Argentiinan presidenttikisan esivaalin oikeistopopulistinen voittaja yllätti eliitin muttei kansaa – "Ihmisiä ajaa taloudellinen epätoivo enemmän kuin ideologinen johdonmukaisuus"

Ei aivan takatukka, moppi eikä irokeesi, vaan kaikkien kolmen monimutkainen yhdistelmä. Näin Wall Street Journal kuvaili argentiinalaispoliitikko ja taloustieteilijä Javier Milein uniikkia hiustyyliä elokuussa, kun Milei oli saanut suurimman äänisaaliin maan presidentinvaaliehdokkaiksi pyrkivien esivaalissa.

Kuontalo ei kuitenkaan WSJ:n ulkopuolella ollut pääasiallinen syy siihen, että Milei nousi laajasti esille myös kotimaansa ulkopuolella. Anarkokapitalistiksi eli markkina-anarkistiksi itseään muun muassa Economistin haastattelussa kutsunut Milei on monella tapaa erikoislaatuinen ja siksi vetäviin otsikoihin sopiva henkilö.

Milein on muun muassa huhuttu käyttävän koiriaan neuvonantajina, ja medioissa siteeratun epävirallisen elämäkerran mukaan hän keskustelee edesmenneen Conan-koiransa kanssa mystikon kautta. Kyseinen mystikko on kertonut MDZ-radiokanavan haastattelussa sopineensa hyttysten kanssa, ettei hän tapa niitä, jos ne eivät pistä häntä.

Myös Mileitä itseään on kuvailtu eläimeksi, vaikkakin idiomaattisesti:

– Elefantti Milei kulki edestämme emmekä nähneet häntä, kirjoitti argentiinalaisen Clarin-lehden Ricardo Roa vaalin jälkeen tarkoittaen, ettei Milein menestystä osattu ennustaa.

Vaikka eliitin silmä vältti, kansa näki Milein. Ignacio Aguilo, toinen Manchesterin yliopiston Latinalaisen Amerikan ja Karibian tutkimukseen keskittyneen CLACS-keskuksen johtajista, pitää syynä juuri sitä, että Milei tulee poliittisen kerman ulkopuolelta – aivan kuten Yhdysvalloissa Donald Trump ja Brasiliassa Jair Bolsonaro.

Milei on sanonut pitävänsä valtiota rikollisjärjestönä sekä haluavansa muun muassa dollarisoida Argentiinan talouden, sulkea lukuisia ministeriöitä ja maan keskuspankin, leikata julkisia menoja merkittävästi, sallia elinkaupan ja kieltää abortin.

Hän on kertonut pitävänsä ilmastonmuutosta valheena ja koulujen seksuaalikasvatusta perheiden tuhoamiseen pyrkivänä juonena.

Talousmielessä häntä on monissa medioissa kuvailtu ultraliberaaliksi, ja useat mediat ovat kertoneet hänen nimenneen Conanista kloonattuja koiriaan Milton Friedmanin ja muiden ihailemiensa taloustieteilijöiden mukaan.

Argentiinalainen Aguilo kuitenkin painottaa, ettei Mileissä kansaan vetoa tämän poliittinen ohjelma.

– Ihmiset ovat taloudellisesti epätoivoisessa tilassa. Argentiinan inflaatio on vuosikausia ollut maailman korkeimpia, ja kansa on kyllästynyt maan nykyiseen johtoon.

Viime vuoden lopun lukujen mukaan noin 40 prosenttia argentiinalaisista elää köyhyydessä. Vaikka rahaa olisi, menojen ennakointi on mahdotonta: ruokakaupassa hinnat ovat tiistaina yhtä ja perjantaina toista.

Viime aikoina kuluttajahintaindeksi on noussut korkeimmalle tasolle yli 30 vuoteen ja hinnat yli kaksinkertaistuneet. Jotakin inflaation vauhdista kertoo sekin, että viranomaiset ovat alkaneet julkaista inflaatiolukuja viikoittain.

Aguilo huomauttaa, että Milein elokuinen esivaalivoitto ei tullut valtavalla äänivyöryllä. Milein oikeistolainen La Libertad Avanza -liittouma (LLA) sai uutistoimisto Telamin uutisoimien lopullisten tulosten mukaan vajaat 30 prosenttia äänistä. Konservatiivien liittouman Juntos por el Cambion kaksi ehdokasta saivat yhteensä 28 prosentin äänisaaliin ja peronistien Union por la Patrian kaksikko vähän yli 27 prosenttia.

Juntos por el Cambion ehdokas varsinaisessa vaalissa on entinen turvallisuusministeri Patricia Bullrich ja Union por la Patrian nykyinen valtiovarainministeri Sergio Massa. Yhteensä esivaalista eteenpäin edenneitä ehdokkaita on viisi.

Lukemien perusteella lokakuun 22. päivän ensimmäiselle vaalikierrokselle lähdetään kärkikolmikon osalta siis tasaisista asetelmista. Toinen kierros järjestetään marraskuussa, jos yksikään ehdokas ei onnistu saamaan 45 prosentin äänisaalista. Myös 40 prosenttia äänistä riittää, jos ero seuraavaan on vähintään 10 prosenttiyksikköä.

Kiinnostavaa Aguilon mielestä on Milein menestyminen odotuksiin nähden. LLA ei pärjännyt aluevaaleissa kummoisesti, minkä Aguilo sanoo lisänneen vaikutelmaa sammuvasta tähdestä. Ennen äänestystä Milein arveltiin olevan menettämässä vauhtiaan muun muassa siksi, että hänen uutisoitiin tarjonneen paikkoja LLA:n ehdokaslistalla rahaa vastaan. Asiasta on aloitettu tutkinta, ja Milei on kieltänyt toimineensa väärin.

