Joukko keskustavaikuttajia avaa ajatuksiaan puolueen tilasta – uusi nousu ei tule itsestään, mutta ehkä tutuista "suurista kertomuksista"

Keskusta

Kun puolueen tilaa arvioidaan, asioita pitää katsoa kaunistelematta ja pitkältä ajalta, viestittää usea kokenut ja nuorempikin keskustalainen.

Puolue romahti vaaleissa 23 kansanedustajan puolueeksi, mikä on pienin lukema vuoden 1916 vaalituloksen jälkeen. Kahdeksan paikan menetystä edelsi jo vuoden 2019 vaaleissa 18 paikan menetys. 

Entinen puoluesihteeri, pitkän eduskuntauran tehnyt ministeri Seppo Kääriäinen korostaa, että tappiota on katsottava kahden tappion summana. 2019 ei olisi pitänyt mennä hallitukseen. 

Nyt on kuitenkin katsottava eteenpäin. Hän korostaa kahta asiaa. Ensinnäkin rauhallista harkintaa on tehtävä yhdessä ja paljon. Toiseksi keskustan on oltava oppositiossa itsenäinen, ettei samaistuta vasemmalle eikä oikealle. Hallitusta tuetaan, jos on aihetta. 

– Minusta keskustan kannattaa puoluejohdossa ja -elimissä tutkia tilannetta ja tuntojaan, olla rehellinen itselleen. Hätiköityjä johtopäätöksiä ei pidä tehdä, eikä paniikkiin ole mitään syytä. Seuraaviin koitoksiin on aikaa vaikka kuinka paljon. Monta aivoriihityyppistä keskustelua tarvitaan kevään ja kesän aikana ennen syksyn poliittista sesonkia, Kääriäinen arvioi.  

– Oppositiossa on oltava todella juurevasti itsenäinen. Keskusta ei voi samaistua oppositiossa mihinkään toiseen puolueeseen. On oltava itsenäinen, ja se tarkoittaa totta kai, että keskusta voi tukea asiapohjalta hallitusta, jos siihen on oikeita perusteita maan edun kannalta.

Toinen entinen puoluesihteeri Pekka Perttula on samoilla linjoilla, että perusteelliset keskustelut pitää aloittaa nyt keväällä. Samalla hän varoittaa, että vuoden 2024 presidentin- ja eurovaalit voivat asettaa keskustan syksystä alkaen vaaliasentoon, jossa myönteinen vaalisävy pakottaa kriittisen keskustelun taka-alalle. 

– Helpot vastaukset eivät riitä, pitää mennä syvemmälle. Kyllä se hetki vain on nyt. Vaatii parkkiintunutta nahkaa ja kyvykkyyttä sietää kritiikkiä.

– Keskustan pitää rakentaa 2020-luvulla 2030-lukua. Organisoituminen pitää käydä perusteellisesti läpi. Pitää löytää vastaukset sille, miten vastataan odotuksiin, Perttula listaa. 

Perttulan mukaan on katsottava paitsi eteenpäin myös taaksepäin. On mentävä aivan puolueen juurille 120 vuoden taakse, syväidentiteettiin. 

Perttula nostaa esille aatteellisia johtoajatuksia, jotka voidaan hyvin tuoda alkuajoilta tähän päivään. 

– Minua kiehtoo suhde maahan. Maahenki, perusajatus tasapainosta luonnon varjelussa ja hyödyntämisessä. Se, miten se tehdään sukupolvet yhdistävällä tavalla, antaa perspektiiviä, Perttula sanoo. 

– 120 vuoden perspektiivi on hyvä tukkipuun kierto pohjoisessa Suomessa. Taloudellisesti kun miettii, niin vasta neljäs sukupolvi tekee siitä taloudellista tulosta, mutta aiemmat ovat jo ajaneet asiaa.

Kansanvalta on toinen suuri kertomus. 

