Keskustan nuoriso- ja yrittäjäkannatuksen romahdus huolettaa Seppo Kääriäistä – murrosaika antaa mahdollisuuksia, keskustakonkari opastaa
Keskustan on syytä olla huolissaan puolueen perinteisten tukijaryhmien kannatuksen hupenemisesta, varoittaa puoluekonkari Seppo Kääriäinen.
Kääriäinen kirjoittaa Ajatuspaja Alkiolle laatimassaan selvityksessä ”Politiikan keskikenttä- kysymyksiä keskustalle”- että keskustan kannatuksen muutokset ikä-, koulutus- ja ammattiryhmittäin sekä alueellisesti kertovat vakavasta tilanteesta.
Kääriäinen huomauttaa, että entisen johtavan nuorisopuolueen kannatus nuorten keskuudessa on aikavälillä 2003–2019 romahtanut tutkimusten mukaan 25 prosentista kolmeen prosenttiin. Vihreät, kokoomus ja perussuomalaiset ovat nuorten ikäryhmien suosiossa.
Alhainen nuorisokannatus mitattiin myös Ajatuspaja Alkion viime kesänä teettämässä tutkimuksessa kuntavaalikannatuksen pohjalta. Keskustan kannatus oli 7 prosenttia ja sijoitus kuudes.
Toinen vakava kannatusheikennys koskee Kääriäisen mukaan toisen asteen koulutuksen saaneita, joiden keskuudessa keskustan kannatus on Eduskuntavaalitutkimuksen mukaan pudonnut 20 prosentista neljään prosenttiin.
Keskustalle merkittävänä tappiona on Kääriäisen mukaan pidettävä kannatusmenetyksiä yrittäjien keskuudessa. Tappiot ovat jatkuneet myös tällä vaalikaudella, vaikka puolueella on ollut hallussaan valtiovarain- ja elinkeinoministerien postit.
– Voi sanoa, että keskustan ja kokoomuksen kannatuskilpailu on ratkennut historiassa yrittäjien ja yrittäjähenkisten kansalaisten keskuudessa, Kääriäinen summaa.
Aluetarkastelussa suurimmat menetykset ovat Kääriäisen mukaan tapahtuneet esikaupunkialueilla ja lähiöissä: 23 prosentista 9 prosenttiin. Maaseudulla pudotus on 51 prosentista 32 prosenttiin.
Keskustan kannatusongelmat on Kääriäisen mukaan nähtävä toki myös suhteessa kilpaileviin puolueisiin. Niin sanotut vanhat puolueet ovat menettäneet yhteistä hegemonia-asemaansa 2000-luvulla perussuomalaisten ja vihreiden yhtäaikaisen nousun seurauksena.
Historian ensimmäisten aluevaalien tuloksia on Kääriäisen mukaan syytä käsitellä omana tapauksenaan, koska pätevää vertailukohtaa ei ole.
Kääriäinen näkee aluevaalit eräänlaisina ”välivaaleina” niin asiallisesti kuin ajallisestikin. Keskustan tulos poikkesi kuitenkin roimasti 2000-luvun tappiollisesta alamäestä.
Puolue saavutti ykköspaikan yhdeksällä hyvinvointialueella ja nosti kannatustaan kuntavaaleista 2,4 prosenttiyksikköä, kun vastaava nousu kokoomuksella oli 0,9 prosenttiyksikköä ja SDP:llä yksi prosenttiyksikkö.
Toisaalta keskusta sai aluevaaleissa yli 56 000 ääntä vähemmän kuin eduskuntavaaleissa 2019, joiden tulosta on luonnehdittu katastrofaaliseksi.
Tulosten analyysissa on Kääriäisen mukaan syytä ottaa huomioon ainakin kolme seikkaa.
– Kyseessä olivat ”Suomi miinus Helsinki”- vaalit. Se nosti keskustan suhteellista kannatusta ja vastaavasti alensi kokoomuksen ja etenkin vihreiden prosenttiosuuksia.
Toisekseen alhainen äänestysprosentti 47,5 tarkoittaa Kääriäisen mukaan sitä, että vuoden 2023 eduskuntavaaleissa uurnilla käydään todennäköisesti paljonkin aktiivisemmin. Eduskuntavaaleissa Helsingin mukaantulo ja äänestysprosentin nousu noin 70:een tuovat yli miljoona ”lisä-äänestäjää” aluevaaleihin verrattuna.
