"Antakaa meidän olla ihmisiä" – Romanilapset kohtaavat arjessaan jatkuvaa rasismia, haukkumista, ulkopuolelle jättämistä ja väkivaltaa
Romanilasten elämä Suomessa näyttäytyy muuten varsin myönteisenä, mutta sitä varjostaa syrjintä ja rasismi, kertoo lapsiasiavaltuutetun tuore selvitys.
Selvityksessä tavoitetuista lapsista yli puolet oli kokenut syrjintää. Lasten kuvailemat tilanteet olivat jatkuvaa rasistista haukkumista ja ulkopuolelle jättämistä sekä fyysistä väkivaltaa. Useimmiten kiusaaminen ja syrjintä tapahtuivat koulussa.
– No koulus meidän luokkalaiset kyllä huutelee aika paljon kaikkee. Jotain likanen manne ja kaikkee tollasta. Ja että pitää tavarat mukaan, ettei niitä pölli, kertoi yksi vastaajista.
”Manne” on halventava nimitys romanille.
– No just se, kun mä kerroin, et mä oon romani, niin sillon koettiin, että mun kanssa ei voi olla. Niin sitten mä jäin koulussa yksin.
– Mä tein romaneista sellaisen esitelmän. Ja sitten sen jälkeen ne ei enää ottanut mua jalkapalloon mukaan.
Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä haastateltiin viime vuonna 18:aa iältään 11–17-vuotiasta lasta. Sähköiseen kyselyyn vastasi 93 lasta.
Noin puolet lapsista koki, ettei koulussa kiusaamis- ja syrjintätilanteisiin puututtu lainkaan.
– Ei mitenkään. Opettajat väittävät, etteivät huomanneet vaikka olivat luokassa ja kuulivat kaiken.
Osa lapsista myös koki, ettei puuttumisesta ole ollut hyötyä.
– Niin ja eikä se auta mitään, vaikka siihen puututaan, koska kummiski se jatkuu ja jatkuu.
Lapsilla oli kokemuksia siitä, että syrjintä on muuttanut heidän käytöstään.
– En esim. viittaa koulun tunneilla niin usein kun haluaisin. Haluan olla näkymätön.
Selvityksen mukaan lapset toivoivat, että opettajat ottaisivat heidät tosissaan niin syrjinnän kuin opiskelun suhteen.
– Opettajat voisi ottaa enemmän huomioon romanilapset, ja eikä jättää syrjään vaan, koska oletetaan, että ei romanilapsia kiinnosta koulunkäynti. Se voi joskus olla vaan heikkoa itsetuntoa, ujoutta tai että tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
– Opettajat ei usko romaniuoriin ja niiden osaamiseen. Opot kannustavat hakemaan lähihoitajaksi, vaikka itse haaveilis muusta.
Selvityksen mukaan romanilasten elämässä erityinen voimavara on tiivis perhe ja suku. Lapset viettävät paljon aikaa perheen kanssa ja heillä on paljon läheisiä ihmisiä tukenaan. Erityisesti nuoret lapset kertoivat avoimuudesta ja läheisyydestä suhteessa vanhempiinsa.
Selvityksen mukaan lapset saavat perheeltä ja suvulta kannustusta koulunkäynnissä, harrastuksissa ja tulevaisuudensuunnitelmissa.
– Kannustaminen tuntuu sellaiselta turvalliselta tai sellaselta. Et se tuntuu, että sä pystyt tähän tai silleen.
Selvityksen mukaan romanikulttuuriin liittyvä häveliäisyyssääntö esti monia lapsia keskustelemasta vanhempien kanssa esimerkiksi murrosiästä tai osoittamasta läheisyyttä. Monet kertoivat, että itseä vanhemmat romaninuoret toimivat usein luotettavina läheisinä, joilta sai neuvoja.
– Mun vanhemmat on tärkeitä, mutta mää oon ehkä läheisempi tän kulttuurin takia mun sedän kanssa. Hän on vaan mua vähän vanhempi, muutaman vuoden.
Puolet lapsista sanoi, että heidät tekee iloiseksi perhe ja kaksi viidestä mainitsi kaverit. Selvityksen mukaan erityisesti iloa tuottivat ihmiset, jotka halusivat olla heidän kanssaan yhdessä. Tämä ilo ja toisen ystävällisyys saattoivat jopa yllättää, ja ne tuottivat hyvää mieltä pitkän aikaa, selvityksessä sanotaan.
– Ja sitten koulussa viimeks teki mut iloseks se, että joku sellainen meidän luokkalainen, joka ei ikinä puhu mulle, niin se tuli puhuun mulle silleen, et ”jes hyvä peli” ja kaikkea tällaista.
Selvityksen mukaan romanilapset ovat ylpeitä omista juuristaan, ja tietoisuus romanikulttuurista oli vahvaa. Tärkeiksi asioiksi mainittiin käytöstavat, vanhempien kunnioittaminen, yhteisöllisyys ja huolenpito muista.
Lasten unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat liittyivät esimerkiksi opiskeluun, työhön ja omaan kotiin.
– Että ois mahollisuus saada se hyvä elämä.
– Olla hyvä jalkapallonpelaaja, joku ammattilainen.
– Nyt unelmoin romanihameesta ja omasta kodista.
Lasten unelmissa kuului myös romanien asema ja sen parantaminen.
– Haluaisin perustaa oman yrityksen, jonkun semmosen mikä liittyy mun kulttuuriin, että voisin tuoda esiin sitä, että me ei olla pahoja ja että ollaan ihmisiä siinä missä muutkin.
– Hyvästä työpaikasta, perheestä, rauhasta joka laskeutuis maailman ylle, että mekin ollaan ihmisiä, antakaa meidän olla ihmisiä. Ja että kaikki hyväksyis toisensa sellasena kuin ne on.
Selvityksen osana julkaistiin joukko toimenpide-ehdotuksia romanilasten ja -perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Syrjinnän torjumiseksi siinä ehdotetaan muun muassa lisättäväksi romanilasten ja pääväestön kohtaamisia esimerkiksi harrastuksissa ja leireillä.
Yhtenä ehdotuksena oli vahvistaa opettajien ja muiden aikuisten kykyä puuttua syrjintätilanteisiin. Romanilapset tulisi selvityksen mukaan myös kohdata yksilöinä, ei kulttuurinsa edustajina.
Oppilaanohjaukseen pitäisi selvityksen mukaan panostaa romanilasten pohtiessa jatko-opintoja ja ammatinvalintaa sekä järjestää lapsille monipuolisesti harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja.
Helsingin Sanomissa viime viikolla julkaistussa mielipidekirjoituksessa kerrottiin, että romaninuori jää usein luokan ainoana ilman tet-harjoittelupaikkaa. Paikka on kirjoituksen mukaan saatettu luvata puhelimessa, mutta se on peruttu kasvokkain, kun nuoren etninen tausta on selvinnyt työnantajalle.
Mielipidekirjoituksen kirjoittajina olivat Katri Perho Romako-hankkeesta, Mertsi Ärling Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja Anneli Weiste Romaniasiain neuvottelukunnasta.
Suomen romaneita arvioidaan olevan Suomessa 10 000–12 000. Lisäksi Ruotsissa asuu arviolta 3 000 Suomen romania.