Ihmiskunnan pahuus tiivistyi toisessa maailmansodassa – nyt nationalismi nousee taas ja vastakohdat kärjistyvät
Aamuyön tunnit katkesivat tykinlaukauksiin syyskuun 1. päivänä vuonna 1939.
Danzigin kaupunki uinui Itämeren rannalla Puolan ja Saksan maakaistaleiden välissä. Kaupunki ei varsinaisesti kuulunut millekään valtiolle, sillä siitä oli tehty ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kansainliiton suojelusta nauttiva vapaakaupunki.
Uinuminen on kuitenkin ehkä väärä termi kuvaamaan vuotta 1939. Saksan johtaja Adolf Hitler järisytti maailmanpolitiikan perustuksia laajentumispyrkimyksillään. Jännitteet olivat leijuneet koko Euroopan yllä kuin painava pilvi.
Ja nyt tykit jyskäsivät Danzigissa. Ammukset laukaistiin kaupungin satamaan parkkeeratulta saksalaiselta laivalta Schleswig-Holsteinilta.
Ammukset oli kohdistettu kaupungin kyljessä sijaitsevalle Westerplatten niemimaalle, jossa toimi Puolalle kuuluva pieni varuskunta.
Noista laukauksista alkoi toinen maailmansota. Joitakin tunteja myöhemmin Saksan armeija rynni täysimittaisella hyökkäyksellä Puolan kimppuun.
– Kyse on erittäin merkittävästä päivästä maailmanhistoriassa, sanoo poliittisen historian professori Vesa Vares Turun yliopistosta.
Vielä tuolloin kukaan ei tiennyt, millaiset seuraukset sodan aloittamisella oli. Mutta nyt tiedämme: seuraukset olivat verisemmät kuin koskaan ennen tai jälkeen.
Kuolleet lasketaan useissa kymmenissä miljoonissa. Ihmiskunnan pahuuden huipentuma oli holokausti, jonka seurauksena arviolta kuusi miljoonaa juutalaista sai surmansa.
– Kyse on poikkeuksellisen brutaalista tapahtumajaksosta maailmanhistoriassa, Vares summaa.
Sodan syttymisen päivää ei kuitenkaan ole tavattu muistella niin paljon kuin esimerkiksi sodan päättymistä.
Vareksen mukaan siihen on selkeä syy. Sodan voittajat eli Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto ovat halunneet korostaa sankarillista rooliaan natsi-Saksan kukistajana.
– Sitä ei ole haluttu niin paljon muistella, milloin maailmanhistoriallinen suuri tragedia alkoi, koska se päivä on tietyllä tavalla kaikkien tappio.
Toisen maailmansodan muistelussa korostuu kertomus hyvästä ja pahasta. Saksa on aukottomasti paha, liittoutuneet pahan voittaneita hyviä. Monille riittää koko kuuden vuoden silmittömän tappamisen selitykseksi se, että Hitler oli hullu.
– Paljon tärkeämpää olisi kysyä, miten oli mahdollista, että Hitler nousi valtaan ja miten muu maailma oli niin varustautumaton siihen, mitä oli tulossa, Vares sanoo.
Toisesta maailmansodasta ei voida puhua ilman ensimmäistä.
Versailles’n rauhassa 1919 Saksaa nöyryytettiin. Ympärysvallat pitivät sitä sodan syypäänä.
Katkeruus ja vääryyden kokemukset jäivät kytemään saksalaisten mieliin. Ne olivat oivallista polttoainetta, kun Hitler pyrki valtaan 1920-luvun alusta lähtien.
Lisää bensaa liekkeihin tuli siitä, kun maailmanlaajuinen lama kurmuutti Saksaa ankaralla kädellä 1930-luvun alussa.
Samaan aikaan Eurooppa pelkäsi kiivaasti kommunismin aaltoa. Neuvostoliitto oli perustettu vuonna 1922. Kommunistit olivatkin juutalaisten ohella Hitlerin retoriikan keskeisiä vihollisia.
Kun maailma oli täynnä epävarmuuksia, moni saksalainen kaipasi autoritääristä johtajaa, joka sanoo ulkoisille uhkille selkeästi ei.
– Asetelmassa on paljon samaa kuin nykyajassa, sanoo Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta.
Suoria yhtäläisyysmerkkejä menneisyyden ja nykyisyyden väliin ei hänen mukaansa voi koskaan vetää, mutta yhteisiä piirteitä etsimällä voidaan lisätä ymmärrystä.
Maailma hallitsevat nytkin monet epävarmuustekijät kuten ilmastonmuutos, talouden ja teknologian murros sekä globalisaation ja demokratian kriisit.
Monimutkaiseksi muuttuneen maailman keskellä ihmiset kaipaavat helppoja ratkaisuja. Nationalismi on nousussa, populismi saa jalansijaa, yhden asian liikkeet villitsevät, polarisaatio vahvistuu.
