Anna Sirkiä ja Mikko Kärnä ihastuivat Houtskarin saaristoidylliin – jopa koiran koko sopii monipaikkaiseen elämään

Reportaasi

Vielä tyyni on sää.

Houtskarin aurinkoisella merenrannalla puitteet ovat niin kohdillaan, että täällä voisi kuvata vaikka uutta versiota Myrskyluodon Maijasta.

Anna Sirkiä, 29, laulaisi tuttua tunnussävelmää ja Mikko Kärnä, 40, kantaisi kotiin kalaa ja riistaa.

Mielikuva ei ole kovin kaukaa haettu. Sirkiä opiskelee klassista laulua Turun ammattikorkeakoulussa ja Pietarin konservatoriossa. Lappilainen kansanedustaja Kärnä on puolestaan viimeisen päälle erämies.

Laiturilla istuva pariskunta huomaa vedessä uivat haahkat.

Ouuu, sorsalinnut juttelevat kumealla äänellään.

Turun saariston asukkaille haahkojen keväiset soidinmenot ovat tuttuja, mutta Sirkiä ja Kärnä viettävät vasta ensimmäistä vuotta syksyllä ostamallaan saaristotilalla. Siksi he sitä kutsuvat – ensimmäinen yhteinen talo on enemmän kuin mökki. Se on nyt tärkeä kiintopiste heidän monipaikkaisessa elämässään.

Haahka on Kärnälle uusi riistalaji.

– Eiköhän sekin tule vielä tutuksi, hän sanoo.

Kyläläiset ovat tyytyväisiä, kun peuroja ja kauriita metsästetään. Niitä on saaristossa aivan liikaa ja ne levittävät punkkeja. Hirvieläinten vähentäminen syömällä on kuitenkin hidasta.

– Pakastinkapasiteetti on rajallinen, joten monta kertaa on pitänyt jättää ampumatta, Kärnä toteaa.

Sirkiästä on kiehtovaa, miten erilaisissa ympäristöissä joulukuussa kihlautunut pari on kasvanut.

– Minä olen käynyt pienestä saakka Turussa baletti-, soitto- ja laulutunneilla, Mikko on kasvanut Kainuussa metsästäen. Olemme oikeastaan toistemme vastakohtia.

Sirkiä on pukeutunut itse kutomaansa hameeseen ja neuleeseen. Partasuinen ja lätsäpäinen Kärnä kietoo kuvaajan pyynnöstä kätensä hänen ympärilleen.

Sirkiä on laulanut usein keskustan tilaisuuksissa, mutta samalla pitänyt huolen siitä, että saa myös puhua politiikkaa.

– Ettei se mene siihen, että nämä tässä puhuvat ja sitten Anna laulaa jotain.

Keskustanaisten varapuheenjohtajana toimiva Sirkiä pyrkii nyt naisjärjestön johtoon. Hän oli ehdolla myös viime eurovaaleissa, ja sai joskus EU:n maatalouspolitiikasta puhuessaan kuulla, että “sinullahan on fiksuja ajatuksia”.

– Ihmiset eivät sano sitä pahalla, joten en vedä feministikilareita. Mutta onhan se sellainen ennakko-odotus, että nuori nainen kulttuurialalta ei varmaan tiedä politiikan kovista aloista mitään.

Houtskarin kirkonkylällä on kirkko, ruokakauppa ja rautakauppa – kaikki oleellinen. Sesonkiajan ulkopuolella saaressa on hiljaista.

Sirkiä ja Kärnä eivät aio liittyä kesällä saariston rengasreitillä pyöräilevän trikooporukan jatkoksi.

Sirkiän mammatunturilla ajellaan hissukseen ja nautitaan maisemista. Kärnä ei pyöräile mielellään lainkaan. Maanpuolustuskorkeakoulun Vuosanka-vaelluksella poljettiin aikanaan yli sata kilometriä yksivaihteisella mankelilla täyspakkauksen kanssa.

– Alakerran osasto oli sen jälkeen sen tyyppisessä kunnossa, että siinä meni intohimo pyöräilyyn, Kärnä kertoo.

Mutkainen ja kapea autotie vie Hyppeisten kylällä sijaitsevalle Sirkiän ja Kärnän saaristotilalle. 1700-luvulla valmistunut hirsitalo on saariston vanhimpia rakennuksia, samaa aikakautta kuin kylän punamullattu kirkko.

Saaristossa aika näyttää pysähtyneen.

