EU haastaa jäsenmaansa todellisiin päästöleikkauksiin – komissiolla on todistustaakka osoittaa, että loikka hiilineutraaliin aikaan voi olla reilu
Yli vuoden päivät koronapandemian varjossa muhinut ilmastokriisi palasi jytinällä otsikoihin heinäkuussa, kun rankkasateiden aiheuttamat tulvat hyökyivät Länsi-Eurooppaan taloja murskaten ja siltoja repien. Kuolonuhreja vaatineet ääri-ilmiöt alleviivaasivat hyytävällä tavalla EU-komission julkaisemien ilmastotoimien välttämättömyyttä
14. heinäkuuta julkaistussa paketissaan EU-komissio ehdotti keinoja unionin päästöjen leikkaamiseksi vuosikymmenen loppuun menneessä 55 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Kyselyt mantereen eri kolkista osoittavat, että ilmaston lämpeneminen huolestuttaa eurooppalaisia, vaikka myös globaalin kulkutaudin taloudelliset ja sosiaaliset vitsaukset riivaavat edelleen.
Tieteellisesti voi olla mahdotonta osoittaa ilmastonmuutoksen suoraa yhteyttä yksittäisiin onnettomuuksiin, mutta tänäkin kesänä uutiskuvat liekkimeristä ovat olleet lähes jokapäiväisiä.
Rutikuiva Siperian Jakutia palaa. Kiinan Luoyangissa pato uhkasi pettää ja päästää vesimassat miljoonakaupungin niskaan.
Kanadalaisessa Lyttonissa mitattiin lämpöennätykseksi 49,6 astetta. Nyt lähes koko kylä on palanut maan tasalle.
Mainittakoon, että pohjoisemmasta sijainnistaan huolimatta Suomi kuuluu Lyttonin kanssa maantieteellisesti saamaa boreaaliseen vyöhykkeeseen.
EU:n osuus maailman kasvihuonepäästöistä on noin kahdeksan prosentin luokkaa.
Täkäläinen tupruttelun historia on silti pitkä, sillä se juontaa juurensa teollisen vallankumouksen hiilenkatkuiseen alkuun.
Valtavasta lakipaketista käytäviä neuvotteluita seurataan tarkasti niin Euroopassa kuin muuallakin.
Onnistuuko joukko demokraattisesti valittuja, eri poliittisia ideologioita edustavia, johtajia hylkäämään fossiilitalouden houkutukset?
Ja löytyykö sopu siitä, miten vihreästä loikasta eniten kärsivien osumia pehmennetään?
Löytyykö sopu siitä, miten vihreästä loikasta eniten kärsivien osumia pehmennetään?
Varoittava esimerkki epäoikeudenmukaisiksi koetuista ilmastotoimista ovat Ranskan keltaliivimielenosoitukset. Ne puhkesivat jo vuonna 2018 protestoimaan polttoaineveron korotusta ja elinkustannusten nousua vastaan.
Keltaliivien varjo häilyikin komission pressitilaisuuden yllä.
Ilmastoasioista vastaava varapuheenjohtaja, komissaari Frans Timmermans teki parhaansa vakuutellessaan medialle, ettei jo valmiiksi ahtaalla olevia jätetä oman onnensa nojaan.
Maailman hallitusten koronaelvytykseen varaamista 16 biljoonasta dollarista noin 380 miljardia dollaria käytetään puhtaan energian investointeihin. Se on kaksi prosenttia koko potista. Tyrmistyttävät luvut kävivät ilmi kansainvälisen energiajärjestön selvityksestä.
Tätä kyytiä hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät uuteen huippuunsa vuonna 2023. EU-komission historiallinen ilmastoesitys ei siis tullut hetkeäkään liian aikaisin.
Vaikka jäsenmaiden välisistä monimutkaisista neuvotteluista tulee poliittisesti vaikea ja raaka vääntö, Brysselin pääviesti on kirkas. EU haastaa jäsenmaansa todellisiin päästöleikkauksiin.
Lisäksi kansainvälisessä lehdistössä on arvioitu, että puolen miljardin kuluttajan varakkaana kauppa-alueena EU kirittää myös kilpailijoitaan ympäristöystävällisempään aikaan.
EU-komission historiallinen ilmastoesitys ei tullut hetkeäkään liian aikaisin.
Monet eurooppalaiset elinkeinoelämän järjestöt ja suuryritykset riensivät tukemaan komission avausta.
Esimerkiksi autonvalmistaja Volvo, joka aikoo sähköistää koko mallistonsa vuoteen 2030 mennessä, korosti heti tuoreeltaan, että viimeistään nyt vanhentuneesta teknologista on aika luopua.
Paketti onkin signaali yrityksille ja sijoittajille: voittajien leiriin kuuluvat ne, jotka panostavat uusiutuvaan energiaan ja puhtaisiin ratkaisuihin.
Osa ympäristöaktivisteista ja vihervasemmistolaisista poliitikoista pitää 55 prosentin päästövähennystavoitetta riittämättömänä.
Vaikka tahtia pitää varmasti kiristää tulevaisuudessa, kritiikkiä voi hiukan ilkikurisesti ajateltuna pitää merkkinä siitä, että komission esityksessä on sopiva ripaus realismia.
Pitääkin muistaa, että ilmastokriisiä ei ratkaista eurooppalaisten kesken.
Avainasemassa on maailman suurin talous ja öljyntuottaja Yhdysvallat, joka on kärjistyneen sisäpolitiikkansa takia aiempaa epävarmempi kumppani.
Pitääkin muistaa, että ilmastokriisiä ei ratkaista eurooppalaisten kesken.
Vielä suurempi kysymysmerkki on Kiina, joka julkaisi heti komission vanavedessä omat askelmerkkinsä kohti hiilineutraaliutta.
Maailman ykkössaastuttajan julistuksiin on silti vaikea luottaa – rakensihan Kiina viime vuonna enemmän hiilivoimaa kuin muu maailma sai sitä yhteensä vähennettyä.
EU:n aikeet voivat lisäksi kärjistää geopoliittisia jännitteitä esimerkiksi Venäjän ja Turkin kanssa, kun naapureiden rauta-, teräs- ja alumiinituonnille läimäistään hiilitullimaksut.
Varapuheenjohtaja Timmermansin puheista päätellen komissiossa ymmärretään, mitä EU-päättäjät joutuvat ilmastoneuvotteluissa kohtaamaan.
Kokeneen hollantilaisen demarin mukaan komissiolla on todistustaakka osoittaa, että loikka hiilineutraaliin aikaan voi olla reilu.
Jos temppu onnistuu hyväksyttävällä tavalla, vastustus on vähäisempää.
Jos komissio kompuroi, vastalauseet ryöppyävät valtoimenaan – kuin Rheinland-Pfalzin tulvivat joet konsanaan.