Aluetutkija Polemiikki-lehdelle: Yksikään suomalainen puolue ei usko alueiden vahvistamiseen julkisten investointien avulla – "Edes keskusta ei ole yhtenäinen tässä asiassa"

Alueiden kuihtumisesta on puhuttu Suomessa paljon, mutta kehityksen estämiseksi ei ole näköpiirissä mitään poliittisia toimia.

Näin sanoo aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio Helsingin yliopistosta. Hän kommentoi aluekehityksen nykytilannetta Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemiikki-lehdelle.

Moision mukaan Suomessa vaadittaisiin suuria ja monien vaalikausien aikana ketjuuntuvia poliittisia ratkaisuja, jotta väestöään menettävillä alueilla voisi vielä olla toivoa.

– Se tarkoittaisi näiden maakuntien keskuskaupunkien ja pienten sekä keskisuurten keskusten vahvistamista sellaisten julkisten investointien avulla, jotka saavat yksityiset investoinnit liikkeelle, tutkija summaa.

Moision mukaan ongelma on kuitenkin se, ettei yksikään poliittinen puolue näytä Suomessa uskovan tällaiseen keinoon. Ei edes keskusta. Moision mukaan aluepolitiikasta paljon puhuva puolue ei ole ollut 1990-luvun alusta lähtien yhtenäinen asiassa.

Moisio sanoo olevansa huolissaan kehityksestä, jossa entistä useampi poliittinen päättäjä ei tunne suomalaisen alueelliseti hajautetun hyvinvointiyhteiskunnan taustalta löytyvää tarinaa poliittisesta yhteisymmärryksestä ja tahdosta.

Tämä tarina on Moision mukaan pitkälti keskustan ja demarien välisen punamultayhteistyön ansiota. Silloisessa punamullassa yhdistyi ajatus sosiaalisesta ja alueellisesta tasoittamisesta valtion vahvistamisen keskeisinä ulottuvuuksina.

–  1960-luvun alussa Sdp hyväksyi ajatuksen, että alueellinen tulojen tasoitus on investointi eikä tuhlausta, ja keskusta – tuolloin maalaisliitto – puolestaan hyväksyi, että sosiaalinen tulojen  tasoitus on investointi eikä tuhlausta, Moisio kiteyttää.

Nyt vanhan punamullan saavutuksia kuitenkin puretaan vauhdilla.

Moision mukaan Suomessa tunnetaan heikosti aluekysymyksiin keskittyvää poliittisen talouden tutkimusta, esimerkiksi regulaatioteoriaan liittyviä havaintoja.

– Kolmenkymmenen viime vuoden aikainen kehitys liittyy siihen, että politiikka yhä useammin mielletään jollakin tavalla alisteiseksi markkinoille. Että politiikan keskeisin tehtävä on vain luoda markkinatalouden toimintaedellytyksiä ja turvata yhteiskuntarauha. Pelkään, että nyt politiikassa on mukana paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään muuta poliittisen ajattelun muotoa, professori sanoo.

Moisio kaipaisi Suomeen kunnollista debattia aluekehityksen suunnasta. Huolissaan hän on etenkin maakuntien kakkoskeskuksista, jotka kärsivät suoranaisesta investointivajeesta.

– Jos tämä jo 25 vuotta jatkunut kehitys jatkuu edelleen, mikään ei pelasta edes keskisuuria keskuksia. Poliittinen uskallus investoida julkisia varoja kasvualueiden ulkopuolelle hupenee kaiken aikaa, professori summaa.

Moisio ehdottaa kansallisen tason poliittisille päättäjille kenttäretkeä Savonlinnaan.

– Kannattaisi mennä katsomaan, kuinka monella tavalla Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen vaikuttaa kaupungissa, kuinka vaikutukset kertautuvat eri tahoilla.