Hitlerin valtaannoususta tasavuosikymmeniä – vastoin yleistä luuloa natsien vallanotto ei ollut millään tasolla demokraattinen
Tasan 90 vuotta sitten, 30. tammikuuta 1933, Adolf Hitler nousi Saksan valtakunnankansleriksi.
Surullisenkuuluisa Hitler tuskin kaipaa suuremmin esittelyjä, mutta yksityiskohdat hänen valtaannousunsa tiellä ovat ehkä vähemmän tunnettuja.
Natsipuolue eli virallisesti Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, NSDAP) oli syntynyt viitisentoista vuotta aiemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Puolue pysyi pitkään pienenä puolueena ollen yksi lukuisten radikaalien pienpuolueiden joukossa.
Laajempaan tietoisuuteen puolue nousi loppuvuodesta 1923, jolloin se yritti kaapata vallan Baijerissa. Niin kutsuttu oluttupavallankaappaus kukistui helposti, ja esimerkiksi Hitler joutui vankilaan.
Oikeudenkäynti toi Hitlerille kuitenkin näkyvyyttä. Hän voitti vetoavalla retoriikallaan ja puheillaan isänmaan pelastamisesta puolelleen paitsi median myös tuomarit, ja sai vain lyhyen tuomion. Vankilassa hänelle järjestettiin mukavat oltavat.
Hitler tunnettiin Saksassa laajalti, mutta vaalimenestys pysyi heikkona.
NSDAP:n takaisku oli puolueen kieltäminen vallankaappausyrityksen jälkeen. Vuonna 1925 puolue perustettiin uudestaan, ja vuoden 1928 vaaleissa se pääsi parlamenttiin. Edustajia natsit saivat tosin vain 12, kun parlamentin koko oli 491 edustajaa.
Vuoden 1930 vaaleissa natsit kirivät 107 edustajan puolueeksi valtiopäivillä eli Reichstagissa. Vielä ei kuitenkaan ollut merkkiä siitä, että vain muutamien vuosien päästä puolue ottaisi kaiken vallan ja kieltäisi muut puolueet.
Vuoteen 1932 mennessä natsien asema oli vahvistunut entisestään. Raju kansainvälinen lama koetteli Saksaa erityisen pahasti, ja moni menetti uskonsa vakiintuneisiin puolueisiin ja demokratiaan. Hitlerin puheet saksalaisten synnynnäisestä paremmuudesta, ulkopuolisten tahojen syyttäminen ja uudenlaisen sekä vahvan johtajuuden tarjoaminen upposi maaperään kuin paraskin lapion terä.
Hitler käytti myös mediaa paremmin kuin muut. Hänen puhekiertueensa lentokoneella ympäri Saksan oli mediaspektaakkeli. Hänen puhujalahjansa ja -tyylinsä olivat jotakin ennennäkemätöntä.
Vaaleissa heinäkuussa 1932 NSDAP sai 38 prosenttia äänistä päästen suurimmaksi puolueeksi. Edustajia natseilla oli nyt 230 paikkaa, Reichstagin ollessa 608-paikkainen.
Seuraavat vaalit järjestettiin jo saman vuoden marraskuussa. Natseille tuli lievästi tappiota, mutta puolue piti 196 paikkaa.
Poliittinen matematiikka alkoi käydä vaikeaksi loppuvuodesta 1932. Presidentti Paul von Hindenburg ja monet muut tahot yrittivät kaikin keinoin estää Hitlerin nousun valtakunnankansleriksi. Toimivaa hallitusta oli silti vaikea muodostaa ilman natseja.
Presidentti nimitti hallituksen muodostajaksi juonitteluun ja koviin otteisiin kykenevän Kurt von Schleicherin. Tämä yritti pitää Hitlerin poissa vallan kahvasta luomalla koalition, jonka muodostivat sosiaalidemokraatit, kristilliset sekä natsien oma vasemmistosiipi.