– Se luonne on hyvä nähdä, miten keskusta asemoitui kansanvaltaa ajaneena kansanliikkeenä ja sivistysliikkeenä, miten keskusta näistä kasvoi vahvaksi valtiolliseksi vaikuttajaksi. Keskustan vahvuus on ollut olla sovitteleva voima ei vain vasemmiston ja oikeiston välillä vaan myös kansan ja valtion välillä. Parhaimmillaan keskusta on ollut edistys- ja valistusliike.

Kansanliikkeen syvävirtausten sekä tiedon voimaa korostaa myös pitkän parlamentaarikon uran tehnyt Kääriäisen tavoin ministerin arvonimen saanut Sirkka-Liisa Anttila. 

Aatteen juurista on luontevaa lähteä liikkeelle juhlavuoden hengellä. 

– Nyt kun Kyösti Kallion syntymästä on kulunut 150 vuotta, niin tämä pitää hyödyntää joka piirissä ja järjestää Kallion juhlaseminaareja. Käydään läpi perusasioita, miten Kalliosta ja Santeri Alkiosta alkaen maalaisliitto–keskusta-aate on vaikuttanut suomalaisen yhteiskunnan kehittymiseen ja kehittämiseen sekä kansanvaltaisen järjestelmän turvaamiseen, Anttila linjaa.  

– Käsitykseni on, että jos nykynuori ei tiedä mitään keskustan historiasta, ei hän pysty kestävästi puolueen uutta tulevaisuutta suunnittelemaan.

Oleellisinta on palauttaa suora yhteys kansalaisiin. 

– Unohdimme tämän. Keskusta on aina elänyt ja elää jatkossakin kansalaisten keskellä ja kansalaisten kanssa. Järjestötyö on henkitoreissaan, ja johtopäätökset on tehtävä. Joka piirissä on analysoitava, miten vaaleissa onnistuttiin. Ja miten piirin toiminta vastaa tämän päivän haasteisiin, Anttila korostaa. 

Tuleva oppositiokausi antaa paljon mahdollisuuksia, mutta Anttila korostaa, että oppositioinnon keskelläkin on lopetettava erään asian laiminlyönti. Hänen mukaansa tiedollinen osaaminen lyötiin laimin kaksi viimeistä vaalikautta. 

– Eduskuntaryhmän tulee perustaa työryhmiä, jotka perehtyvät eri aihepiireihin. Pitää olla tiedollinen ylivoima, sitten pystymme haastamaan kenet tahansa. Keskustan pitää tehdä töitä, että tutkimus- ja muun tiedon kautta analysoimme parhaiten eri sektorien kehitystarpeet.

Perttula muistuttaa, että keskusta puhuttelee parhaimmillaan kaikkia suomalaisia. 

Keskustan erinomainen kyky on Perttulan mukaan ollut kyky tuoda vastaparit sisälleen niin, että niistä onkin tullut yhteistä asiaa palvelevia vastinpareja. 

– EU-jäsenyys on hyvä esimerkki. Prosessi oli pitkä ja vaikea, mutta suomalaiset tulivat yllättävän ehyinä ulos tilanteesta.

Elimellinen osa keskustaa onkin, että se on suuri puolue, joka tuo monenlaiset ihmiset yhteen. Keskisuurena keskusta ei pärjää, Perttula varoittaa. 

Sirkka-Liisa Anttilan silmissä tulevaisuuden vahva keskusta näyttää hyvin toisenlaiselta kuin mitä se on nyt. 

– Media- ja nettimaailma on kehittynyt niin paljon, että me olemme vasta lapsenkengissä siinä. Esimerkiksi osa perussuomalaisten uusista edustajista rakensi kampanjansa vain verkossa. Tämä on suuri haaste. Samalla meiltä odotetaan selkeitä kansankielisiä linjauksia, että ihmiset tietävät, mitä tavoittelemme. Vaikea kausi on tulossa.

– Tästäkin noustaan yhdessä, mutta se vaatii työtä, työtä ja työtä.

Keskustan nuori polvi ei tunnetusti pelkää olla piikki puolueen lihassa. Suomenmaan haastattelemat nuoret vaikuttajat näkevätkin, että keskustan on nyt kestettävät piikit ja löydettävä itsensä uudelleen. 

