Eerikki Viljanen puolustaa maataloutta eduskunnassa ja etujärjestöissä – "Tuotantoketju on vääristynyt, eikä viljelijälle jää tarpeeksi käteen"

Henkilö

Eerikki Viljasen työmatka kotitilalta Helsinkiin on reilut nelisenkymmentä minuuttia. Aiemmin hän on kulkenut väliä keskustan eduskuntaryhmän maa-, metsä- ja maaseutupoliittisena sihteerinä ja kansanedustajan avustajana. Nyt hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja.

Sama työmatka oli hänen isällään Pekka Viljasella, joka toimi kansanedustajana 90-luvulla.

– Vanhempani asuvat tuossa naapurissa ja auttelevat tilan töissä ihan päivittäin. Se on kyllä hienoa, kun vielä yli seitsemänkymppisinä jaksavat ja haluavat olla mukana, Eerikki Viljanen sanoo.

Kuuselan lypsykarjatila sijaitsee Vihdin Oinasjoella. Viljasen suku on hoitanut uusmaalaista tilaa jo yli sadan vuoden ja viiden sukupolven ajan. Nyt on Eerikin vuoro toimia isäntänä.

Polkutraktorit talon portaiden vieressä ja pieni leikkipuimuri pirtin nurkassa kertovat jo seuraavasta viljelijäpolvesta.

– Pojat ovat nyt kaksi- ja kolmevuotiaita ja jo kovin innokkaita maatalousmiehiä. Toivon kovasti, että jos he joskus haluavat tilaa jatkaa, se on myös mahdollista. Ymmärrän, ettei jokaiselle tilalle löydy jatkajaa, mutta nyt uhkana on, että liian monet tilat joutuvat lopettamaan pakon edessä. Jos intoa ja taitoa on, ei suunnitelmien pitäisi kariutua turhaan, Viljanen tuumaa.

Viljanen vaikuttaa maatalouden tulevaisuuteen sekä poliitikkona että etujärjestöpuolella. Hänestä tuli huhtikuussa MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja.

Valtuuskunnan puheenjohtajuus on Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton korkein luottamustehtävä. Valtuuskunta kokoontuu kahdesti vuodessa. Kokousten välillä puheenjohtaja ei käytä toimeenpanovaltaa, mutta muun muassa seuraa valtuuskuntapäätösten toimeenpanoa ja osaltaan edustaa järjestöä ulospäin.

Paljon puhuttu realistinen vihreys oli Viljaselle ehkäpä tärkein syy liittyä keskustaan.

– Vanhemmatkin olivat aktiivisia politiikassa ja keskustassa, joten kyseenalaistavana teininä olin jossain kohtaa hyvinkin kriittinen koko politiikkaa kohtaan. Kuitenkin kapinavaiheen jälkeen tajusin, että politiikka ja keskusta on valintani.

– Tärkeintä politiikassa on muistaa kestävyys. Pikavoittoja haetaan asiassa kuin asiassa, mutta kestävyys sekä sosiaalisesti että ympäristön kannalta kantaa vuosikymmenestä toiseen. Politiikassa pitää muistaa sovittaa yhteen sekä luonnon kestävä käyttö että suojelu, Viljanen pohtii.

Tällaisilla ajatuksilla Viljanen hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristöekonomiaa.

– Ympäristönsuojelusta ja taloudesta on ollut tapana puhua täysin toisistaan erillään. Ympäristöekonomiassa kiehtoi mahdollisuus hankkia asiantuntemusta näiden yhdistämisestä.

Opinnot maa- ja metsätaloustieteiden tiedekunnassa jäivät sittemmin kesken politiikan ja töiden, kuten keskustaopiskelijoiden pääsihteeriyden tieltä. Viljanen ei kuitenkaan ole luovuttanut opintojen suhteen.

– Ei huolta, proffat, täältä minä vielä tulen!

Vihdin kunnallispolitiikkaan Viljanen lähti jo vuoden 1996 vaaleissa. Tällä hetkellä hän toimii kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kuntapolitiikassa Viljasta kiehtoo erityisesti päätöksenteon konkreettisuus.

– Vaikka valtakunnantasolla tehdäänkin vaikuttavia päätöksiä, politiikka on kuntatasolla kouriintuntuvampaa. Jos kunnassa päätetään, että tuohon tehdään koulu tai päiväkoti, niin sehän tehdään. Samoin toki ikävät säästöpäätöksetkin tulevat lähelle.

Keskustan toiminnassa Viljanen on ollut mukana tavalla tai toisella koko ikänsä. 1975 syntynyt Viljanen on kolmesta sisaruksesta nuorin ja oli siksikin jo pienenä paljon mukana poliittisesti aktiivisten vanhempiensa keskustariennoissa.

– Varmaan Oulun puoluekokous on ainoa, joka on koskaan jäänyt väliin.

Viljanen kokee innostuneensa sekä keskustan että MTK:n toiminnasta ihmisten kautta. Molempien toiminnan hän löysi nuorisojärjestöjen kautta.