Myös aluevaalien luonne suosi Kääriäisen mukaan perinteistä aluepuoluetta keskustaa, joskaan alueiden puolustamisen pointti ei poistu tulevissakaan vaaleissa.
Kääriäisen mukaan aluevaalien tuloksiin – voittajiin ja häviäjiin – on syytä suhtautua varovaisesti.
– Varauksellisuus koskee kaikkien puolueiden tuloksia. Ei ole syytä yliarviointiin mutta ei vähättelyynkään. Vaalitulos on kuitenkin aina oikea, keskustakonkari muistuttaa.
Kääriäisen mukaan keskustan kolmas sija aluevaaleissa monien tappiollisten vaalien ja huonojen gallupmittausten jälkeen raottaa kuitenkin mahdollisuuksien ovea kannatuksen nousulle.
Ehto onnistumiselle on kirkkaasti omaleimainen sanoma, joka pakottaa muut ottamaan siihen kantaa. Alueellisuus, paikallisuus ja lähiajattelu erottavat keskustan selvimmin muista.
– Lähiajattelu on nousussa: palvelut, ruoka, koulut, energia, liikenne ja turvallisuus. Lähiajattelulla on liittymäkohtia etätyöhön, monipaikkaisuuteen ja myös pienyhteisöihin ja yhteisöllisyyteen. Keskittäminen tuhoaa lähipolitiikan mahdollisuuksia joka puolella Suomea.
Keskustakonkarin mukaan puolueen haaste on tunnetusti kaksijakoinen: on ylläpidettävä vahvaa kannatusta Pori-Imatra -linjan yläpuolisessa Suomessa ja toisaalta saatava aikaan läpimurtoja linjan eteläpuolisissa kaupungeissa.
– On vaikea nähdä, että Suomen Keskusta voisi menestyä ja nousta uudelleen yli 15 prosentin tasolle ja merkittävään poliittiseen asemaan, jos sen kannatuksen alueellinen perusta pettää, ja jos se ei onnistu nostamaan kannatustaan pääkaupungissa ja Uudellamaalla lähemmäs 10 prosenttia.
Kääriäinen huomauttaa, että nyt Keskustalla ei ole kansanedustajaa Helsingistä, Uudeltamaalta heitä on kaksi.
– Epäsuhta alueen väkimäärään ja puolueen valtakunnalliseen kannatukseen nähden on karkea.
Yleispuolueella täytyy Kääriäisen mukaan olla nykyistä selvästi vahvempia asemia pääkaupunkiseudulla, joka on keskustalle kipupiste niin politiikan sisällön osalta kuin kannatustakin ajatellen.
Kääriäisen mielestä maakuntien, alueiden ja maaseudun puolustamisen rinnalle tarvitaan omaleimaisen vetävä pääkaupunkiseutua käsittelevä ohjelma. Pääkaupunkiseudun strategia alueen väkimäärän yksioikoisesta kasvattamisesta muuttoliikkeen turvin on osattava kyseenalaistaa sosiaalisilla, ympäristöllisillä ja taloudellisilla perusteilla.
– Tavoitteena on pidettävä sitä, että puolueiden kesken rakennetaan pitkäjänteinen aluepoliittinen yhteisymmärrys ottaen huomioon myös ilmastonmuutos ja tarve vahvistaa yhteiskunnan resilienssiä.
Vaikeuksien keskellä ja pitkään jatkuneiden tappioiden jälkeen keskustan riskinä on Kääriäisen mielestä ilmiselvien heikkouksien ja ongelmien kieltäminen ja kriittisen keskustelun välttely.
Keskustankaan tulevaisuus ei ole Kääriäisen mukaan predestinoitu. Kaikki on mahdollista, kuten aluevaalien tulos osoittaa ja murrosaika antaa mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen tai hyödyntämättä jättäminen voi olla ratkaisevaa.
– Tällaisessa tilanteessa olisi paikallaan tehdä keskustan tilaa ja toimintaa ruotiva peruskartoitus siitä, mikä keskustan nykyisessä toiminnassa on elinkelpoista, mistä on perusteltua luopua, mikä tulee kuntoon remontoinnilla ja mitä kokonaan uutta on rakennettava. Kaikki lähtee poliittisesta linjasta, puolueen tarkoituksen kirkastamisesta, konkaripoliitikko opastaa.
Korjattu 15.2. klo 14.55 kolmannesta kappaleesta vuosiluku 1019 vuosiluvuksi 2019.