Sirkiää ja Kärnää ei haittaa, vaikka Houtskariin pitää tulla kolmella lautalla mantereelta. Korona-aika sai heidät kyllästymään Helsingin kerrostaloyksiössä kökkimiseen.

Syrjäisyys on sitä paitsi suhteellinen käsite lappilaiselle. Kärnä ajaa eduskuntaviikon päätteeksi Helsingistä Houtskariin reilussa neljässä tunnissa. Houtskariin pääsee Turusta myös saaristobussilla, mikä on iso plussa ajokortittomalle Sirkiälle.

– Nyt tätä on jo ihan mukava katsella, mutta tässä oli kaatopaikka ja viidakko, Kärnä esittelee tilan pihapiiriä.

Sieltä löytyi esimerkiksi romahtanut palju ja mätää polttopuuta. Kaikki talon hanat olivat räjähtäneet ja jätevedenpuhdistamo oli rikki. Puuhastelua on riittänyt.

– Olen tuolla paskan seassa viettänyt aika paljon aikaa, Kärnä sanoo.

Edellinen omistaja osti tilan kymmenen vuotta sitten ja laittoi talon perusasiat kuntoon, kuten oman porakaivon. Sitä ennen tila oli 40 vuotta tyhjillään ja perimätieto sen vaiheista on katkennut.

Verstas alkaa olla jo valmis vaikkapa kesävieraiden yöpymistä varten. Yläparruun Kärnä naulasi julisteen, jossa lukee saksaksi “olutta juomalla tuetaan maataloutta”. Kuulostaa keskustan taannoiselta somekampanjalta.

– Varastin sen törkeästi, Kärnä naurahtaa.

Syrjäisyys on suhteellinen käsite lappilaiselle.

Tilaan kuuluvat pellot pariskunta laittoi vuokralle. Traktorin hankinta ei kuulu nyt heidän suunnitelmiinsa.

Remontteja on päätetty tehdä pikkuhiljaa paikkaa asuessa, mutta se ei aina istu ADHD-diagnoosin saaneen Kärnän pirtaan. Hän saattaa lähteä vaikkapa hakemaan polttopuita, huomata jonkun paikan rempallaan ja jäädä sille tielle alkuperäisen tehtävänsä unohtaen.

Kerran Sirkiä heräsi kolmelta yöllä siihen, kun Kärnä purki kylpyhuoneen lattiaa. Mies oli päättänyt, että uusi lattia on saatava valmiiksi ennen vieraiden tuloa.

– ADHD on osaltaan voimavara, mutta tietysti siinä omat haasteensakin on. Olen usein moniajossa, ja toisaalta välillä väännän vain yhtä asiaa. Metsällä siitä on hyötyä, olen joka solullani keskittynyt.

Kärnä ei käytä ylivilkkauteensa lääkitystä.

– Aivojeni tila saattaisi olla vähän seesteisempi, mutta ehkä kokisin, että en ole enää minä. Kaikellehan nykyään diagnoosi löytyy.

Sirkiä viettää Houtskarissa paljon aikaa ilman kihlattuaan, mutta ei aivan yksin. Mäyräkoiranpentu Pyry tervehtii vieraita innoissaan.

– Pyryn kanssa voi jutella, kun on täällä itsekseen. Se on tosi kivaa seuraa, Sirkiä sanoo.

Kärnällä on ollut Lapissa saksanseisojia, mutta nyt koiran kokokin on nyt mietitty monipaikkaisen elämän mukaan. Mäyräkoira sopii metsästyskaveriksi, ja se on helppo ottaa mukaan automatkoille ja kaupunkiin.

– Pyry tänne, istu siihen! Älä komentele yhtään, Kärnä sanoo haukkuvalle koiralle.

Sen koulutus on jo pitkällä.

Päärakennuksen sisältä löytyy varsinainen syy siihen, miksi Sirkiä ja Kärnä halusivat juuri tämän tilan. He ihastuivat alkuperäisiin seinähirsiin.

–  Tuulensuojalevyt pitää vain vielä laittaa, Kärnä sanoo.

Tuvassa tulee vastaan leivinuunin lämpö. Sisustukseen kuuluvat Kärnän ampumat täytetyt linnut, riekko, koppelo ja metso.

Yläkerta on Kärnän kahden pojan ja Sirkiän kahden veljen käytössä silloin, kun nämä käyvät Houtskarissa. Neljä 10–14-vuotiasta tuo eloa pirttiin.

– Tykkään lapsista hirveästi. Minusta on kiva lähteä myös Mikon mukaan Lappiin poikia katsomaan, Sirkiä sanoo.

