Ilmastopaneeli: Turvemaita ei ole tarve lisätä omavaraisuuden varmistamiseksi – "Maataloudessa on enemmän kustannuskriisi kuin ruuan riittävyysongelma"
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut esiin keskustelua ja huolta myös suomalaisten ruokaturvasta sekä energian riittävyydestä.
Vaikka turve on perinteisesti toiminut Suomessa kriisipolttoaineena, ei Ukrainan sota anna aihetta lisätä turpeen tuotantoa ainakaan Ilmastopaneelin tuoreen raportin mukaan.
– Ilmastotavoitteista ja -toimista ei tule tinkiä sodasta huolimatta. Sen sijaan irtaantumista fossiilisista polttoaineista ja riippuvuudesta Venäjään tulee jouduttaa, toteaa Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.
Tavoitteena on Ilmastopaneelin mukaan edelleen syytä pitää turpeen ulossulkeminen lämpölaitoksista ja teollisuudesta vuoteen 2030 mennessä.
– Turpeen varmuusvarastot tulee luoda huoltovarmuuskeskuksen määritysten mukaan, mutta turve ei ratkaise esimerkiksi suurten kaupunkien lämmitysongelmaa, Markku Ollikainen muistuttaa.
Päästöttömiä ratkaisuja on tuotettava lämmitykseen asteittain.
– Teolliset lämpöpumput, maalämpö, keskisyvät lämpökaivot, hän luettelee esimerkkejä.
Turvemaita ei ole Markku Ollikaisen mukaan tarpeen lisätä myöskään ruuan omavaraisuuden varmistamiseksi.
– Maataloudessa on enemmän kustannuskriisi kuin ruuan riittävyysongelma, puheenjohtaja Ollikainen korostaa.
Turvemaat ovat Ilmastopaneelin mukaan merkittävä hiilivarasto, eikä niiden roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä voi sivuuttaa.
Toimet on suunniteltava pitkäjänteisesti oikeudenmukainen siirtymä mahdollistaen, raportti painottaa.
Ilmastopaneelin raportin mukaan tunnistettuja toimia päästöjen vähentämiseksi on toistaiseksi hyödynnetty vain vähän.
Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vaatiikin päästövähennysten lisäksi myös maankäyttösektorin nettonielun vahvistamista.
Ilmastopaneelilla on ollut meneillään iso hanke, jossa on tarkasteltu turvemaiden maankäyttöä.
Hankkeen johtamisesta vastannut ilmastopanelisti Kristiina Lång painottaa Ollikaisen tapaan sitä, ettei turpeen käytön vähentämisen peruslinjaa ole syytä lähteä muuttamaan.
Vihreään siirtymään kuuluu paitsi turpeen polton lopettaminen, myös ojitettujen turvepeltojen ja suometsien käytön muuttaminen kestävämpään suuntaan.
– Kiireellisin kehityskohde on uusien ojitusten ja muiden turvemaiden käytön intensiivisyyttä lisäävien toimien hillitseminen. Myös olemassa olevien ojien syventämisen tulisi olla luvanvaraista. Näin mahdollistettaisiin nykyisen hiilivaraston säilyminen ja helpotettaisiin merkittävästi kokonaispäästöjen vähentämistä, Lång sanoo.
– Pellonraivauksen luvanvaraisuus ja maankäyttömuutosmaksu voisi myös ohjata toimintaa kustannustehokkaasti oikeaan suuntaan, raportissa todetaan.
Maatalouspolitiikka ei raportin mukaan tällä hetkellä tue ilmastotavoitteita riittävän hyvin. Tukijärjestelmä suuntaa enemmän rahoitusta turvepeltojen pitämiseen maataloudessa kuin niiden ympäristöhaittojen torjumiseen.
– Turvepelloista luopumiseen ja niiden käytön muuttamiseen tarvitaan uudenlaisia kannustimia, kuten tukia turvepeltojen vettämiseen. Esimerkiksi kosteikkoviljelyä kannattaa edistää parantamalla sekä viljelijöiden että jalostavan teollisuuden toimintaedellytyksiä, Lång toteaa.
Kosteikkoviljely voi Suomessa olla osaratkaisu siirtymävaiheen raaka-ainepulaan turvetuotannon loppuessa.
– Märillä tai uudelleen vetetyillä turvemailla voidaan tuottaa korvaavaa biomassaa esimerkiksi energiantuotantoon, kasvualustoihin tai kuivikkeisiin. Osa kosteikkoviljelykasveista soveltuu rakennusmateriaaleiksi, muovia korvaaviksi komposiiteiksi, rehuksi tai erikoistuotteisiin, kuten biohiileksi. Turvetta korvaavien raaka-aineiden tutkimukseen tulee panostaa ja tuotekehityksessä etsiä kokonaan uusia vaihtoehtoja turvetuotteille, raportissa mainitaan.
Kestävän maankäytön ohjauksen tulisi Ilmastopaneelin mukaan olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa.
– Tarvitaan kansallinen suunnitelma, joka ohjaa hallittuun turvepeltojen alan pienentymiseen. Maanomistajat kaipaavat selkeitä linjauksia ilmastotoimista, lisää tietoa menetelmistä ja taloudellisia kannustimia hillintätoimien toteuttamiseen”, Lång sanoo.
– Kansallinen suunnittelu kannattaa aloittaa jo ennen EU:sta todennäköisesti tulossa olevia uusia aloitteita, jotta toimet voidaan räätälöidä Suomen oloihin sopiviksi, ilmastopanelisti jatkaa.
Turpeen energiakäytön vähenemisen nopea tahti on raportin mukaan luonut haasteita oikeudenmukaisen ja hallitun elinkeinosiirtymän turvaamiseen turvealalla työskenteleville.
– Hallitus tukee turvealan toimijoita ja onkin tärkeää, että he ovat mukana konkreettisten siirtymätoimenpiteiden suunnittelussa. Turvealan kokemuksista kannattaa ottaa oppia mahdollisesti odotettavissa olevien elinkeinosiirtymien suunnittelussa ja toteuttamisessa.