"Kuin olisi pissinyt sähköpaimeneen" – Poliitikkojen käytös vaalirahakohussa risoo edelleen kauppaneuvos Kyösti Kakkosta
Kauppaneuvos Kyösti Kakkonen myöntää tänään ilmestyvässä elämäkerrassaan, että vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vaalirahaa jakanut Kehittyvien maakuntien Suomi perustettiin hänen aloitteestaan.
– Kyllä se varmaan niin meni, että minä sitä ajatusta toin. Tai voin kyllä sanoa, että siinä pienessä kuppikunnassa minä sen ensimmäisenä lausuin, Kakkonen muistelee Jari Korkin kirjoittamassa kirjassa K2 – Kyösti Kakkosen tie huipulle.
Idea yhdistyksen taustalla oli elämäkerran mukaan yksinkertainen.
– Aina vaalien alla oli kaikenlaista pyytäjää. Ajateltiin, että jos olisi vähän isompi kassa, niin siitä sitä rahaa voisi keskitetysti jakaa.
Ideasta innostuivat Nova Groupin liikemiehet Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki, jotka kehittivät suunnitelmaa eteenpäin. Rahaa yhteiseen pottiin kertyi 650 000 euroa.
Pesämunan 120 000 euroa lahjoitti Kyösti ja Kari Kakkosen sekä Seppo Saastamoisen omistama Suomen Liikekiinteistöt Oy. Mukaan lähtivät myös Nova Group, Suomi-Soffa, Masku, Lemminkäisen Okayhtiö, Motonet ja muutamat muut.
– Siinä oli mukana siihen aikaan hyvin pärjänneitä perheyrittäjiä, Kakkonen kuvailee.
Virallisesti yhdistyksen tavoitteena oli ”ylläpitää Suomen maakuntien vetovoimaisuutta, aktivoida kansalaiskeskustelua ja lisätä äänestysaktiivisuutta”.
Käytännössä se halusi saada Suomeen maan etuja ajavan porvarihallituksen. Siihen pyrittiin tukemalla yrityselämään ja yrittäjiin myönteisesti suhtautuvia ehdokkaita.
Kirjan mukaan puuhamiehet eivät itse halunneet osallistua rahanjakoon eivätkä valinneet tukea saavia ehdokkaita, vaikka nimiä kyllä heiteltiinkin. Varsinaisen rahoituksen jakamisen hoitivat Nova Groupin Merisalo ja Yli-Saunamäki.
– Oli ikään kuin erikseen varainhankinta eli me yrittäjät ja sitten se porukka, joka ne rahat jakaa. Oli helppo sanoa pyytäjille, että ottakaa yhteyttä sinne, Kakkonen kertoo.
– Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti ollut vielä tyylikkäämpää, jos se jakoporukka olisi ollut täysin riippumaton.
Kirjan mukaan myös keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen vaikutti siihen, ketkä vaalirahaa saivat. Ainakin vaalirahakohusta kuivin jaloin selvinnyt Mari Kiviniemi putosi ilmeisesti listalta juuri Korhosen tahdosta.
Yhteensä tukirahaa jaettiin 53 ehdokkaalle hieman yli 400 000 euroa. Eniten tuensaajia oli keskustassa ja toiseksi eniten kokoomuksessa.
Lisäksi tukea maksettiin muutamalle SDP:n ja yhdelle RKP:n ja yhdelle vihreiden ehdokkaalle. Tukisummat vaihtelivat tuhannesta kahteenkymmeneen tuhanteen euroon.
Rahoitusta saaneista ehdokkaista noin 40 pääsi läpi. Vaalien suurvoittaja oli kokoomus, ja keskusta säilytti suurimman puolueen paikkansa.
Kakkonen korostaa kirjassa, että rahaa yhdistykselle lahjoittaneet yrittäjät noudattivat toiminnassaan kaikkia pelisääntöjä. Sen sijaan suurin osa vaalirahaa saaneista ehdokkaista jätti tuen ilmoittamatta, vaikka kaikki 1700 euroa ylittävät summat olisi lain mukaan pitänyt raportoida.
Vaalirahapommi laukesi, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli myönsi toukokuussa 2008 A-studion haastattelussa rikkoneensa lakia, koska siitä ei ollut määrätty mitään rangaistusta. Samoin olivat toimineet lukuisat muutkin ehdolla olleet.
Kallin tunnustusta seurasi valtava mediamylläkkä. Tukensa salanneiden ehdokkaiden lisäksi jupakassa syyllistettiin rahaa lahjoittaneet yrittäjät.
Tämä risoo Kakkosta edelleen. Hänen mielestään juuri poliitikot tekivät toiminnallaan vaalirahoituksesta salakähmäisen näytelmän, jota se ei Kakkosen mukaan lainkaan ollut.
– Meillä ei ollut mitään tarvetta salata vaalirahoitusta, se tarve oli kokonaan vain poliitikoilla, hän toteaa.
– Väkisinkin tulee sellainen olo, että politiikassa on mukana kähmijöitä, jotka jättävät oleelliset asiat kertomatta. Pidän sitä varsin luihumaisena toimintana.
Kakkonen toteaa kirjassa, että katumuspuheistaan huolimatta yksikään poliitikko ei palauttanut Kehittyvien maakuntien Suomelta saamiaan vaalirahoja.
– Tai no, Eero Heinäluoma palautti, mutta hänkin palautti rahat vain omalle tukiyhdistykselleen, Kakkonen sivaltaa.
Kaikesta huolimatta kauppaneuvos pitää vaalirahakohua lopulta tarpeellisena. Kohun seurauksena valmisteltu vaalirahoitusuudistus tuli voimaan toukokuussa 2009.
Nykyisin ehdokkaan yhdeltä tukijalta saaman tuen enimmäismäärä on kuntavaaleissa 3 000, eduskunta- ja aluevaaleissa 6 000 ja europarlamenttivaaleissa 10 000 euroa.
Kakkonen sanoo itse osallistuvansa vaalirahoitukseen enää korkeintaan kahvirahoilla. Hän kokee päätyneensä ”hyväntahtoisesta demokratiatyöstä giljotiiniin”.
– Oli kuin olisi pikkupoikana pissinyt sähköpaimeneen. Ei sitä yleensä toista kertaa tee.
Jari Korkki: K2 – Kyösti Kakkosen tie huipulle. WSOY, 234 s.