Hän kattaa pöytään itse leipomaansa tuoretta hiivaleipää. Kärnä on puolestaan tehnyt tarjolla olevan ruisleivän satavuotiaaseen juureen. Kahvit on keitetty, mutta Kärnä sanoo halunneensa kunnon padan teetä. Hän joutui lopettamaan kahvinjuonnin reilu vuosi sitten, kun vatsa alkoi oikutella.

– Ai olisit halunnut teetä, sori. Taitaa olla parempi, että sinä tulet keittiöön, Sirkiä huikkaa takaisin.

Kärnä kaataa itselleen simaa, eikä tilanne näytä häntä oikeasti haittaavan.

– Meillä on jatkuva debatti ruuista, Sirkiä kertoo.

Kärnä rakastaa Kainuun talkkunaa, Sirkiä Hämeen talkkunaa. Ne ovat kaksi eri tuotetta. Kainuun talkkunasta tehdään puuroa, kun taas Hämeen talkkuna on jauhoa, jota sekoitetaan vaikkapa viiliin.

– Olemme kaivautuneet syviin poteroihin siitä, kumpi on oikeaa talkkunaa, Sirkiä naurahtaa.

Sirkiän polku keskustassa vei suoraan keskustanuorista keskustanaisiin, mikä on epätavallista. Sirkiä haluaa tehdä siitä tavallista.

– On tylsää, ettei se väylä löydy. Se kertoo tietysti myös siitä, millaista keskustanaisten toiminta tällä hetkellä on. Se on jämähtänyttä ja tarvitsisi kasvojenkohotusta.

Sirkiä kaipaa keskustanaisiin nuoria aikuisia innostavaa koulutustoimintaa. Hän koki herätyksen käytyään Brysselissä Euroopan naisjärjestöjen koulutuksessa. Siellä kuultiin kiinnostavia luennoitsijoita ja osallistuttiin työpajoihin.

Miksei keskustanaisillakin voisi olla tällaista, Sirkiä ajatteli.

– Keskustanaisilla on ollut pitkään kansanedustajia puheenjohtajina. He ovat näkyviä ja tunnettuja, mutta toisaalta heillä ei ehkä ole ollut aikaa keskittyä järjestön kehittämiseen.

Keskusta on nykyään niin naisvaltainen, että miten keskustamiesten käy?

Sirkiältä kysyttiin tätä tosissaan, kun hän ilmoitti puheenjohtajaehdokkuudestaan.

– Vastasin, että kiitos huolenpidosta, mutta keskustamiehillä menee ihan hyvin.

– Eduskuntaryhmässä kaksi kolmasosaa on miehiä, ministeriryhmässä on yksi nainen ja neljä miestä. Osalla kokonaisuus hämärtyy, kun puheenjohtaja ja puoluesihteeri ovat naisia. Että nyt olisi akkavalta.

Sirkiä haluaa tehdä uraa laulunopettajana, oopperalaulajana ja poliitikkona. Hän on todennäköisesti ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa.

– Mutta taiteen täytyy myös pysyä mukana elämässäni, sopraano sanoo.

Kiitos huolenpidosta, mutta keskustamiehillä menee ihan hyvin.

Anna Sirkiä

Musiikki otetaan Sirkiän suvussa tosissaan. Anna Sirkiän äidinäiti joutui 14-vuotiaana piikomaan eikä harmikseen päässyt opiskelemaan. Viiden lapsensa kohdalla hän päätti, että kaikille valitaan soitin ja kannustetaan kouluttautumaan.

Sirkiän äiti toimi samoin.

– Minulta kysyttiin 5-vuotiaana, että viulu vai piano. Valitsin pianon. Siskoni soitti huilua, ja hän on tehnyt siitä muusikon ammattitutkinnon, vaikka on tohtorikoulutettavana hammaslääketieteestä.

Sirkiä on tehnyt lauluopintojaan Pietariin ainoastaan etänä koronatilanteen vuoksi. Hän näkee Kärnän harppovan usein ulos, kun desibelit alkavat nousta.

– Venäläinen yhteiskunta ei ole mikään ihanneyhteiskunta, mutta se kulttuuri ja taide, sillä on pitkät perinteet. Ooppera ja baletti ovat ihan eri asioita Venäjällä ja Suomessa.

Sirkiä ymmärtää hyvin kulttuurialan ahdinkoa koronakriisissä. Samalla hän näkee, että hallituspohja on alan näkökulmasta nyt niin hyvä kuin olla voi.