– Aluksi innosti se, että sai tavata samanhenkisiä nuoria ensin Uudellamaalla ja sitten pikku hiljaa ympäri Suomen. Ihmiset saivat lähtemään mukaan, ja asiakysymykset tulivat ikään kuin siinä sivussa. Askel askeleelta niihinkin upposi sitten yhä enemmän.

Keskustanuoriin Viljanen lähti samoihin aikoihin, lukioikäisenä.

– Silloin Uudellamaalla alettiin viritellä jo kuivumaan päässyttä keskustanuorten toimintaa. Pekka Reponen oli silloin nuorten piirin toiminnanjohtaja. Hän soitteli ja kutsui yhteen tilaisuuteen. Siellä oli hyvä tunnelma, ja sille tielle jäin.

Keskustanuorissa ja keskustassa Viljanen kulki pitkään samaa polkua keskustan eduskuntaryhmän nykyisen puheenjohtajan Antti Kaikkosen kanssa.

– Kun Uudenmaan nuorten toimintaa 90-luvulla elvytettiin, minä herättelin Vihdin ja Antti Tuusulan osastoa. Tavallaan yksi ympyrä sulkeutui, kun Antti pääsi eduskuntaan 2003 ja minä hänen avustajakseen. Toinen ympyrä sulkeutui, kun pääsin ehdottamaan Anttia eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

– Yhteistyö uudessa roolissa on jatkunut tiiviinä myös Mika Lintilän ja Jari Lepän kanssa, joiden avustajana olen myös toiminut.

Jos julkisen keskustelun sävy on se, että viljelijät riistävät eläimiä ja pilaavat vesistöt, ei ala tietenkään näyttäydy kauhean houkuttelevana, Viljanen arvioi maatalouden imago-ongelmia.

– Samoin tuotantoketju on vääristynyt, eikä viljelijälle jää tarpeeksi käteen. Totta kai viljelijä haluaisi saada tienestinsä tuotetusta ruoasta mieluummin kuin tuista, Viljanen huomauttaa.

Viljasen mielestä on selvä asia, että kun luonnon kanssa toimitaan, on ympäristö aina huomioitava. Moni jaksaa muistuttaa alan ikivanhoista synneistä, ja tämä on Viljasen mielestä aivan kohtuutonta.

– Suomessa on maailman ympäristöystävällisin tuotanto ja puhtain ruoka. Asenne maataloutta kohtaan pitää saada myönteisemmäksi.

Tuotantoketjussa teollisuus ja kauppa vievät ruoan hinnasta suurimman osan, Viljanen harmittelee. Viljelijälle kuuluisi suurempi osuus lopputuotteen hinnasta.

– Tämä on todella haastava tilanne. Kauppojen halpuuttaminen on johtanut siihen, ettei viljelyn kohonneita tuotantokustannuksia ole saatu vietyä tuottajahintoihin ja tuottajien kate on huvennut olemattomiin kauppojen tehdessä edelleen hyvää tulosta.

– Hallitusohjelman kirjaukset maatalouden suhteen ovat hyviä, ja kaikissa muissa asioissa onkin edetty, paitsi kannattavuuskysymyksessä.

Miten maataloudesta sitten tehdään tuottajalle kannattavaa?

– Politiikalla voidaan tukea etenkin epävarmoissa muutosvaiheissa, kuten sukupolvenvaihdoksissa ja investoinneissa. Tuotantokustannukset nousevat kuitenkin koko ajan, eikä markkinoilla ole intoa tulla tässä vastaan. Tällä hetkellä markkinat eivät maatalouspuolella toimi. Pitääkin miettiä, pystyttäisiinkö poliittisilla päätöksillä saamaan markkinat toimimaan oikeudenmukaisesti.

Hallituskauden onnistumisiksi Viljanen mainitsee saavutukset byrokratian karsimisessa ja tukipolitiikan vakauden ja vaikuttamisen EU:n suuntaan.

Tulevaisuudessa on sekä uhkia että mahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen myötä Viljanen korostaa Suomella olevan entistä suurempi vastuu ja mahdollisuus osana maailman ruokahuoltoa.

– Tälläkin hetkellä on kummallista, miten paljon meille tuodaan ruokaa muualta. Esimerkiksi juustoista yli puolet tuodaan muualta, ja se vasta onkin outoa, että puhtaiden, runsaiden vesivarantojen maana tuomme vichyvettä ulkomailta.

Vesitaloudesta Viljanen haluaa muistuttaa aivan erityisesti.

– Länsieurooppalaisista maatalousmaista Suomi on ainoita, jossa vettä pitää johtaa pellolta pois eikä päinvastoin. Vetemme on myös puhdasta ja siksi valttikortti kaikessa kilpailussa.

Omallakin tilalla ovat pohdinnat edessä.

– Kannattavuuskysymyksiä mietin minäkin. Navetta on 80-luvulta, ja sille pitää tehdä taas remonttia. Pitää miettiä mahdollisuudet isompiin investointeihin ja pohtia myös muiden tuotantosuuntien mahdollisuudet, Viljanen toteaa.

Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaassa 31.8.2018. Suomenmaan voit tilata täältä.