"Kansallisen edun pitää olla ykkösenä"– Tytti Isohookana-Asunmaan mielestä keskustalaisen suvaitsevaisuuden tulisi olla itsestäänselvyys
Entisellä eturivin keskustapoliitikolla ja pitkän linjan taustavaikuttajalla Tytti Isohookana-Asunmaalla on viime aikoina ollut asiaa.
Huoli keskusta-aatteen tilasta on synnyttänyt lehtikirjoituksia aiheesta, muun muassa Suomenmaahan otsikolla ”Liberalismillakin on rajansa”.
Isohookana-Asunmaa kokee itsekin olevansa liberaali. Se, millaiseksi liberaalisuus nykyään kehystetään ei kuitenkaan keskustalaista valtiotieteen tohtoria miellytä. Esimerkiksi käy vaikkapa keskustelu kristillisen tradition ylläpitämisessä kouluissa.
– Minusta se on harmillista, todella harmillista.
Isohookana-Asunmaan mukaan liberaalit ajattelevat helposti, että on suvaitsemattomuutta, jos vaaditaan että saadaan laulaa suvivirttä. Nähdään, että perinteistä kiinni pitämisellä muita rajataan kulttuurisesta yhteisöstä pois.
– Minusta tämä on virhetulkinta ihan ehdottomasti, koska kulttuurin säilyttämiseksi pitää huolehtia kulttuurisesta perinnöstä, tavoista ja traditioista.
Isohookana-Asunmaa sanoo kokeneensa, että suomalaisessa yhteiskunnassa halveksutaan oman kulttuurin perintöä. Tämä näkyy muun muassa vanhojen rakennusten purkamisessa.
– En voi kuvitella, että mikään kansakunta voisi elää ilman menneisyyden perintöä, joka meidät yhdistää.
Isohookana-Asunmaan mielestä keskustalaisuuteen kuuluu hyvin laaja suvaitsevaisuus ja ihmisarvon kunnioitus, jota ei tarvitse erikseen selitellä tai korostaa.
– Keskustassa on nostettu mielellään framille sellaisia asioita, jotka keskustalainen hyväksyy mutta ei koe, että ne olisivat keskeisimpiä asioita keskustalaisuuden tulkinnassa, hän kritisoi.
Viime kesänä keskustelua nousi siitä, miksi keskusta ei osallistunut puolueena sateenkaariväen pride-tapahtumaan. Isohookana-Asunmaan mielestä kyse on niin henkilökohtaisista asioista, ettei puolueen kannata ryhtyä kovin näyttävästi niistä puhumaan.
Mutta onko siis niin, että keskustalaisten paikka ei ole esimerkiksi pride-tapahtumassa puolueen lippua heiluttamassa?
– Minun mielestäni pitää kysyä, miksi keskustalaisten pitäisi olla siellä etunenässä?
Isohookana-Asunmaan mielestä samanaikaisesti pitäisi nostaa esille muitakin vähemmistöjä.
– Me olemme itsekin ehkä ajatelleet niin, että me menemme tähän mukaan ilman muuta, jotta keskustalaisuus tulisi jotenkin paremmin hyväksytyksi. Ja me emme ole kertoneet sitä, että ihan keskustalaisuuden ytimeen kuuluu suvaitsevaisuus, erilaisuuden hyväksyntä. Emmehän me mene eri uskonnollisten liikkeidenkään joukkoihin kärkenä huutamaan, että keskustalaiset ovat täällä ja me kannatamme teitä.
Liberalismin tulkinnan lisäksi Isohookana-Asunmaata on vaivannut jonkinlainen suomalaisuuden henkinen alasajo.
– On ryhdytty jostain kumman syystä tulkitsemaan niin, että suomalaiskansallisuus olisi jotenkin yhteydessä tämmöiseen oikeistolaisuuteen ja suvaitsemattomuuteen, hän ihmettelee.
– Jos puhun jossakin kansallisen kulttuurin kehittämisen puolesta, niin herkästi katsotaan, että joo, olenko joku oikeistolainen, äärioikeistolainen tai viestinyt siihen suuntaan. Enkä todellakaan ole. Ja sen takia niin liberaali kuin katson itse olevanikin, niin haluan haastaa ja sanoa että kansallisesta kulttuurista saa puhua.
