Mikään satsaus syntyvyyteen ei ole nyt liikaa
Syntyvyys Suomessa on romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi, ja Suomen väestöstä lapsiperheitä on enää 37 prosenttia. Väestömme määrä tulee laskemaan ja olemme pian pulassa esimerkiksi työmarkkinoilla, kun osaajia ei löydy. Kuka tämän kaiken maksaa ja tekee, jos lapsia ei synny?
Poliittisten päätösten vaikutukset niin lapsiin kuin syntyvyyteen on otettava vakavissaan ja eri mittakaavalla kuin nyt. Mikään satsaus syntyvyyteen ei ole liikaa sellaiselle maalle, joka kipeästi tarvitsee lisää väkeä.
Olen saanut kunnian olla mukana julkaisemassa viikon vanhaa Perhebarometria, joka on samalla myös perheiden viesti poliittisille päättäjille. Tällä kerralla tutkimus toimii myös eräänlaisena välitilinpäätöksenä viime kauden perhevapaauudistukselle, jonka vaikutuksia perheisiin selvitettiin nyt ensimmäistä kertaa.
Perheet toivovat pitkäjänteisyyttä politiikan tekemiseen. Perhebarometrin mukaan tyytyväisyys vanhempainvapaiden kestoon ja joustoihin on uudistuksen myötä parantunut.
Suomalaiset pitävät tarpeellisina myös vanhempainvapaiden rinnalla toimivaa hoitovapaata ja arvostavat sen ajalta maksettavaa kotihoidon tukea. Lapsi halutaan viedä hoitoon noin kahden vuoden ikäisenä, jonka vuoksi vaihtoehtoja hoidon järjestämiselle tulee olla.
Rahalla on kuitenkin merkitystä. Isit osallistuvat perhevapaisiin edelleen liian vähän. Perheiden mielestä paras keino kannustaa miehiä jäämään pidemmille vapaille olisi vanhempainrahan merkittävä korottaminen ja työpaikkojen perheystävällisyyden vahvistaminen.
Suomessa vanhempainvapaiden pitämisestä maksetaan vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa ansiosidonnainen tuki on jopa 100 prosenttia edeltävistä tuloista.
Olen ehdottanut, että Suomessa menisimme samaan suuntaan ja tavoittelisimme korotusta 90 prosenttiin ansiotuloista. Perheet tukevat tätä ja uskovat sillä olevan merkitystä.
Perheiden viesti kuntapäättäjille on kirkas: koulutusta pitää tukea. Yli puolet vastanneista perheistä nosti koulujen tukemisen tärkeimmäksi verovarojen kohteeksi. Koulujen jälkeen suosituimpia kohteita olivat lasten terveydenhuolto, harrastusmahdollisuuksien tukeminen sekä päivähoitopalvelut.
Me keskustassa olemme tarttuneet tähän huoleen ja esittäneet vaihtoehtobudjetissamme lähikoululisän käyttöönottoa osaksi perusopetuksen rahoitusta. Lähikoululisä vahvistaisi pienempien koulujen toimintaedellytyksiä ja kannustaisi kuntapäättäjiä lakkautusten sijaan kehittämään koulujaan.
Tavoitteena on, että perusopetus, terveyskeskukset ja harrastukset kyetään järjestämään kaikille lapsille yhdenvertaisesti lähellä kotia.
Tutkimuksessa nousi esiin aivan tavallisia arjen haasteita. Kiinnitin huomiota esimerkiksi imetykseen haasteisiin isän ollessa vapailla. Haasteet varmasti kertovat siitä, että työelämämme ei ole vielä imetysmyönteinen.
Työelämän tulisi joustaa pienten lasten hoitoon sekä esimerkiksi omien ikääntyvien vanhempien riittävän tuen järjestämiseen. Tarvitsemme uudistuksen rinnalle siis myös toimintakulttuurin muutosta, joka on edelleen kesken.
Voisiko keskusta olla se voima, joka ajaa inhimillistä työelämää ja vahvistaa myös osa-aikaisia työmarkkinoita? Tässä linjamme eroaa hallituksen kylmästä linjasta.
Velvollisuutemme on rakentaa tulevaisuutta, jossa uskaltaa perheellistyä ja jossa yhä useamman perheen lapsilukutoive voi toteutua. Siksi en voi hyväksyä sitä, että Orpon hallitus leikkaa lapsilta ja lapsiperheiltä. Se on liian kallista politiikkaa matalan syntyvyyden Suomessa.