Pakolaisvirrat ja terrori-iskut synnyttävät viholliskuvia, joita poliitikot hyödyntävät sumeilematta retoriikassaan.
– Emme voi ennustaa, mihin tämä kaikki johtaa, mutta kysymys siitä, voisiko historiasta joskus oppia jotain, on nyt todella ajankohtainen, Kolbe sanoo.
Yksi tärkeimmistä huomioista Kolben mukaan on se, ettei natsi-Saksa tai sen aikaansaama holokausti syntyneet yhdessä yössä. Ne olivat pitkän ajan tulos.
Kansa äänesti Hitlerin kiinni vallan kahvaan demokraattisissa vaaleissa. Kun ote tuosta kahvasta oli kerran saatu, keinoja ei enää kaihdettu.
Demokraattisen järjestelmän puolustajat eivät luovuttaneet heti, mutta instituutiot, lait ja rajat eivät olleet tarpeeksi vahvoja estämään Hitlerin pyrkimyksiä.
– Suurin osa kansallissosialistista puoluetta äänestäneistä ei osannut ajatella tulevaisuutta tai sitä, että he äänestäisivät diktatuuria. He ajattelivat äänestäessään vain sen hetkistä tilannetta, Vares korostaa.
Sama asetelma toistui maailmanpolitiikassa. Harva uskoi, että Hitler olisi valmis viemään peliä niin pitkälle, että uusi maailmansota syttyisi. Länsivallat katsoivat tilanteen kehittymistä sivusta niin kauan, että puuttuminen oli jo myöhäistä.
Harva saksalainen olisi myöskään suostunut suorilta hyväksymään juutalaisten vainoja ja murhaamista.
Epäluulojen juuret olivat kuitenkin syvällä vuosisatojen takana. Hitler sekoitti ne taitavasti omiin oppeihinsa kansojen ylemmyydestä tai alemmuudesta sekä ihmisrotujen paremmuudesta ja huonommuudesta.
– Asiaan liittyy hyvin monimutkaisia ja monisyisiä kerrostumia. Mikään maa ei ole vapaa sellaisesta. Saksassa sattui vain olemaan poliittinen koneisto, joka osasi sytyttää ne kaikki epäluulot täyteen liekkiin.
– Sekin on kiinnostava ilmiö, että kun ääripäät ovat aikansa esillä, alkaa sivistyneistökin hyväksyä heidän mielipiteitään.
Eurooppalaisella tasolla toisen maailmansodan muistamiseen liittyy useita monimutkaisia ilmiöitä.
Lännessä sodan päättyminen tarkoitti demokratian, vapauden ja taloudellisen nousun vuosikymmeniä. Idässä kehityssuunta oli toinen.
Kolbe nostaa esiin Puolan ja Unkarin. Molemmat maat joutuivat sodassa natsi-Saksan otteeseen. Holokaustin tunnetuimmat ja rumimmat ilmiöt tapahtuivat niiden alueilla. Jo siinä olisi paljon kansallista traumaa purettavaksi.
Sodan päättyminen tarkoitti Puolalle ja Unkarille kuitenkin joutumista Neuvostoliiton talutusnuoraan. Totalitarismi vain jatkui. Noin viidenkymmenen vuoden ajan sotaa oli mahdollista muistella vain Neuvostoliiton korostamasta näkökulmasta.
Kun Berliinin muuri murtui 30 vuotta sitten vuonna 1989, alkoi kiivas markkinatalouden, liberalisoinnin ja globalisoinnin aikakausi. Menneisyyttä alettiin muistella moninkertaisen uhriutumisen ja marttyyriuden näkökulmasta.
Nämä teemat ovat olleet keskeistä polttoainetta nationalisteille, jotka ovat nousseet 2010-luvulla valtaan sekä Puolassa että Unkarissa. Maiden poliittinen kehitys huolettaa koko Euroopan unionia.
– Maat käyvät läpi nyt sellaisia kysymyksiä, mitä Suomessa kohdattiin 1920- ja 1930-luvuilla, Kolbe sanoo.
Luottamus vai epäluottamus? Vakaus vai kuohunta? Eristäytyminen vai yhteistyö?
Maailma on nyt isojen kysymysten edessä. Yksilön on vaikea vaikuttaa niihin, sillä ratkaisevampaa on se, mihin massat kulkevat.
Kolben ja Vareksen mukaan epätoivoon ei silti ole syytä vajota. Molemmat tutkijat korostavat, että jälkikäteen historian kehityssuunnat näyttävät aina itsestäänselviltä, vaikka toisen maailmansodankin kohdalla tapahtumat olivat monen tekijän summa.
Asiat olisivat voineet monessa kohdin mennä myös niin, ettei koko sotaa olisi tullut. Usein käykin niin, että dramaattiset käänteet saavat enemmän huomiota kuin positiiviset kehityskulut.