Osalle natseista kansallissosialismi tarkoitti vielä tuolloin myös aitoa sosialismia. Puoluesiipeä johtanut Gregor Strasser oli kuitenkin lähellä tappiotaan puolueen sisäisissä peleissä, ja vuonna 1934 strasseristit puhdistettiinkin puolueesta lopullisesti.
Sitoutumattoman von Schleicherin kompastuskiveksi muodostui myönteinen suhtautuminen sosiaalidemokraatteihin. Tämä ei miellyttänyt presidentti von Hindenburgia, ja Hitleriä tukenut katolisen Keskustapuolueen Franz von Papen saikin vakuutettua presidentin siitä, että Hitler kannattaisi nostaa valtakunnankansleriksi von Schleicherin tilalle, jotta sosialistit saadaan pidettyä ulkona vallan kamareista. Hitler kyllä saataisiin pidettyä aisoissa.
Valtakunnankanslerina Hitler tarttui heti tärkeimpään tavoitteeseensa, eli valtansa betonointiin.
Uudet vaalit olivat jo maaliskuun alussa 1933. Valtiopäivätalo oli palanut vain muutama päivä aiemmin, ja natsit syyttivät tästä kommunisteja. Monia kommunistien johtajia pidätettiinkin.
Varmuutta ei ole, oliko tuhopoltto natsien oma salajuoni. Todennäköinen on myös ajan virallinen selitys kommunistiradikaalin tekosesta.
Joka tapauksessa tulipalo auttoi natseja.
Vaaleissa tuli voittoa 92 paikan verran, mutta 288 ei vieläkään ollut yli puolta Reichstagin 647 paikasta.
Valtiopäivätalon tuhopolton vuoksi natsit onnistuivat runnomaan läpi uudet tavoitteensa.
Hätätila-asetuksen ollessa voimassa natsien SA- ja SS-joukot estivät osaa vasemmiston edustajista osallistumasta valtiopäivien istuntoon maaliskuun lopulla. Kiristyksellä ja uhkailulla osa edustajista taivutettiin natsien kannalle. Katoliset äänestivät natsien valtalain puolesta, jotta katolisen kirkon valtaoikeudet säilyisivät, kuten NSDAP lupasi. Kansalliskonservatiivinen puolue peesasi kansallissosialisteja alusta alkaen.
Käytännössä uusi valtalaki betonoi Hitlerin ja tämän puolueen vallan. Se antoi maan hallitukselle vallan säätää myös perustuslain tasoisia lakeja.
Hitler sai siis itse säätää lain, jolla hän teki itsestään yksinvaltiaan.
Muut puolueet kiellettiin ja Saksasta tuli kansallissosialistinen diktatuuri. von Hindenburgin kuoltua 1934 Hitler otti myös presidentin tehtävät, ja hänestä tuli titteliltään yksinkertaisesti vain ”Johtaja”, Der Führer.
Monesti ajatellaan, että Saksan kansa äänesti demokraattisesti Hitlerin ja natsit valta-asemaansa, jossa natseilla oli heti yksinkertainen enemmistö. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan vallanotto oli poliittisen juonittelun ja häikäilemättömyyden tulosta.
Hitlerin vallan alla natsipuolue alisti koko Saksan tahtoonsa ja kuriinsa. Natsit aloittivat 1939 toisen maailmansodan ja toteuttivat kuuden miljoonan ihmisen hengen vaatineen juutalaisten kansanmurhan, holokaustin.
Toinen maailmansota lopulta tuhosi natsihallinnon. Hitler teki itsemurhan Neuvostoliiton joukkojen vyöryessä pääkaupunki Berliiniin 30. huhtikuuta 1945. Tänä päivänä natsitunnukset ovat Saksassa perustuslailla kiellettyjä.
Lähteenä mm. Ailsby, Christopher; Kolmas valtakunta – Hitlerin Saksan tärkeimmät tapahtumat päivä päivältä (Gummerus 2005)