Buddhalaisuus on yleistynyt Suomessa – taustalla maahanmuuton lisäksi myös muita syitä
Buddhalaisuuden suosio on noussut Suomessa merkittävästi 2000-luvulla. Taustalla vaikuttaa ennen kaikkea maahanmuutto, kertoo buddhalaisuuden tutkija Mitra Härkönen Helsingin yliopistosta.
– Thaimaalaiset naiset, jotka ovat naineet suomalaisen miehen, ovat merkittävä – ehkä jopa merkittävin – buddhalaisuuden harjoittajien ryhmä Suomessa. He ovat hyvin aktiivisia, ja heitä on melko paljon. Myös Vietnamista tulleet maahanmuuttajat ovat näkyvä buddhalaisryhmä Suomessa.
Buddhalaisuuden yleistymisen taustalla on kuitenkin myös muita syitä. Härkönen uskoo, että kiireisessä nykyajassa on jotakin sellaista, joka voi saada kaipaamaan tai arvostamaan buddhalaisia arvoja, kuten hiljentymistä ja rauhoittumista.
– Monen elämässä on tietynlainen oravanpyörätunnelma: elämä toistaa itseään, ei ehditä pysähtyä ja inhimillisiä kohtaamisia on yhä vähemmän. Jos mietitään yleistä mielikuvaa buddhalaisuudesta, monestihan se on edelleen sellainen, että meditoidaan hiljaisuudessa. Tässä ajassa tämä ajatus voi tuntua kiehtovalta, Härkönen pohtii.
Härkönen arvioi, että myös huoli ilmastosta on voinut lisätä buddhalaisuuden suosiota: moni pyrkii vähentämään kulutustaan ja etsimään elämän tarkoitusta muusta kuin jatkuvasta kuluttamisesta ja tuottavuudesta. Härkösen mukaan buddhalaisuus edustaa monille yksinkertaista elämää, jossa keskitytään olennaiseen.
Vaikka buddhalaisuus on yleistynyt, se on edelleen marginaalista Suomessa. Härkösen mukaan Suomessa on arviolta vajaat 30 000 buddhalaista.
Esimerkiksi muslimeja on eri arvioiden mukaan moninkertainen määrä.
– On kuitenkin hyvin vaikea sanoa, kuinka paljon meillä on kaiken kaikkiaan buddhalaiseksi identifioituvia tai sitä harjoittavia, sillä buddhalaisuuteen tavallaan kuuluu ajatus tällaisten leimojen välttelystä. Suuri osa Suomen buddhalaisista ei välttämättä kuulu mihinkään buddhalaiseen yhdistykseen tai yhteisöön. Toisaalta buddhalaisia yhteisöjähän meillä on entistä enemmän, jopa useita kymmeniä.
Buddhalaiset vaikutukset näkyvät Härkösen mukaan kuitenkin vahvasti suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Esimerkiksi meditaatiolla ja mindfulnessilla on buddhalaiset juuret, ja itseapukirjallisuudessakin nostetaan monesti esille buddhalaisia arvoja.
– Moni varmasti harrastaa meditaatiota tai mindfulnessia ilman, että niihin liittyy mitään henkisyyttä, mutta osalle ne ovat varmasti henkisiä harjoituksia, joiden kautta voi kiinnostua myös buddhalaisuudesta, Härkönen arvioi.
Suomen ensimmäinen buddhalainen yhdistys perustettiin Suomessa vuonna 1947, mikä oli Härkösen mukaan muihin Pohjoismaihin verrattuna melko varhain.
– Sitten tulivat vähän hiljaisemmat ajat, kunnes 1960–1970-luvuilla osa nuorisosta innostui buddhalaisuudesta, matkusti Intiaan tai Euroopan buddhalaisiin keskuksiin, tutustui buddhalaisiin opettajiin ja alkoi harjoittaa uskontoa. Tämä oli kuitenkin vielä pienimuotoista verrattuna nykytilanteeseen.
Näitä nuoria – nyt jo eläkeläisiä – löytyy Suomen buddhalaisista vieläkin.
Härkösen mukaan tällä hetkellä buddhalaisuus vetää puoleensa varsinkin nuoria aikuisia – erityisesti korkeakoulutettuja kaupunkilaisia, joilla on hyvä kielitaito, sillä monien tunnettujen buddhalaisten opettajien opetuskieli on englanti.