Arjen apuna ja ystävänä – Gubbe on vanhuksen "personal trainer"
23-vuotias Aino-Maija Saastamoinen menee tuttavallisesti Lempi Vaaran, 89, keittiökaapille ja kaataa tarvikkeita leivontakulhoon. Tänään he leipovat yhdessä, niin kuin lähes joka viikko samaan aikaan.
Saastamoinen on Gubbe. Hän ei ole koulutettu sosiaali- ja terveysalan ihminen, eikä hänen työtään ole esimerkiksi siivota tai syöttää. Hänen tehtävänsä on olla seurana ja pitää huolta, että asiakas pysyy aktiivisena.
Saastamoisella ei ole aiempaa kokemusta vanhustyöstä. Hän kokee, ettei sitä ole tarvinnutkaan, sillä on riittänyt, kun on oma itsensä.
– Sillä pääsee pitkälle, kun kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut toisen asioista.
Gubbe on uudenlainen vanhuspalveluiden start up, kertoo terveystieteiden maisteri ja fysioterapeutti Meri-Tuuli Laaksonen. Hän perusti yrityksen ystävänsä Sandra Lounamaan kanssa pari vuotta sitten. Nyt työntekijöitä on ympäri Suomen yli 5 000.
Gubbea voisi luonnehtia vanhuksen ystäväksi tai personal traineriksi. Hän aktivoi ikäihmistä ja auttaa askareissa.
– Ensimmäisenä vanhoilla ihmisillä vaikeutuu usein liikkuminen ja ulkoilu. Monet gubbet esimerkiksi ulkoilevat ikäihmisen kanssa ja ylläpitävät heidän liikuntakykyään, Laaksonen kertoo.
Tilastokeskuksen mukaan yli 16-vuotiaista suomalaisista vajaat 200 000 koki vuonna 2018 olevansa koko ajan tai suurimman osan ajastaan yksinäisiä. Yksinäisimpiä olivat 75 vuotta täyttäneet.
Myös koronaviruksella on ollut vaikutusta, sillä terveysturvalliset aktiviteetit ovat vähissä.
Gubben perustajille yksinäisyyden vähentäminen on tärkeimpiä tavoitteita.
Lempi Vaara vakuuttaa, että hän pärjää kyllä välillä pitkiäkin aikoja ilman juttuseuraa.
– On se kuitenkin kiva piristys, kun joku käy. Olen hyvin tyytyväinen tähän tilanteeseen, hän sanoo.
Vaara asuu Rovaniemellä ja on kaupungin ensimmäinen Gubben asiakas. Saastamoinen päätyi Vaaran luo, kun Vaaran tytär huomasi yrityksen mainoksen lehdessä.
– Olin ensin järkyttynyt, että tämähän on maksullista. Sitten huomasimme, että tämän saa kotitalousvähennykseen, Vaara iloitsee.
Saastamoinen ja Vaara tulivat heti hyvin juttuun.
– Se ei ole itsestäänselvyys, että kemiat kohtaavat näin, Saastamoinen pohtii.
Lomia lukuun ottamatta hän on käynyt Vaaran luona joka viikko samaan aikaan puolentoista vuoden ajan.
Yleensä Vaara ja Saastamoinen leipovat tai parantavat maailmaa. Saastamoinen saa käynneistä korvauksen, mutta ei silti koe niitä työnä. Hänelle ne ovat ennemmin yhteistä ajanviettoa, jota molemmat odottavat.
– On hyvä, että Aino-Maija leipoo, kun itse pystyy nykyään tekemään niin kauhian vähän, Vaara päivittelee.
– Tykkään olla ihmisten kanssa. Lempistä on tullut minulle varamummo, kun omat isovanhemmat ovat niin kaukana, Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Saastamoinen toteaa.
Jokaisen käynnin jälkeen Saastamoinen raportoi Vaaran tyttärelle, miten varamummo on voinut ja mitä he ovat tehneet. Saastamoinen ja Vaara tunnustavat molemmat, että toista tulee ikävä etenkin loma-aikana.
Koronapandemia on vaikuttanut myös Gubben toimintaan. Pahimmalla pandemia-alueella ei ole esimerkiksi menty sisälle ikäihmisten luokse.
– Hygieniasta täytyy pitää erityisen hyvää huolta, emme voi ottaa pienintäkään riskiä, Laaksonen toteaa.
Myös Saastamoinen on Vaaran luona vain maski päällä ja varoo ylimääräisiä ihmiskontakteja.
Gubbet ovat usein nuoria, jotka opiskelevat esimerkiksi korkeakoulussa tai lukiossa.
Laaksosen mukaan hyvä työntekijä on sosiaalinen ja empaattinen ja haluaa tehdä yhteiskunnallisesti merkittävää työtä sekä tienata samalla taskurahaa.
– Sitoutamme ihmisen aina vähintään vuodeksi kerrallaan, aikaa pitää olla pari tuntia viikossa.
Laaksosen mukaan vanhustyö ei välttämättä kiinnosta nuoria. Hän halusi muuttaa asiaa.
– Vanhustyöstä pitää saada positiivisempaa ja trendikkäämpää, ja alalle pitäisi saada lisää hyviä tyyppejä.
Ammattilaistiimi haastattelee kaikki hakijat ja tutkii tarkasti, kenelle vanhukselle kukin nuori sopii seuraksi.
– Haluamme, että nuoren profiili soveltuu vanhuksen toiveisiin. Joskus he toivovat esimerkiksi tiettyä ikää, sukupuolta tai koulutusta.
Yleensä gubbella on vain yksi vanhus, jonka luona hän käy, koska kyse ei ole päivätyöstä. Myös Saastamoinen käy ainoastaan Vaaran luona.
– Lempi ilahtuu aina, kun tulen. Ja vaikka hän ei itse aina jaksaisi olla iloinen, niin seura on silti tärkeää.
Saastamoinen kertoo, että hän on oppinut Vaaralta paljon elämästä ja historiasta. Vaara on puolestaan huomannut Saastamoisen avulla, että monet nuoret ovat “ihan kunnon ihmisiä”.
– Ihan tosissaan he tekevät töitä ja jaksavat raskasta ammattia päivästä toiseen.
Gubbe on vanhukselle ensisijaisesti arjen apukäsi, eikä hänen tehtävänsä ole korvata läheisiä.
– Gubbella tuodaan säännöllisyyttä elämään. Jos hän käy vaikkapa vanhuksen kanssa kaupassa, läheisille jää enemmän aikaa vanhuksen kanssa olemiseen, kun yhteinen aika ei mene aina asioita hoitaessa, Laaksonen toteaa.
Pyörätuolissa istuva Vaara ei pysty peseytymään itse tai avaamaan ovea. Hoitaja käy neljä kertaa päivässä ja kerran yöllä. Hoitajat vaihtuvat usein, joten Vaaralle on tärkeää, että Saastamoinen on ja pysyy.
Saastamoisessa Vaara tykkää rauhallisuudesta ja kaipaa samaa myös hoitajilta.
– Muutamia kertoja olen hoitajille, etenkin nuorille, sanonut aivan suoraan, että sinun pitää nyt rauhoittua. Se ei ole minulle hyvä, että joku tuossa eestaas hyppää. Se ottaa sydämestä.
Palvelutaloon Vaara ei ainakaan vielä halua.
– En lähde minnekään, jos vain saan tässä rauhassa olla.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä toukokuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.