä suinkaan levittämään tautia, Vanhanen muistuttaa.
– Tämmöisiä virheitä hallituksen harkinnassa tuli, kun ei riittävästi tunnettu ihmisten käyttäytymistä”, hän summaa.
Vanhanen sanoo kannattavansa THL:n ehdotusta koronan hoidon jälkiarvioinnin tekemiseksi.
Eduskuntatyö on Vanhasen mukaan uudistunut vaalikaudella suuresti osin koronan aiheuttamasta kriisistäkin johtuen. Vanhasen ajama valiokuntauudistus jää kuitenkin seuraajan ja uuden eduskunnan pohdittavaksi.
Vanhanen on ajanut mallia, jossa yhdellä edustajalla olisi vain yksi lakia säätävän valiokunnan jäsenyys. Se edellyttäisi valiokuntien jäsenmäärän karsimista 17:sta 13 jäseneen.
– Uskon, että se lisäisi eduskunnan sisäisen työn motivaatiota edustajilla, että valiokunnat saisivat enemmän aikaa kuin tällä hetkellä ja jokainen pystyisi keskittymään valitsemaansa aiheeseen, Vanhanen perustelee.
Millaisen roolin Vanhanen sitten eläköityneenä vanhempana valtiomiehenä ottaa? Siihen hän ei osaa vielä antaa vastausta.
– En ole ajatellut ollenkaan sitä. Ensimmäinen askel on se, että saan kalenterini omaan käyttöön, ja opin sitä vastuullisesti käyttämään.
Muistelmien kirjottamistakaan Vanhanen ei ole jaksanut ajatella. Hän kertoo mielialansa asiassa muuttuneen luettuaan kerran lentokoneessa Financial Timesista puolen sivun totaalista tyrmäystä Britannian entisen pääministerin Gordon Brownin muistelmista.
– Gordon Brown oli avainhenkilöitä silloin, kun finanssikriisiä taltutettiin ja todella teki suurtyön. Hänen muistelmiensa lyttääminen täysin arvovaltaisella palstalla vei jotenkin maun koko muistelma-ajattelusta, Vanhanen päivittelee.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä huhtikuussa 2023.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.
