Historia | Myyttinen Brocken oli Itä-Saksan "Korvatunturi"– vuoren laelle pystytetty "Stasi-moskeija" kuuli lännestä lähes kaiken
Suomen ja Venäjän rajalla kohoava Korvatunturi tunnetaan myyttisenä Joulupukin kotipaikkana, jonka terävät huiput ”kuulevat” kaiken olennaisen lahjojen jakoa ajatellen.
Tavallaan vastaava paikka löytyi aikanaan myös Itä-Saksasta. Aivan entisellä Saksojen rajalla sijaitseva Harz-vuoriston korkein huippu, 1 142 metriin kurottava Brocken tunnetaan kansanperinteessä noitien kohtauspaikkana. Kylmän sodan aikana se oli kuitenkin idän ja lännen välisen elektronisen sodankäynnin keskeisin näyttämö.
Brocken oli myös yksi maailman tarkimmin varjelluista salaisuuksista – paikka, josta näki kaiken, mutta jonne kukaan ei saanut katsoa.
Brockenin strateginen merkitys perustui sen ainutlaatuiseen sijaintiin aivan entisen Itä- ja Länsi-Saksan rajalla. Korkeus ja esteetön näkyvyys syvälle länteen tekivät siitä huippuluokan paikan elektroniseen tiedusteluun.
Kun Berliinin muuri nousi vuonna 1961, vuori julistettiin sotilaalliseksi rajoitusalueeksi, ja siviileiltä pääsy huipulle estettiin kokonaan. Aina vuoden 1989 vallankumoukseen asti Brocken pysyi suljettuna linnakkeena, jota ympäröivät aidat, esteet ja vartioitu turvavyöhyke.
Huipulla toimi kaksi massiivista ja erillistä kuunteluyksikköä, joiden todellinen suorituskyky paljastui vasta arkistojen avauduttua.
Ensimmäinen näistä oli Itä-Saksan turvallisuusministeriön eli Stasin hallinnoima asema, joka tunnettiin koodinimellä ”Urian”. Sen päärakennusta kutsuttiin kansan suussa osuvasti ”Stasi-moskeijaksi” katolla sijainneen suuren, pallomaisen suojakuvun eli radomin vuoksi.
Toinen, kenties vieläkin merkittävämpi laitos oli Neuvostoliiton sotilastiedustelu GRU:n alainen ”Jenisei”, joka oli myös Neuvostoliiton läntisin kuunteluasema.
Neuvostosotilaita oli sijoitettuna vuorelle jo vuodesta 1947, ja muurin rakentamisen jälkeen heidän määräänsä lisättiin merkittävästi.
Asemien suorituskyky saavutti huippunsa 1980-luvulla. Brockenin ”silmät ja korvat” pystyivät lähes esteettömästi seuraamaan Länsi-Saksan ilmatilaa ja radiotaajuuksia.
Signaalitiedustelun avulla asemat poimivat ja tallensivat valtavia määriä radioliikennettä satojen kilometrien säteeltä, mukaan lukien sotilasradiot, poliisiradiot ja diplomaattisen viestinnän.
Erityisen dramaattista oli siviilien ja poliitikkojen puheluiden salakuuntelu. Asemilla kyettiin seuraamaan Länsi-Saksan linkkitornien välillä kulkevia keskusteluja, ja erityisenä kohteena oli silloinen pääkaupunki Bonn.
Nykyään Stasin arvellaan pystyneen seuraamaan jopa liittokansleri Helmut Kohlin viestintää. DDR:llä oli käytössään valtava ”äänikirjasto” länsisaksalaisista poliitikoista, mikä mahdollisti poliittisen urkinnan aivan vallan ytimeen.
Brockenilla oli roolinsa myös fyysisessä ilmatilan valvonnassa. Kun Naton koneet lensivät lähellä rajaa, Brockenilta pystyttiin havaitsemaan ja seuraamaan niitä nopeasti.
Jatkuva kissa ja hiiri -leikki johti usein vaarallisiin tilanteisiin, joissa molempien puolien hävittäjät nousivat ilmaan ja kohtasivat rajaviivalla usein Brockenin antamasta hälytyksestä.
Vuori oli hermokeskus, joka reagoi maailmanpolitiikan jännitteisiin välittömästi. Keskellä kylmän sodan vaarallisimpia vaiheita 1983 Nato järjesti Able Archer 83 -sotaharjoituksen, jonka Neuvostoliitto tulkitsi mahdollisesti todelliseksi hyökkäyksen valmisteluksi.
