Hurja pommitusretki Kremliin "Hanssin-Jukalla" jäi tekemättä – Mannerheim torjui ruotsalaispilotin talvisodan ahdingossa tekemän tarjouksen
Kreml alkuvuonna 1940. Neuvostotyranni Josif Stalin ja ulkoministeri Vjatsheslav Molotov käyvät läpi suunnitelmia sinnikkäästi taistelevan Suomen miehittämiseksi ja alistamiseksi.
Lähestyvä lentokonemoottorien jyrinä kiinnittää Molotovin huomion. Samassa hallintopalatsia vavisuttaa voimakas räjähdys, ja perään toinen. Rappaukset ropisevat katosta ja iso kattokruunu rämähtää keskelle lattiaa.
Molotov konttaa lattialla etsien silmälasejaan ja Stalin pudistelee tomua asetakiltaan.
– Nyt tsuhna viimeisen temppunsa teki! Minä pommitan koko Helsingin maan tasalle ja ammutan Mannerheimin, Stalin uhoaa.
Fiktiota ja vaihtoehtoista historiaa, joka voisi kuitenkin olla tottakin. Kremlin pommittamista todella pohdittiin talvisodassa, joskaan kovin pitkälle asia ei edennyt.
Hullunrohkean ehdotuksen teki ruotsalainen kreivi ja lentäjä Carl Gustaf von Rosen, jonka isä Eric von Rosen muistetaan Suomen ilmavoimien eräänlaisena perustajana tai kummisetänä. Von Rosen lahjoitti valkoiselle armeijalle sen ensimmäisen lentokoneen maaliskuussa 1918 ja maalautti koneen siipiin onnenmerkkinsä, sinisen hakaristin.
Carl Gustaf von Rosen jatkoi isänsä Suomi-perinteitä lahjoittamalla Suomen ilmavoimille keräysvaroin Hollannista hankitun amerikkalaisen Douglas DC-2 -matkustajakoneen. Kone muutettiin Saabin tehtailla Trollhättanissa pommikoneeksi ja siihen asennettiin myös kaksi konekivääriä, toinen kattoon ja toinen vasemmalle puolelle.
Tampereella suoritettujen lisämuutostöiden jälkeen von Rosen luovutti koneen 19. helmikuuta 1940. Lentolaivue 44:lle. Koneelle annettiin nimeksi ”Hanssin-Jukka”. Jostakin syystä Härmän häjyiltä peräisin olevaan nimeen tuli virhe, sillä oikea nimi olisi ollut Anssin-Jukka.
Kun venäläiset pommittivat Helsinkiä kerta toisensa jälkeen, von Rosen otti yhteyttä marsalkka Gustaf Mannerheimiin ja tarjoutui pommittamaan Kremliä Hanssin-Jukalla. DC-2 oli Suomen ilmavoimien ainoa kone, jonka toimintasäde riitti Moskovan pommittamiseen.
Mannerheim ja puolustusministeri Rudolf Walden kuitenkin torjuivat ruotsalaislentäjän huimapäisen ehdotuksen. Vaikka Kremlin pommittaminen olisi ollut terapiaa sotaa käyvälle maalle ja varsinkin pommituksista kärsineille helsinkiläisille, iskulla Moskovan sydämeen ja venäläisille pyhään Kremliin olisi voinut olla vakavat poliittiset seuraamukset.
Mannerheim kuitenkin kiitti von Rosenia tämän tarjouksellaan osoittamasta taistelutahdosta. Ralph Herrmansin Von Rosen -elämäkerran mukaan episodi opetti ruotsalaiskreiville, ettei hyökkäystä saa kohdistaa koskaan muihin kuin puhtaasti sotilaallisiin kohteisiin, muuten vain nostatetaan vihollisen taistelutahtoa.
Von Rosen pääsi kuitenkin lentämään koneellaan yhden pommituslennon talvisodan loppupuolella. Kohteena olleen venäläistukikohdan pommittaminen ei kuitenkaan onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja pommit saatiin irtoamaan vasta pakkolaukaisimella.
Kaiken lisäksi koneen toinen moottori syttyi tuleen, mutta kotiin paluu onnistui yhdelläkin moottorilla.
Hurja pommitusretki Kremliin olisi kaiketi voinut onnistuakin, joskin asialla voi vain spekuloida. Ainakaan Moskovan ilmapuolustus ei olisi moista temppua osannut odottaa.
Jotain hieman vastaavaa huimapäinen ruotsalaiskreivi onnistui kuitenkin myöhemmin toteuttamaan.
1960-luvun lopulla von Rosen osallistui lentäjänä Biafran sotana tunnettuun Nigerian sisällissotaan, jossa hän laati yhteistyössä Ranskan salaisen palvelun kanssa suunnitelman iskeäkseen Nigerian ilmavoimiin.
Von Rosen toi maahan viisi Saabin valmistamaa pientä Malmö MFI-9 -potkurikonetta, jotka varustettiin rakettiasein. Von Rosenin johtama lento-osasto ”Biafra babies” iski Nigerian lentokentille ja onnistui tuhoamaan muutamia MiG-17 -hävittäjiä ja kolme Iljushin Il-28 -pommikonetta.
Von Rosen kuoli somalisissien iskussa Ogadenin sodan aikana 13. heinäkuuta 1977 Godessa Etiopiassa. Hänet on haudattu Gulalen hautausmaalle Addis Abebaan.