"Ampukaa se alas!" – Lukašenkan hallinnon alkutaipaleellekin mahtui rajatragedia
Vuoden 1995 Gordon Bennet Cup-kilpailu oli alkanut 9. syyskuuta Sveitsistä ja menossa oli sen neljäs päivä.
Kuumailmapallokisaan osallistuivat myös yhdysvaltalaiset Alan Fraenckel, 55, ja John Stuart-Jervis, 68. Kokeneet kuumailmapalloilijat lensivät Euroopan yllä ja saapuivat Valko-Venäjän ilmatilaan 12. syyskuuta.
Edelleen (2021) tehtävässä toimiva, diktaattorinakin sittemmin pidetty Aljaksandr Lukašenka oli edellisvuonna noussut Valko-Venäjän presidentiksi. Hallinnon alkuvaiheeseen mahtui tragedia, jota voi pitää myöhemmän politiikan esinäytöksenä.
Tässä jutussa päälähteenä on käytetty Radio Free Europen artikkelia (englanniksi).
Toimittaja Vasil Zdanyuk oli juuri istunut Valko-Venäjän ilmavoimien komentajan Valeri Kastenkan kanssa alas haastattelua varten. Kesken haastattelun Kastenka sai puhelun, jossa kerrottiin tuntemattoman objektin saapuneen maan ilmatilaan ja vieläpä lähelle sotilasaluetta.
Samaan aikaan menossa ollut Valko-Venäjänkin ilmatilaa käyttävä ilmapallokisa oli maan viranomaisten tiedossa, eli siitä tuskin olisi ollut kyse.
Myöhemmässä haastattelussa Zdanyuk on muistellut, kuinka pääsi seuraamaan tapahtumia ilmavoimien komentajan läheisyydessä. Sotilasjulkaisua toimittanutta Zdanyukia ei nähty tarpeelliseksi häätää Kastenkan läheisyydestä tositoimien takiakaan.
– Kastenka muisteli, kuinka yksi ilmapallo lensi Minskin (maan pääkaupunki) yli ja melkein aiheutti paniikin, vaikka vaaraa ei tosiasiassa ollutkaan. Ja hän sanoi minulle, että katso kuinka onnekas olet. Keskustelemme asiasta ja sitten ilmassa havaitaan epäilyttävä ilmapallo.
Kastenka määräsi helikopterin ilmaan tarkastamaan, mistä on kyse. Hän piti yhteyttä helikopteriin ja Zdanyuk sai kuulla kaiken.
– Viisi minuuttia myöhemmin, kun helikopteri oli lentänyt pallon ympärillä, Kastenkalta kysyttiin, mitä nyt pitäisi tehdä. Kastenka vastasi, että ampukaa se alas. Ja minä istuin siinä haastattelua tekemässä, ja kaikki tuo tallentui nauhurille, Zdanyuk kertoi vuonna 2019.
Hän kertoi, että kuuli jopa helikopterin konekiväärin äänen radioyhteyden kautta.
– Näetkö, näin me toimimme. Näin me palvelemme isänmaata, Kastenka sanoi Zdanyukin mukaan tälle.
Zdanyuk arvioi Kastenkan olettaneen pallon olleen miehittämätön. Se oli kuitenkin Fraenckelin ja Stuart-Jervisin kuumailmapallo. Miehet tippuivat kaksi kilometriä, ja ruumiit löydettiin myöhemmin metsästä Puolan rajan lähellä sijaitsevan Bjarozan kaupungin tienoilta.
Valko-Venäjä esitti tapahtuneen johdosta pahoittelunsa, mutta jätti asian kuitenkin siihen. Tämä ei tyydyttänyt Yhdysvaltoja, jonka kansalaisia oli tapauksen johdosta menehtynyt. Päin vastoin, Valko-Venäjä näytti tekevän tapahtuneesta pilkkaa, vaikka osoittikin virallisen anteeksipyynnön.
Täyttä varmuutta ei ole, saiko Valko-Venäjä palloon yhteyden radiolla. Valko-Venäjän hallinto puolustautui sillä, että ilmapallokisasta ei oltu annettu riittävän tarkkaa tietoa, eivätkä kuumailmapallot pyrkineet ilmoittamaan ilmailuviranomaisille radiolla kulustaan. Tiedonkulun voi kuitenkin katsoa tökkineen Valko-Venäjän ilmavalvonnassa.
Valko-Venäjä myös pakotti muita yhdysvaltalaisilmapalloilijoita laskeutumaan ja antoi näille sakot viisumien puuttumisesta.
– Tämä on farssi. Odotamme anteeksipyyntöä Valko-Venäjän hallitukselta ja saammekin sakot, Yhdysvaltojen ulkoministeriön Nicholas Burns sanoi.
– Koko Valko-Venäjän hallinnon pitäisi koota itsensä ja… alkaa ymmärtää, että tapa, jolla he käsittelevät tätä tapausta, ja miten he kohtelevat Yhdysvaltojen kansalaisia on täyttä pilkantekoa, Burns viestitti 16. syyskuuta.
Tilanteesta riippumatta ampumiselle ei Burnsin mielestä olisi ollut mitään perustetta.
– Tämän lisäksi hallitukselta vei yli 24 tuntia edes kertoa meille tapahtuneesta. Protestoimme vahvasti ja vaadimme Valko-Venäjän hallitukselta täysiä tutkimuksia.
Entisten neuvostotasavaltojen yhteistyöelin teki lopulta tutkimuksen tapahtuneesta. Apuna oli myös yhdysvaltalaisia ja saksalaisia. Raportti allekirjoitti Valko-Venäjän näkemyksen, myöntäen samalla myös Valko-Venäjän virheet.
Valko-Venäjän hallinto jatkoi vaikenemistaan, mutta monet yksittäiset valko-venäläiset osoittivat pahoittelunsa ja anteeksipyyntönsä. Moni piti vääryytenä, ettei uhrien perheille osoitettu minkäänlaista anteeksipyyntöä tai hyvitystä. Jotkut Valko-Venäjän kansalaiset myös pystyttivät muistokiven ruumiiden löytymispaikalle.