– Yleistä poliittista mielialaa luettiin huonosti, ja siksi Milein voitto oli niin suuri yllätys.

Argentiinan politiikkaa ovat vuosikymmeniä johtaneet peronistit ja välillä myös keskustaoikeisto. Juan Peronin valtakauteen juurensa juontava peronismi ei ole ratkaissut argentiinalaisten ongelmia, eikä siihen pystynyt myöskään keskustaoikeistolainen Mauricio Macri presidenttikaudellaan 2015–2019.

– Macri tuli valtaan sanoen, että minä korjaan kaiken ja teen uudistuksia. Se ei toiminut, joten ihmiset alkoivat taas äänestää peronisteja ja kirschnereitä, Aguilo sanoo.

Kirschnerismi viittaa aiemmin presidenttinä olleiden Nestor Kirchnerin ja Cristina Fernandez de Kirchnerin vasemmistopopulistiseen peronismiin. Fernandez de Kirchner on varapresidentti nykyiselle presidentille Alberto Fernandezille, joka ei pyri jatkokaudelle.

Koska peronismista ei ole ollut pelastajaksi, Milei tarjoaa Aguilon mukaan erityisesti köyhille vaihtoehdon. Milei on julistanut vihollisekseen Espanjan vasemmistolaiselta Podemos-puolueelta omaksumansa ”la castan” (suomeksi kasti), mikä tarkoittaa vakiintuneita poliittisia puolueita.

– Nyt hän käyttää termiä oikeistonäkökulmasta ja esittää valtaapitävät puolueet vihollisina ja korruptoituneena mafiana, joka käyttää valtiota rikastumiseen.

Aguilo sanoo Milein poimineen työvälineensä Bolsonaron, Trumpin ja Euroopan oikeistopopulistien työkalupakeista. Kaikki ovat luoneet selkeän vihollisen: Trumpille se on meksikolaiset siirtolaiset, Bolsonarolle kommunismi ja monet vähemmistöt, Euroopassa pakolaisuus ja siirtolaiset, Mileille la casta.

Köyhyyden piinaamien argentiinalaisten voisi luulla toivovan vahvaa hyvinvointivaltiota. Aguilo huomauttaa, että vaikka esimerkiksi peronistit puhuvat sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kädestä suuhun elävälle argentiinalaiselle se ei näy.

Monen argentiinalaisen elanto riippuu epävirallisesta taloudesta eli epämuodollisista ja satunnaisista töistä esimerkiksi rakennuksilla, tavarantoimittajina tai kaduilla kaupustellen. Kun Macri presidenttinä ollessaan lähetti poliisin jahtaamaan merkkivaatteiden halpoja kopioita myyviä katukauppiaita, Milei on ilmoittanut aikovansa toimia toisin ja pitää valtion väliintulot mahdollisimman vähissä.

Markkinaehtoinen talous ei aiemmin ole ratkaissut Argentiinan ongelmia, ja muun muassa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa painotettiin valtion roolia talouskriisistä nousemisessa. Aguilo huomauttaa, että esimerkiksi tämän päivän alle kolmekymppiset eivät muista aiempia katastrofeja eivätkä yleensäkään osta Mileiltä koko pakettia.

– Ihmisiä ajaa taloudellinen epätoivo enemmän kuin ideologinen johdonmukaisuus, hän sanoo.

Brittiyliopistossa työskentelevä Aguilo vertaa köyhien Milei-intoa kansanäänestykseen Britannian EU-erosta. Monet Espanjassa asuvat britit äänestivät EU-eron puolesta, vaikka se suoraan hankaloitti heidän omaa elämäänsä. Samalla tavoin monet valtiolla tai sen tukemilla teollisuudenaloilla työskentelevät argentiinalaiset äänestivät Mileitä, vaikka tämän vaalilupaukset uhkaavat heidän omaa elantoaan.

– Ei äänestäminen ole aina rationaalista. Siihen sekoittuu tunteita, pelkoja ja toiveita, Aguilo muistuttaa.

Economistin mukaan Argentiinan peso menetti Milein esivaalivoiton jälkeen viidenneksen arvostaan osin siksi, että Milein kyky hallita huolestuttaa. Milein ajamien uudistusten toimeenpano olisi myös Aguilon mukaan erittäin vaikeaa.

Milein voitto olisi pessimismiään pahoittelevan Aguilon mielestä katastrofi Argentiinalle, onnistui ohjelman toteutus tai ei.

– Ohjelman läpimeno tarkoittaisi, että Argentiinasta tulisi vielä köyhempi ja epätasa-arvoisempi ja että valtion rakenteita romutettaisiin laajasti. Jos ohjelma ei onnistuisi, luvassa olisi silti kaaos.

Kaaos syntyisi Aguilon mukaan siitä, että koska kongressissa ja pääkaupungissa Buenos Airesissa valta olisi todennäköisesti Milein vastustajilla, hallitsemisesta tulisi mahdotonta. Hän sanoo vastaavaa tapahtuneen Perussa, jossa oikeistolainen kongressi ja viime vuonna syrjäytetty presidentti Pedro Castillo eivät tulleet juttuun keskenään. Castillon syrjäyttämistä seurannut – tai paremminkin sen lietsoma – epävakaus jatkuu maassa edelleen.

Mitä Argentiinan tilanteen korjaamiseksi sitten tarvittaisiin? Aguilo sanoo, että tavallisten ihmisten kannalta oleellisinta olisi saada inflaatio kuriin.

– Inflaatio syö argentiinalaisten rahoja kuukausi kuukaudelta enemmän. Se on todellakin ihmisten ykköshuoli.