Toivo on nuorissa sikälikin, että keskustan nuorisokannatus on enemmän kuin tuplaantunut viimeisen reilun vuoden aikana 4–5 prosentin tasosta 11–12 prosentin tasolle. 

Tänä aikana keskustanuorten puheenjohtajana toiminut Aleksi Sandroos toteaa, että keskustan on ymmärrettävä olevansa nyt keskisuuri puolue ja muutettava sen myötä rakenteitaan ennen kuin uutta nousua rakennetaan. 

Aatteellinen uudistustyö on nuorisojohtajan mielestä epäonnistunut täydellisesti. 

– Sekä oikeiston että vasemmiston kanssa kannatus romahti. Tämä kertoo siitä, että keskustalla ei itsellään ole annettavaa.

Arvoakselilla yleispuolue ei Sandroosin mukaan pärjää, ja ainoa oikea paikka keskustalle onkin vasemmisto–oikeisto-akseli. 

Asiakysymyksissä keskustalla on Sandroosin mukaan tällä hetkellä annettavaa vain maaseudun ja maatalouden asiassa. 

– Ja vain maataloudessa pärjätään. Maaseudun väki vähenee väistämättä, ja maaseudun asiassa äänestäjän kannalta perussuomalaisten populismi toimii paremmin.

Kohderyhmäajattelusta Sandroos varoittaa. 

– Nyt vain omat kannat, arvot ja ajatukset yhteen. Jos lähdetään taas siihen, että haetaan tuota ryhmää kokoomuksen, tuota perussuomalaisten, tuota SDP:n suunnalta, niin se ei toimi. Tällä tavalla toimivaa puoluetta ei pitkällä aikavälillä enää ole.

– Parhaimmillaan keskusta puhuttelee kaikkia keskelläolon, sentrismin, kielellä. Meidän pitää valita oma suunta ja selvittää, mitä mieltä olemme tulevaisuuden yhteiskunnasta. Sitä kautta haetaan heitä, jotka ovat meidän kanssamme samaa mieltä, Sandroos korostaa.

Keskustaopiskelijoita luotsaava Olivia Löytänen toivoo, että erilaiset keskustalaiset tuodaan nyt yhteen. 

– On todella tärkeää lähteä kuulemaan koko kenttää ja osallistaa sisarjärjestöjä aktiivisesti. Mitä olen huomannut keskustalaisten keskusteluissa, niin näkemyksiä on todella paljon erilaisia siitä, mikä on ajanut puolueen tähän tilaan. Kokoavat keskustelut ovat todella tarpeen.

Aatteellisissa kysymyksissä kannattaa lähteä liikkeelle yhdistävistä asioista. 

– Puhutaan ensin kaikille tärkeistä asioista, kuten sivistys- ja aluepolitiikasta. Yhdistävistä tekijöistä on helppo lähteä liikkeelle, ja siirtyä sitten vaikeampiin, keskustalaisia jakaviin teemoihin, Löytänen katsoo. 

Hän muistuttaa, että pelkästään peruskannatusalueiden ”takaisinvoittamiseen” ei pidä jumittua. 

– Etelän vaalipiireihin ja kaupunkeihin pitää nyt lähteä panostamaan. Moni ajattelee, että vain maaseudun ja syrjäseutujen asialla noustaan, mutta ei tuloksen nostaminen siellä suurenna puoluetta paljon.

Viestinnässä asento on otettava etukenoiseksi. 

– Sekin muuttuu, millainen viestintä ihmisiä kiinnostaa. Siinä pitää pysyä perässä ja etenkin ennakoivasti edellä, Löytänen kannustaa. 

– Nykyään ei jakseta enää niin paljon lukea pidempiä tekstejä, ja nuoriin vetoavaa visuaalista viestintää tarvitaan. Helposti katsottavilla videoilla nuori voi saada jotain irti keskustan politiikasta.

Satakunnan vaalipiiriä edustava Joonas Immonen ja Savo-Karjalaa edustava Auli Piiparinen tekivät hyvät tulokset eduskuntavaaleissa nuorina ehdokkaina. He korostavat, että keskustalta vaaditaan erityisesti näkemyksiä luonnon ja ympäristön suhteen. 

