Kolonialismia vai tutkimusmatkailua? – 150 vuotta sitten Afrikan syvyyksissä sanottiin legendaariset sanat
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Euroopan suurvallat kilpailivat maailman hallinnasta. Merten takaiset siirtomaat takasivat maille vaurautta ja vaikutusvaltaa.
Aika muistetaan tutkimusmatkoista ja siirtomaihin sijoittuvan seikkailukirjallisuuden kulta-aikana. Eksotiikka myi Euroopassa. Jännittävät ja hauskat seikkailut sekä maailman avartuminen olivat kuitenkin vain toinen puoli kolikosta.
Valloitettujen alueiden alkuperäisväestö ei pärjännyt eurooppalaisten tuliaseille ja joutui useimmiten alistumaan. Orjakauppa Amerikkaan oli hiipunut jo aiemmin, mutta vielä 1900-luvulle tultaessa orjatyövoimaa käytettiin julmilla tavoilla. Kuuluisin lienee yksityisomaisuutena Belgian kuninkaalle Leopold II:lle kuulunut Kongo, jossa kuninkaan alaisuudessa paikallisten piti kerätä kumia käsien katkomisen uhalla. Kuvat katkotuista käsistä ovat kolonialismin tunnetuinta kuvastoa tänäkin päivänä.
Kolonialismi tarkoittaa siirtomaavaltaa, eli valtion hallintaa jostain alueesta kaukana emämaasta. Kolonialismiin liitetään useimmiten myös väkivallan käyttö hallitsemisen välineenä.
Tutkimusmatkailun historian kuuluisimpiin kuuluu tapaus tasan 150 vuoden takaa.
David Livingstonen tutkimusmatkojen motiivien voi katsoa nykyajan mittapuilla olleen enimmäkseen kunnialliset. Brittiläinen tutkija kartoitti matkoillaan Afrikkaa löytäen etenkin lukuisia vesistöjä. Hänen tärkein tavoitteensa oli afrikkalaisten ja eurooppalaisten keskinäisen kaupan kehittäminen, jottei afrikkalaisten tarvitsisi enää myydä toisiaan orjiksi.
Maaliskuussa 1813 Skotlannissa syntynyt Livingstone kasvoi voimakkaan uskonnollisessa ympäristössä, ja 20-vuotiaana alkoi lahjoittaa kaikki ylimääräiset rahansa lähetyssaarnaustyöhön. Vuonna 1841 hän lähti valmiina pappina ja lääkärinä itsekin lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan.
Kolonialistisena voi pitää ainakin Livingstonen tavoitetta korvata afrikkalaisia tapoja eurooppalaisen kristillisyyden arvoilla. Toisaalta hän pyrki kasvattamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ja puhui aktiivisesti orjakauppaa, jota kutsui ”maailman avoimeksi haavaksi”, vastaan myös käynneillään Euroopassa.
Livingstone vietti noin puolet elämästään Afrikassa. Laajempia tutkimusmatkoja hän teki mantereella kolme, vuosina 1849–1856, 1858–1864 ja 1866–1873. Ensimmäisellä tutkimusmatkallaan hän löysi ensimmäisenä eurooppalaisena Victorian putoukset.
Niin ikään brittiläinen John Rowlands syntyi tammikuussa vuonna 1841 Walesissa. Köyhäintalossa kasvanut nuori pääsi matkustamaan Yhdysvaltoihin 18-vuotiaana, ja sai töitä varakkaan kauppiaan sihteerinä.
Kauppiaasta tuli käytännössä isättömänä kasvaneen Rowlandsin isä. Rowlands sai myös ottoisänsä nimen.
John Rowlands tultiinkin tuntemaan paremmin uudella nimellään Henry Morton Stanleyna.
Stanley osallistui Yhdysvalloissa myös maan sisällissotaan vuosina 1861–65. Aluksi hän oli etelävaltioiden puolella, mutta vangiksi jouduttuaan vaihtoi pohjoisvaltioiden joukkoihin.
Sodan jälkeen Stanley päätyi lehtimieheksi. Hän toimi Missouri Democrat-lehden erikoiskirjeenvaihtajana ja vuonna 1867 New York Herald-lehden avustajana. Hän raportoi Heraldille myös Britannian sotaretkestä Abessiniaan, nykyiseen Etiopiaan. Vuonna 1869 hän sai Heraldilta uuden tehtävän.
David Livingstone oli aloittanut kolmannen tutkimusmatkansa vuonna 1866. Hänen toimeksiantoonsa kuului esimerkiksi reittien kartoitus Tanganjikajärvelle ja Niilin lähteiden sekä mantereen vedenjakajan etsintä.
Epäonnisen tutkimusmatkan aikana alkoi levitä huhuja, että Livingstone olisi surmattu. Tämä kuitenkin osoittautui suhteellisen pian vain huhuksi. Livingstone ehti kuitenkin joutua kadoksiin.
1869 toimittaja Stanley sai toimeksiannon lähteä etsimään Livingstonea. Livingstonen terveys oli huonolla tolalla, ja hän joutui viettämään pitkiä aikoja paikoillaan.
Stanley matkusti Tansaniaan ja aloitti etsinnät. Stanley kulki matkallaan kaikkiaan yli 1100 kilometriä eteläisen pallonpuoliskon Afrikkaa, kunnes melkein kaksi vuotta toimeksiannon saannin jälkeen löysi Livingstonen läheltä Tansanian Tanganjikajärveä, Ujijin kylästä.
Tänään tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta miesten kohtaamisesta. 10. marraskuuta 1871 Stanley lausui legendaarisiksi muodostuneet sanansa ”tohtori Livingstone, oletan”, alkukielellä englanniksi ”doctor Livingstone, I presume”.
Miehet ystävystyivät, mutta Stanley ei saanut Livingstonea enää palaamaan Englantiin. Livingstone kuoli 60-vuotiaana keväällä 1873, puolitoista vuotta löytymisensä jälkeen.
Stanley sai Livingstonen löytämisestä sankarin maineen ja teki vielä mittavan uran. Hänen tekstinsä tutkimusmatkoistaan myivät hyvin, ja ehtipä Stanley elämänsä lopulla vielä politiikkaankin parlamenttiedustajaksi.
Hän kartoitti Kongojokea Belgian kuningas Leopoldia varten, tunnetuin hirvein seurauksin. Enver Passan avustusretkestä Stanley kaavaili samanlaista sankaritarinaa kuin Livingstonen löytämisestä, mutta saksalaissyntyinen, nimensä vaihtanut Passa ei halunnut lähteä Stanleyn mukana takaisin Eurooppaan. Suuri tarina kuivui Stanleyn kannalta kokoon.
Henry Stanley kuoli vuonna 1904 63 vuoden iässä. Hän jätti jälkeensä koko joukon tutkimusmatkakirjallisuutta. Toisaalta Stanley muistetaan eräänä kolonialistin perikuvana, eikä hän aina kohdellut paikallisväestöä hyvin. Yhtä kaikki sekä Stanley että Livingstone ovat omanlaisensa kuvat omista aikakausistaan.