Ex-kulttuuriministerin mukaan kansallisen kulttuurin puolustamisella saa herkästi aikaan ikävän vastareaktion.
– Se on ihan sama kuin 1970-luvulla, jos panin kansallispuvun päälle, minulle naurettiin. Ja monet eivät kehdanneet pitää kansallispukua.
Isohookana-Asunmaan mielestä omaa kieltä ja kulttuuria pitää myös rohjeta aktiivisesti puolustaa. Virhe tehtiin hänen mielestään esimerkiksi, kun valtioneuvosto muutti hiljattain sähköpostitunnuksensa englanninkielisiksi.
– Meidän pitää olla ylpeitä omasta äidinkielestämme. Meidän täytyy pitää huoli siitä, että meidän äidinkielemme kehittyy ja muuntuu ja pysyy ajan tasalla ja tieteen kielenä, puhekielenä ja hallintokielenä. Jos me emme huolehdi tästä, ei siitä kukaan muukaan huolehdi, hän opastaa.
Avainkäsitteeksi Isohookana-Asunmaa nostaa kansallisen edun, jota ei hänen mielestään pidä unohtaa. Kyse on hänen mielestään samasta logiikasta kuin lentokoneen turvaohjeistuksessa: maski ensin omalle ja sitten vasta lasten naamalle.
– Kyllä kansallisen edun pitää olla ykkösenä ja huolehtia omista ensin ja sitten muista. Ja kun huolehdimme omista hyvin, meillä on varaa huolehtia muistakin. Sen perustan pitää olla täällä Suomessa vahva ja hyvä.
Isohookana-Asunmaa kertoo saaneensa palautetta miehiltä, jotka ovat melkein itkeneet puhuessaan, ettei keskusta ole enää puolue, joka huolehtii heistä. Hän sanoo tulleensa siihen tulokseen, että puolueen arvojärjestys on heikentynyt. Tämä näkyy hänen mielestään esimerkiksi puolueen nykyisessä periaateohjelmassa.
– Siinä on ne 101 teesiä, jotka on vain lueteltu mitenkään kertomatta siitä, mistä me ponnistamme.
Vastaavaa luetteloa ei keskustalla ole Isohookana-Asunmaan mukaan ennen ollut.
– Kaikki mitä tuli mieleen, pantiin sinne.
Isohookana-Asunmaa sanoo olevansa harmissaan siitä, että keskustalaisuudesta puhutaan ja sitä markkinoidaan nykyisin ihmisille hyvin pinnallisesti, mustavalkoisina yksittäisinä kyllä tai ei -kannanottoina, aatteelliset syvävirrat sivuuttaen.
– Nykyaikainen pinnallisuus on tehnyt hallaa keskustalle, koska sallii juuri sen, että keskustalaisuutta tulkitaan yksioikoisesti ja pinnallisesti, ja sillä tavalla kuva vääristyy.
Isohookana-Asunmaa ei pidä keskusta-aatteen kirkastamista mahdottomana hallitusvastuussakaan. Hän huomauttaa, että 1970-luvulla keskusta oli jatkuvasti hallituspuolue ja monin tavoin vaikeuksissa, mutta aatteellinen keskustelu oli ylitsepursuavaa. Sitä ylläpitivät tuolloin keskustanuoret, keskustaopiskelijat ja muutamat muut porukat.
– En tiedä kuinka paljon aatteellisia tilaisuuksia tällä hetkellä on. Minun silmiini on osunut ihan muutama tänä vuonna, Marjatta Väänäsen seminaari ja nyt on tulossa Ahti Pekkala -seminaari, Isohookana-Asunmaa pohtii.
Isohookana-Asunmaan mielestä keskustassa pitää asettaa asiat arvojärjestykseen, jotta ihmiset tietäisivät missä aatteen ydin on.
– Minusta keskustan pitäisi pohtia oman olemuksensa ydin ääneen. Ja sitten toimia myöskin käytännössä johdonmukaisesti siten, että oman olemuksen ydin ohjaa tavoitteita ja käytännön toimia keskustan politiikassa, hän opastaa.