Brockenin kuunteluasemat kävivät ylikierroksilla poimien viestejä, jotka viittasivat ydinaseiden lataamiseen ja siirtämiseen lännessä. Brockenilta välitetty tieto hermostutti osaltaan itäblokkia, ja Neuvostoliitto nosti omien ydinaseidensa valmiustilaa.
Brocken oli etulinjassa varmistamassa, ettei yksikään moottorin käynnistys lännessä jäänyt huomaamatta. Jos tilanne olisi eskaloitunut ”kuumaksi” sodaksi, Brocken olisi ollut Naton ensimmäisten maalien joukossa sen strategisen merkityksen vuoksi.
Länsi ei tietenkään seurannut tilannetta toimettomana. Vain muutaman kilometrin päässä Brockenista, rajan länsipuolella sijaitsevalla Wurmberg-vuorella, sijaitsivat USA:n ja Ranskan vastaavat kuunteluasemat. Vuosikymmenten ajan nämä kaksi vuorta käytännössä ”tuijottivat” toisiaan radiotaajuuksilla.
Nykyään ”Vihreänä vyöhykkeenä” tunnettu rajalinja kulki aivan kahden vakoiluvuoren välissä. Wurmbergilla sijainneen hyppyrimäen hyppääjät lensivät kohti itää, ja tarinan mukaan rajalinjaa jouduttiin aikanaan jopa hieman siirtämään, etteivät mäkihyppääjät olisi vahingossa päätyneet DDR:n puolelle.
Vaikka vuori oli siviileiltä suljettu, siellä työskenteli jatkuvasti satoja ihmisiä. Sotilaiden ja vakoilueksperttien lisäksi huipulla työskenteli meteorologeja, jotka olivat harvoja siviilejä alueella.
Meteorologien kerrotaan auttaneen neuvostosotilaita tilastoimalla mahdollisimman kylmiä lukemia, jotta Moskova lähettäisi vuorelle enemmän polttoainetta ja hiiltä lämmitykseen. Nämä harvat siviilit olivat ainoita, jotka nousivat vuorelle päivittäin jalkaisin, ja ainoita, jotka pystyivät katsomaan salaa Länsi-Saksan televisiota.
Vaikka Berliinin muuri marraskuussa 1989 murtui, Brocken pysyi aluksi suljettuna linnakkeena. Tilanne muuttui yllättäen 3. joulukuuta 1989, jolloin tuhannet mielenosoittajat marssivat huipulle vaatien ”vapaata Brockenia”.
Tunnelma oli jännittynyt, mutta rauhanomainen. Sotilaille ja vakoilueksperteille tuli kiire. Ennen kuin portit avattiin siviileille kello 12.47, asemilla aloitettiin kuumeinen dokumenttien tuhoaminen. Nauhoitteita, muistiinpanoja ja teknisiä asiakirjoja poltettiin uuneissa niin kiivaasti, että savupiipuista nousi mustaa savua tuntikausia.
Kertomusten mukaan upseerit jopa rikkoivat hienoa elektroniikkaa kirveillä, jotta teknologia ei päätyisi lännen käsiin.
Kun mielenosoittajat vihdoin pääsivät sisään, he kohtasivat neuvostosotilaita, joille siviilien tulo vuorelle oli täydellinen kulttuurishokki. Suljettu sotilasalue muuttui symboliseksi vapauden paikaksi, ja upseereista tuli hetkessä vastentahtoisia ”oppaita” historialliselle kierrokselle.
Nykyään Brocken on osa Harzin kansallispuistoa, mutta sen menneisyys on edelleen fyysisesti läsnä. Entisessä ”Stasi-moskeijassa” toimii Brockenhaus-museo, jossa vierailijat voivat tutustua kylmän sodan tiedusteluhistoriaan ja nähdä alkuperäisiä antennilaitteistoja.
Sotilaslaitteet purettiin 1990-luvun alussa, ja venäläiset joukot poistuivat vuorelta lopullisesti vuonna 1994. Matkan huipulle voi tehdä historiallisella Brockenbahn-höyryjunalla, joka on mielenkiintoinen osa Saksan teknistä historiaa.
DDR-aikana juna kuljetti hiiltä ja tarvikkeita suljetulle vyöhykkeelle. Nykyään se vie matkailijoita paikkaan, joka oli kerran yksi maailman tarkimmin varjelluista salaisuuksista.