Ympäristöasiat kytkeytyvät molempien mielestä hyvin luontevasti aluepolitiikkaan. 

– Enemmän pitäisi pitää agendalla keskustan luontosuhdetta. Se, että ollaan yhtä maan kanssa ja sitä viljellään ja varjellaan. Biotaloudesta pitää puhua rohkeasti. Keskustassa yhdistyy sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen tasapaino, Immonen korostaa. 

– Osalle keskustan sisälläkin vihreä siirtymä on kirosana, osalle tärkeä asia ja itsestäänselvyys. Vaalikentillä huomasi, että kun perusteli näkökulmiaan, niin huomattiin, että hei, olemmekin samalla puolella, vaikka aluksi näytti, että ollaan eri linjoilla, Piiparinen kannustaa ympäristö- ja muuhun keskusteluun.

Uuden ajan maahenki ottaa mukaan kaikki alueet, myös kaupungit. Kaupunkilaisillekin luonto voi olla läheinen asia. 

– Maanläheisyys, luonnon puolustaminen ja arvostaminen on syvää keskustalaisuutta. Kaupungeissakin lähiluonto on tärkeässä roolissa ja niistäkin löytyy retkeily- ja myös metsästysmaastoja. On erilaisia kotiseutuja, Piiparinen muistuttaa. 

– Omalta äänestäjäkunnalta ja ei-keskustalaisilta liikkuvilta äänestäjiltä sain vahvaa viestiä maanläheisestä ja luonnonläheisestä maa- ja metsätalouspolitiikasta. Etenkin metsät puhuttivat paljon. Savo-Karjalassa nähdään, että metsiä saa yhä käyttää ja niitä tarvitaan myös suojeltavaksi. Tämä ei ole joko–tai- vaan sekä–että-kysymys. 

Immonen viittaa myös kaupunkien ja maaseudun välimuotoihin. 

– Kun on puhuttu rakennemuutoksesta ja maaseudun autioitumisesta, unohdetaan, että suurten keskusten ulkopuolella asuu yhä yli kolme miljoonaa suomalaista.

– Keskustan politiikan lähtökohtana pitää olla koko Suomi ja vahvat maakunnat. Voimme tehdä politiikkaa, jolla elämisen mahdollisuudet säilytetään kaikkialla, Immonen luottaa. 

Hän toivoo myös suoraa puhetta maataloudesta, maaseudusta ja maakunnista sen sijaan, että piilotellaan aluepolitiikka-kattotermin alla.

Nuoret ehdokkaat tyrmäävät ajatuksen, että nuoria pitäisi katsoa politiikassa vain yhtenä ryhmänä, jota kiinnostavat vain niin sanotut nuorten asiat. 

– Hieman kyllästyin vaalikentillä siihen lauseeseen, että sinä keräät niitä nuorten ääniä. Toki se kertoo, että arvostetaan, mutta kyllä läpimeno vaatii ylisukupolvista työtä ja tukiryhmiin tarvitaan eri ikäisiä, Piiparinen sanoo. 

– Nuoria lähellä olevat asiat ovat ihan normaaleja kysymyksiä, kuten polttoaineiden hinta. Nuorten politiikkaa ei pidä ulkoistaa politiikan asialistasta, Immonen huomauttaa. 

Nuoria ei saa ulkoistaa myöskään keskustan uudistuskeskusteluista. 

– Keskustanuoria ja puoluetta pitää tuoda lähemmäs toisiaan. Nuorisojärjestö on selkeästi oma järjestönsä, mutta samasta linjasta veistetty puolueen kanssa. Välillä tuntuu, että nuoriso- ja opiskelijajärjestöt noteerataan vain juhlapuheissa, Immonen harmittelee. 

– Olisi hyvä, että keskusteluja käytäisiin yli järjestörajojen niin, että emopuolueen kanssa läsnä olisivat nuoriso-, opiskelija- ja naisjärjestö, Piiparinen kannustaa puoluetta ja piirejä. 

– Jäseniä pitää törmäyttää toisiinsa muutenkin kuin vaaleissa.

Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä toukokuussa 2023.