– Suomessakin valittiin 1930-luvulla lopulta laillisuuden tie ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, vaikka tarjolla oli toisenlainenkin suunta, Kolbe huomauttaa.
Hyviin kehityssuuntiin pitäisi hänen mukaansa kiinnittää huomio nytkin.
– Me voimme esimerkiksi vahvistaa hyvää ja rakentavaa isänmaanrakkautta. Voisimme aidosti olla ylpeitä vaikkapa koululaitoksestamme ja vapaasta mediasta. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa ylemmyyttä muita kohtaan.
Pieni puolalainen varuskunta Danzigin kyljessä kesti toisen maailmansodan alussa muutaman päivän, kunnes saksalaiset saivat sen valloitettua.
Nykyään puolankielisellä nimellä Gdansk tunnettu kaupunki sai seuraavina vuosia kokea saman, mitä niin moni muukin eurooppalainen kaupunki: saksalaiset isännät vainosivat juutalaisia ja valloittajina vuonna 1945 saapuneet neuvostoliittolaiset ryöstivät ja raiskasivat paikallisia.
Sodan järjettömyyttä kaikki tyynni.
– Sota on aina valtava muistitihentymä, jossa sekoittuvat yksilöiden, perheiden, sukujen, paikkakuntien, maakuntien ja kansakuntien kohtalot, Kolbe huokaa.
Sodista tulee hänen mukaansa aina eräänlaisia päättymättömiä tarinoita, joiden muisteleminen jatkuu ja jatkuu. Yhdenlaista totuutta niistä ei koskaan saavuteta.
– Euroopan kollektiivinen sodan muistimaailma on yhtä kerroksinen ja monitasoinen kuin on kansakuntien määrä.
Näin tapahtumat etenivät
11/1918 Ensimmäinen maailmansota päättyy
6/1919 Versailles’n rauha
6/1921 Adolf Hitleristä Saksan kansallissosialistisen puolueen puheenjohtaja
12/1922 Neuvostoliitto perustetaan
1/1924 Vladimir Lenin kuolee, Josef Stalinista Neuvostoliiton johaja
1925 Hitlerin Mein Kampf julkaistaan
1/1933 Hitleristä Saksan valtakunnankansleri
8/1934 Hitleristä Führer eli diktaattori
1935 Saksan asevarustelu kiihtyy täyteen vauhtiin
3/1936 Saksa valloittaa demilitarisoidun Reininmaan
7/1936 Espanjan sisällissota syttyy
7/1937 Japani hyökkää Kiinaan
3/1938 Itävalta liitetään Saksaan
11/1938 Saksan kristalliyö
3/1939 Saksa valloittaa Tsekkoslovakian
4/1939 Espanjan sisällissota päättyy
8/1939 Molotov–Ribbentropp-sopimus
9/1939 Saksa hyökkää Puolaan. Neuvostoliitto miehittää Puolan itäosat.
11/1939 Suomen talvisota syttyy
3/1940 Talvisota päättyy
4/1940 Saksa valloittaa Tanskan ja Norjan
5/1940 Saksa hyökkää länteen: Ranskaan, Alankomaihin ja Belgiaan
6/1940 Neuvostoliitto miehittää Baltian
4/1941 Saksa miehittää Jugoslavian
6/1941 Saksa hyökkää Neuvostoliittoon (operaatio Barbarossa)
6/1941 Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkaa
syksy 1941 Saksa tekee ”lopullisen ratkaisun” ja aloittaa juutalaisten kansanmurhan
12/1941 Japani hyökkää Yhdysvaltain kimppuun Pearl Harborissa
kevät 1942 Japanin valta laajimmillaan Tyynellämerellä
1942 Saksan valta laajimmillaan idässä ja lännessä
2/1943 Saksan raju tappio Stalingradissa kääntää sodan suunnan
7/1943 Liittoutuneiden maihinnousu Sisiliaan
1/1944 Leningradin piiritys päättyy Saksan tappioon
6/1944 Normandian maihinnousu
6/1944 Jatkosodan suurhyökkäys Karjalan kannaksella
9/1944 Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyy
9/1944 Lapin sota syttyy
alkuvuosi 1945 Saksan puolustus murtuu
1/1945 Auschwitz vapautetaan
2/1945 Jaltan konferenssi
3/1945 Liittoutuneiden voitto Japanista kuuluisassa Iwo Jiman taistelussa
4/1945 Lapin sota päättyy
4/1945 Länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton joukot kohtaavat Elbe-joella
4/1945 Hitler tekee itsemurhan
5/1945 Saksa antautuu virallisesti. Sota Euroopassa päättyy.
8/1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommi-iskut
9/1945 Japani antautuu ja toinen maailmansota päättyy
Artikkeli on julkaistu alun perin Suomenmaan kuukausilehdessä 9/2019. Suomenmaan voit tilata täältä .