– Ikävä sanoa näin, mutta millekään puolueelle kulttuuri ei ole se ykkösasia.

– Puolueissa on meitä, jotka puolustavat kulttuuria ja on tärkeää, että kulttuurialan edustajia on joka puolueessa. Ei ole edes kulttuurialan edun mukaista, että jokin puolue omisi sen asiat itselleen.

Sirkiä on työskennellyt ex-kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän (kesk.) eduskunta-avustajana, ja hänellä on hyvin ristiriitaiset ajatukset joistakin puolisonsa poliittisista kannanotoista.

Monet kärjekkäät, Helsinkiä pilkkanaan pitävät tiedotteet eivät läpäisisi Sirkiän seulaa, mutta toisaalta hän ymmärtää Lapin puolustajan näkökulman.

– Ongelma on siinä, että eduskuntaryhmästä puuttuu vastavoima, joka tekisi Kärnä-tyyppistä tiedottamista kaupunkien näkökulmasta, Sirkiä pohtii.

Hän ei käy enää lukemassa miehensä Twitter-tiliä.

– Meillä ei muuten riidellä kotona, mutta joku Mikon tviitti on saattanut aiheuttaa sen, että menemme eri huoneisiin nukkumaan.

Kärnä harmittelee, ettei hän tullut hyväksytyksi Helsingin Keskustan pormestariehdokkaaksi.

– Olisin voinut revitellä oikein kunnolla, koska keskustalla ei ole Helsingissä mitään hävittävää. Minulle oli jo luvattu tuhat kiloa hanhenlihaa, olisin tarjoillut hanhisoppaa Narinkkatorilla Hanhivapaa Helsinki -bannereiden alla.

Kärnä myöntää tekevänsä tiedotteitaan joskus vähän kieli poskessa, mutta niissä on hänen mukaansa aina vinha perä.

Kansanedustaja on vaatinut 300-metrisiä tuulivoimaloita Helsingin kauppatorille ja susien ruokintapaikkoja pääkaupunkiin.

Kärnän mielestä helsinkiläispoliitikoille pitää iskeä vastapalloon maaseudun puolesta, ja saamiensa kiitosten perusteella moni on samaa mieltä.

– Se tekee tosi hyvää ihmisten moraalille maakunnissa.

Kärnä on myös sitä mieltä, ettei keskustan kannattaisi kipuilla surkeaa kannatustaan pääkaupunkiseudulla vaan pistää paukut muualle Suomeen.

– Monesti keskustalaiset yrittävät olla Helsingissä vihreämpiä kuin vihreät tai kokoomuslaisempia kuin kokoomus, eikä se tule onnistumaan koskaan. Ja jos yritetään olla kaikkien puolella, tullaan kädenlämpöisiksi ja mauttomiksi, eikä herätetä tunteita puolesta tai vastaan.

Kärnän mielestä turvetuottajien tukemisesta syntynyt polemiikki kertoo siitä, että ihmisillä alkaa olla hyvin eri todellisuudet.

– Niihin ei osata hypätä eikä niitä ymmärretä. Minusta se on järkyttävä juttu.

Kärnän mukaan nykyisessä hallituksessa olo on keskustalle välillä tervanjuontia.

– Vihreät on keskustalle se vaikein puolue hallitusyhteistyössä.

– Kaksi vuotta sitten varoitin voimakkaasti, ettei keskustan tule lähteä hallitukseen. Päätimme kuitenkin lähteä kantamaan vastuuta ja saimme erinomaisen hallitusohjelman. Nyt tilanne on sama kuin EU-jäsenyyden kanssa – kun mukaan on menty, irrottautuminen olisi vielä pahempi virhe.

Kärnä ei kuulosta yhtä varmalta omista urasuunnitelmistaan kuin puolisonsa. Hän sanoo, että voisi olla taas eduskuntavaaleissa ehdolla Lapista tai lähteä eurovaaleihin. 

– En ole vielä miettinyt, mihin tähtään. En ole mikään poliittinen broileri, kaikenlaista tekemistä, työtä ja hommaa on ollut.

Kärnä sanoo, että pohjimmillaan hänellä ja Sirkiällä on hyvin samanlainen maailmankatsomus.

– Arvostan Annaa, miten hän huomioi mielipiteeni ja osaa olla myös rakentavasti eri mieltä asioista. Meillä ei kyllä juttu lopu kahdestaankaan koskaan.

Keskustanaisten edustajakokous valitsee järjestölle uuden puheenjohtajan 18.–19. kesäkuuta.